Ihminen (Arda)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ihmiset ovat eräs J. R. R. Tolkienin kirjoissa Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion esiintyvistä kuvitteellisista kansoista.

Ihmiset ilmestyivät Keski-Maahan Auringon noustua ensimmäistä kertaa ensimmäisellä ajalla. Ihmiset olivat Ilúvatarin, luojan, toisia lapsia. Haltiat, jotka Ilúvatar oli herättänyt Keski-Maahan kolme Aikaa aikaisemmin, olivat ensimmäisiä lapsia ja he kutsuivat ihmisiä "jäljessäsyntyneiksi".

Ihmiset kantoivat kuolevaisuuden lahjaa, kun taas haltiat olivat kuolemattomia: vaikka heidät surmattaisiin maan päällä, heidän henkensä menevät Mandosin Huoneeseen odottamaan vapautumistaan maailman loputtua. Haltiat olivat siis sidottuja maailmaan, siihen asti kunnes se loppuu, mutta silloin kun ihminen kuolee, hän vapautuu "Ardasta" eikä enää välitä sen huolista.

Haltiat kutsuivat ihmisiä quenyankielisellä nimellä atani, joka tarkoittaa "toista kansaa", mutta myös nimillä hildor (seuraajat tai jälkeentulevat), fírimar (kuolevaiset) tai engwar (sairaalloiset). Atani on sindariksi edain, mutta nimitystä käytettiin vain niistä ihmisistä, jotka olivat haltioiden ystäviä.

Ihmisiä oli monia kansoja ja kulttuureita. Tärkeimpiä kansoja Ensimmäisellä Ajalla olivat edain ("Ihmisten Isät"). Haltiat kutsuivat nimellä edain vain niitä, jotka taistelivat heidän kanssaan Morgothia vastaan Beleriandissa. Ne ihmiset, jotka taistelivat Morgothia vastaan, jaettiin kolmeen Huoneeseen.

Ensimmäinen Edainin Huone oli Bëorin Huone, jonka ihmiset saapuivat Beleriandiin vuonna 305 Kolmatta Aikaa. Finrod Felagund antoi heille Ladrosin Dorthonionissa. Toinen Edainin Huone oli Haladin, jota johti Haldad ja myöhemmin tämän tytär Haleth, jolloin Huoneen nimi muuttui Halethin Huoneeksi. He asuttivat Brethilin metsän. Kolmas Huone, josta tuli suurin, oli Marachin ja myöhemmin hänen perijänsä Hadorin johtama. He puolestaan asuttivat Dor-lóminin. Tämä ryhmä tunnettiin nimillä Marachin ryhmä ja Hadorin ryhmä.

Muut ihmiset eivät ylittäneet Sumuvuoria tai taistelleet Morgothia vastaan. Jotkut, kuten itäläiset, taistelivat avoimesti hänen puolellaan. Myöhemmin haradrim taistelivat Sauronin puolella edainia vastaan. Seuraavassa kappaleessa lyhyt kuvaus tärkeimmistä ihmisryhmistä Ensimmäisellä, Toisella ja Kolmannella Ajalla.

Edain ja Dúnedain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edain auttoivat haltioita ja valaria Vihan sodassa Ensimmäisen Ajan lopulla, jolloin edainille annettiin palkkioksi uusi maa Keski-Maan ja Kuolemattomien Maiden välistä. Se oli Númenorin saari, kaukana Keski-Maan pahuudesta.

Heidät johti saarelle Elros isänsä Eärendilin avulla. Elrosista tuli Númenorin ensimmäinen kuningas nimellä Tar-Minyatur, ja edainista tuli dúnedain (Lännen ihmiset). Númenorin valtakunta kasvoi tasaisesti, ja dúnedainista tuli mahtavin, ylpein, pitkäikäisin ja pitkäkasvuisin Ardan ihmisten kansoista. He taistelivat yhdessä haltioiden kanssa Morgothin luutnanttia Sauronia vastaan.

