Magnesiumfluoridi
Magnesiumfluoridi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | MgF2 |
Moolimassa | 62,31 |
Ulkomuoto | Valkoinen tai väritön kiteinen aine |
Sulamispiste | 1263 °C[1] |
Kiehumispiste | 2227 °C[1] |
Tiheys | 3,127 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | 0,13 g/l (25 °C)[1] |
Magnesiumfluoridi (MgF2) on magnesium- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää optisissa sovelluksissa ja fluksina metallurgiassa. Luonnossa magnesiumfluoridia esiintyy sellaiittimineraalina.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa magnesiumfluoridi on valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on tetragonaalinen ja sen rakenne muistuttaa rutiilin rakennetta. Magnesiumfluoridi liukenee vain erittäin niukasti veteen, mutta liukenee happoihin ja hieman asetoniin. Aine ei absorboi UV- tai infrapunasäteilyä. Magnesiumfluoridi reagoi kuumennettaessa alkalimetallifluoridien kanssa muodostaen kaksoisfluorideja.[1][2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magnesiumfluoridin valmistamiseen on useita tapoja. Käytettyjä ovat esimerkiksi magnesiumoksidin tai -karbonaatin reaktio vetyfluoridin tai ammoniumvetyfluoridin kanssa ja saostaminen veteen liukenevan magnesiumsuolan liuoksista fluoridien avulla.[1][2][3][4][5]
- MgO + 2 HF → MgF2 + H2O
- MgCO3 + 2 HF → MgF2 + H2O + CO2
Magnesiumfluoridia käytetään UV- ja IR-säteilyä läpäisevissä linsseissä esimerkiksi avaruusteleskoopeissa. Yhdistettä käytetään myös suurienergisissä lasereissa. Metallurgiassa ainetta käytetään fluksina esimerkiksi alumiinin valmistuksessa.[1][2][3][4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g John R. Papcun: Fluorine Compounds, Inorganic, Magnesium, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c Jean Aigueperse, Paul Mollard, Didier Devilliers, Marous Chemla, Robert Faron, René Romano, Jean Pierre Cuer : Fluorine Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 612. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 523. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1057. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 41-43. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2021). (englanniksi)