Macrostomata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eteläafrikanpyton (Python natalensis) syömässä puna-antilooppia

Macrostomata (kreik. makros ’suuri’ + stoma ’suu’)[1] on aiemmin käytössä ollut käärmeiden ryhmä. Se sisälsi suurikitaiset käärmeet, joiden kallon ja leukojen rakenne mahdollistaa käärmeen päätä huomattavasti suurempien saaliiden nielemisen.[2] Lähes kaikki nykyiset käärmeet ovat Macrostomata-tyyppiä,[3] ja kyky niellä suuria saaliita on se ominaisuus, joka selvimmin erottaa käärmeet muista eläimistä.[4]

2000-luvun geenitutkimukset ovat osoittaneet, että Macrostomata on epäluonnollinen ryhmä. Yksi mahdollisuus on se, että Macrostomata on polyfyleettinen ryhmä, joka sisältää käärmeitä, jotka ovat toisistaan riippumatta kehittyneet suurikitaisiksi.[2][5][6] Vuonna 2017 julkaistu tutkimus tukee kuitenkin sitä, että Macrostomata on parafyleettinen ryhmä, joka sisältää suurikitaisen kantamuodon, mutta sulkee pois tämän jälkeläiset, jotka ovat myöhemmin kehittyneet jälleen pienikitaisiksi esimerkiksi erikoistuttuaan kaivamiseen.[2][5]

Macrostomata-tyypin käärmeitä ovat kaikki esitarhakäärmeet (Tropidophiidae) ja uuskäärmeet (Caenophidia) sekä suurin osa vanhakäärmeistä (Henophidia). Sukupuuttoon kuolleita Macrostomata-käärmeitä ovat esimerkiksi Simoliophiidae-heimon kaksijalkaiset merikäärmeet.[2] Pienikitaiset käärmeet, jotka ovat luultavasti kehittyneet suurikitaisista käärmeistä, kuuluvat ainakin ryhmiin Aniliidae ja Uropeltoidea.[2][7] On mahdollista, että myös esisokkokäärmeillä (Anomalepididae) on ollut suurikitainen kantamuoto.[2]

Alla on yksinkertaistettu käärmeiden evoluutiopuu, jossa Macrostomata-käärmeet on merkitty keltaisella taustalla.[2] (Tieteellisten nimien lähteet: [2][5][8])

 Käärmeet (Serpentes) 
  1. Sues, Hans-Dieter: The Rise of Reptiles: 320 Million Years of Evolution, s. 147. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 9781421428680 Google-kirjat (viitattu 13.5.2022). (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Harrington, Sean M. & Reeder, Tod W.: Phylogenetic inference and divergence dating of snakes using molecules, morphology and fossils: new insights into convergent evolution of feeding morphology and limb reduction. Biological Journal of the Linnean Society, 1.6.2017, 121. vsk, nro 2, s. 379–394. doi:10.1093/biolinnean/blw039 ISSN 0024-4066 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  3. Scanferla, Agustín et al.: A New Snake Skull from the Paleocene of Bolivia Sheds Light on the Evolution of Macrostomatans. PLOS ONE, 1.3.2013, 8. vsk, nro 3, s. e57583. Public Library of Science. PubMed:23469206 doi:10.1371/journal.pone.0057583 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  4. Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet. Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 276. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2
  5. a b c Burbrink, Frank T. et al.: Interrogating Genomic-Scale Data for Squamata (Lizards, Snakes, and Amphisbaenians) Shows no Support for Key Traditional Morphological Relationships. Systematic Biology, 24.9.2019, 69. vsk, nro 3, s. 502–520. doi:10.1093/sysbio/syz062 ISSN 1063-5157 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  6. Siegel, Dustin S. & Miralles, Aurélien & Aldridge, Robert D.: Controversial snake relationships supported by reproductive anatomy. Journal of Anatomy, 4.1.2011, 218. vsk, nro 3, s. 342–348. John Wiley & Sons, Ltd. PubMed:21323917 doi:10.1111/j.1469-7580.2010.01334.x ISSN 0021-8782 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  7. Uetz, Peter: Higher Taxa in Extant Reptiles The Reptile Database. 27.7.2021. Reptarium. Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)
  8. Georgalis, Georgios L. & Smith, Krister T.: Constrictores Oppel, 1811 –  the available name for the taxonomic group uniting boas and pythons. Vertebrate Zoology, 26.6.2020, 70. vsk, nro 3, s. 291–304. doi:10.26049/VZ70-3-2020-03 ISSN 2625-8498 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 13.5.2022. (englanniksi)