Kun Lännen ihmisistä oli näin tullut voimakkaampia, he halusivat voittaa Ihmisten Lahjan, kuoleman. He halusivat tulla kuolemattomiksi kuten haltiat ja nauttia voimastaan ikuisesti. Númenorilaiset kääntyivät valaria vastaan ja alkoivat kutsua Ihmisten Lahjaa Ihmisten Kiroukseksi. Vuonna 2899 Toista Aikaa Ar-Adûnakhôrista tuli ensimmäinen kuningas, joka otti kuninkaallisen nimensä númenorilaisten omalla kielellä, adûnaiciksi, kun taas aiemmat olivat ottaneet omansa quenyaksi, suurhaltioiden kielellä. Tämä johti sisällissotaan Númenorissa.

Númenorin kansa jakautui kahtia: Ihmisten Kuninkaisiin, jotka saivat kuninkaan tukea ja Uskollisiin, joita johti Andunië. Haltiat olivat Toisella Ajalla lähes lyöneet Sauronin. Tämä antautui viimeiselle Númenorin kuninkaalle, Ar-Pharazônille, ja pääsi lopulta kuninkaan neuvonantajaksi. Sauron neuvoi númenorilaisia hyökkäämään Valinoriin ja saamaan näin kuolemattomuuden. Rangaistuksena itse Ilúvatar upotti Lännen ihmisten saaren. Vain Uskolliset selviytyivät ja perustivat Gondorin ja Arnorin kuningaskunnat.

Mustat númenorilaiset ja Haradrim

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskolliset eivät olleet ainoita númenorilaisia, jotka olivat lähteneet Keski-Maahan ennen kuin Númenor upposi. Númenorilaiset olivat perustaneet Keski-Maahan siirtokuntia jo Toisen Ajan toisella vuosituhannella: kuninkaan miehet siksi koska he halusivat valloittaa lisää maita ja Uskolliset koska heidät oli karkotettu Númenorista. Uskolliset asettuivat Pelargiriin ja kuninkaan miehet Umbariin. Kun Númenor tuhoutui, kuninkaan miehiä alettiin kutsua Mustiksi númenorilaisiksi. Umbarista Sauron otti miehiä, joista osasta tuli Nazgûleita. Gondor valloitti Umbarin vuonna 933 Kolmatta Aikaa.

Kauempana idässä Umbarista asui toinen ryhmä ihmisiä, haradrim. He olivat tummaihoisia, ja heillä oli suuria norsuja muistuttavia olifantteja, eli mûmakeja. Gondorin kuningas Hyarmendacil I löi haradrimin vuonna 1050 Kolmatta Aikaa.

Sekä Umbar että Harad jätettiin molemmat tarkistamatta Sormuksen sodan aikoihin. Moni Haradin sotilas taisteli Sauronin puolella Gondoria vastaan tuossa sodassa.

Morgothin tai Sauronin armeijoissa taistelleista ihmisistä monet olivat itäläisiä, jotka asuivat Rhûnin meren lähellä. Muutamat heistä tarjosivat apuaan haltioille Beleriandissa: nämä olivat Bor ja hänen poikansa sekä Ulfang Musta ja hänen poikansa. Tämä liitto oli kauhea Nirnaeth Arnoediadin haltioille, kun Ulfang ja hänen klaaninsa vaihtoivat puolta sillä aikaa kun Bor ja hänen poikansa kuolivat taistelussa Eldarin rinnalla.

Morgothin tuhon jälkeen rutto kulki itäläisten keskuudessa, ja kun Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto tuhosi Sauronin, itäläiset olivat seuraava vihollinen, joka hyökkäsi Gondoriin vuonna 492 Kolmatta Aikaa. Gondorin kuningas Rómendacil I voitti heidät, mutta itäläiset hyökkäsivät uudelleen vuonna 541 Kolmatta Aikaa tappaen kuninkaan. Rómendacilin poika, Turambar, valloitti suuria maa-alueita itäläisiltä. Kun Gondorin mahti alkoi murentua 1300-luvulla Kolmatta Aikaa, itäläiset valloittivat Anduin-joen itäisen rannan, mutta eivät Ithilienin maakuntaa ja tuhosivat samalla Pohjanmiehet, Gondorin liittolaiset.

Itäläiset jakautuivat erilaisiin heimoihin Kolmannella Ajalla, esimerkiksi vaunumiehiin, balchothiin sekä varjaageihin. Vaunumiehet olivat hyvin aktiivisia 1856–1944 Kolmatta Aikaa. He uhkasivat Gondoria monta vuotta, mutta Eärnil II voitti heidät 1944. Vuonna 2510 Kolmatta Aikaa he hyökkäsivät jälleen Gondoriin valloittaen suurimman osan Calenardhonin maakunnasta, kunnes Éothéod tuli Gondorin avuksi.

Ennen Sormuksen sotaa itäläiset eivät hyökänneet. Sodassa he olivat silti Sauronin joukoissa.

Pohjanmiehet olivat jakautuneet kahteen erilliseen joukkoon. Kaikki miehet, jotka asuivat Sinivuorista ja Sumuvuorista itään, eivät olleet Sauronin tai Morgothin alamaisia. Vihan sodan jälkeen he liittyivät edainiin, jotka eivät halunneet matkata Númenoriin. Pohjanmiehet, jotka asuivat Synkmetsässä ja muissa Rhovanionin osissa, olivat ystävällisiä dúnedainille ja osa heitä. Synkmetsän metsämiehet, Laakson ja Esgarothin ihmiset sekä éothéod, joista myöhemmin tuli rohirrim, olivat pohjanmiehiä.

Mustainmaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Elendil perusti Arnorin kuningaskunnan, sen rajat ylettyivät Harmaavirralle (sindariksi Gwathló). Enedwaithin ja Minhiriathin välissä asui joukko ihmisiä, jotka olivat sukua Halethin ryhmään kuuluville ihmisille ja heidät tunnettiin nimellä Mustainmaalaiset. He asuivat suuressa metsässä, joka peitti osan Eriadorista ja kun númenorilaiset alkoivat kaataa puita rakentaakseen laivoja Toisella Ajalla, dúnedain löysivät mustainmaalaiset. Heistä tuli myöhemmin Rohanin katkeria vihollisia. Mustainmaalaiset palvelivat Sarumania Sormuksen sodassa ja Ämyrilinnan taistelussa.

Drúedain eli villi-ihmiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villi-ihmiset drúedain olivat lyhyempiä verrattuna muihin ihmisiin. He elivät Halethin kansan keskuudessa Ensimmäisellä Ajalla. Haltiat kutsuivat heitä nimellä drúedain. Kolmannella Ajalla he elivät Drúadanin metsissä Gondorissa.

Sormusten Sodan aikana heidän kuuluisimmat edustajansa, Ghân-buri-Ghânin johtamat metsäläiset, opastivat Rohanin ratsujoukkoja metsiensä läpi, vaikka nämä olivatkin heidän vihollisiaan. Vastineeksi Théoden lupasi, etteivät enää metsästäisi heitä. Sauronin kukistuttua kuningas Elessar luovutti Drúadanin metsän kokonaan drúedainille.

Hobitit olivat kaukaista sukua ihmisille, melkein eri sukua. Hobittien historia on hieman epäselvä, heidät mainittiin ihmisten kirjoissa vasta Kolmannella ajalla.

Ihmisten kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä Ajalla Bëorin huoneen edain puhuivat nandorin kielen pohjalta kehittämäänsä kieltä nimeltä taliska. Myös Hadorin huoneen edain omaksuivat tämän kielen, mutta puhuivat sitä eri murteella. Haladin huoneella oli aivan oma kielensä.

Toisella Ajalla suurin osa Bëorin ja Hadorin huoneiden edainista muutti Númenoriin, heistä syntyneet dúnedain alkoivat sekoittaa taliskaan vaikutteita muista kielistä. Näin syntyi adûnaic, "lännen kieli". Númenorin tuhon jälkeen Elendilin johtamat Uskolliset hylkäsivät adûnaicin ja puhuivat vastedes haltiakieliä.

Adûnaic oli kuitenkin jäänyt muiden kansojen keskuuteen toiseksi puhekieleksi. Kolmannella Ajalla Arnorin ja Gondorin ihmiset ottivat kielen taas käyttöön ja rikastivat sitä yhä enemmän haltiakielellä luoden siitä Keski-Maan yhteiskielen, adûnin eli westronin. Kieli säilyi vain heidän ja hobittien äidinkielenä. Muilla ihmiskansoilla oli omat kielensä.

Huomattavia ihmisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisellä Ajalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Beren, Barahirin poika
  • Túrin Turambar, Húrinin poika
  • Tuor, Huorin poika

Toisella Ajalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Isildur, Elendilin poika
  • Ar-Pharazôn Kultainen