Machaerus
| Machaerus | |
|---|---|
 Machaerus, taustalla Kuollutmeri. |
|
| Sijainti | |
  Machaerus |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio |
 Jordania |
| Historia | |
| Tyyppi | linnoitus |
| Alue | Perea |
| Aiheesta muualla | |
Machaerus on Jordaniassa sijaitseva Hasmonealaisen dynastian kaudella rakennettu ja Herodesin lisärakentama linnoitus. Linnoitus suojeli Pereaa Jordanin itäpuolella. Linnoituksen vieressä sijaitsi roomalais-bysanttilainen Machaberousin kylä. Nykyisin paikan vieressä on Mukawerin kylä, jonka nimi on johdettu linnoituksen nimestä.
Kohde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Machaerus sijaitsee kukkulalla Jordaniassa noin 30 kilometriä Madabasta Wadi Zerqa Ma'inin etelärannalla. Paikalla on nykyisin Mukawerin kylä, jonka nimi on johdettu muinaisen linnoituksen nimestä. Itse kohde käsittää kaksi erillistä osaa, varsinaisen linnoituksen Qal'at al-Mishnaqa ja roomalais-bysanttilaisen Machaberousin kylän linnoituksen koillispuolella. Linnoitus käsittää ylä- ja alakaupungin.[1]
Kukkulan Hasmonealainen dynastian kautisiin osiin kuuluu kolme tornia kukkulan harjalla, sekä muuri kukkulan itä- ja eteläosassa. Alakaupungin luoteiskulmassa on torni samalta kaudelta, jolta on tehty löytöjä myöhäiseltä hellenistiseltä kaudelta. Torni on yhteydessä kiveen hakattuun vesisäiliöön, joka on säilynyt erityisen hyvin. Myöhempi Herodialainen palatsi-linnoitus on kooltaan itä-länsisuunnassa 110 metriä ja 60 metriä pohjois-eteläsuunnassa. Palatsilinnoitus jakautuu itä- ja länsiosaan. Itäosan keskellä on päällystetty aukio, jonka eteläpuolella on termit ja pohjoispuolella laconicum, sekä neliskulmaisia huoneita. Termitissä on jäänteitä mosaiikkilattiasta. Länsiosan pohjoisosassa on vesisäiliölle pystytetty peristyyli ja eteläosassa mahdollisesti triclinium.[1]
Kylän raunioilta on löydetty kolme bysanttilaista kirkkoa. Pohjoiselta kirkolta on löydetty mosaiikkeja vuodelta 603 jaa. Keskikirkko on rakennettu ehkä 600-luvun puolivälillä. Kolmatta kirkkoa ei ole tutkittu tarkemmin.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historioitsija Josephus kirjoitti Machaerusista teoksessaan Juutalaissodan historia. Hänen mukaansa Machaerusin rakennutti alkujaan Alexander Jannaeus. Sen tarkoituksena oli suojella juutalaista Peraeaa nabatealaisia vastaan.[1] Josephuksen mukaan Alexander varastoi linnoitukseen rikkauksiaan.[2] (103–76 eaa.) ja että Gabinus tuhosi sen vuonna 57 eaa. Aristobulus II ja hänen poikansa Alexander Maccabeus piilottelivat sen raunioissa heidän paettuan Roomasta. Herodes jälleenrakennutti paikan vuoden 37 eaa. jälkeen, jolloin linnoitukseen kuului ylä- ja alakaupunki.[1] Plinius kuvailee paikkaa alueen voimakkaimmaksi tukikohdaksi Jerusalemin jälkeen.[2] Josephus kertoo edelleen teoksessaan Juutalaisten muinaisajat, että Johannes Kastaja vangittiin linnoitukseen, jossa hänet myöhemmin teloitettiin Herodes Antipasin käskystä. Ensimmäisen juutalaissodan aikana linnoituksen roomalainen varuskunta hylkäsi linnoituksen juutalaisille kapinallisille.[1] Tämän jälkeen linnoitus oli tärkeä seloottien tukikohta, jollaisena se säilyi jonkin aikaa vielä Jerusalemin kukistumisen jälkeenkin.[2] Vuonna 72 jaa. Lucilius Bassus piiritti linnoituksen ja rakennutti piiritysvarustuksia. Lopulta linnoituksen yläkaupunki antautui ja alakaupunki vallattiin ja poltettiin. Arkeologisia merkkejä linnoituksen myöhemmästä käytöstä ei juuri ole lukuun ottamatta muutamia kolikkoja keisari Trajanuksen valtakaudelta (97–117 jaa.).[1]
Honoré Théodore Paul Joseph d'Albert tutki linnoituksen raunioita vuonna 1864. Vuonna 1965 jordanialaiset tutkijat kaivoivat esiin bysanttilaisen kirkon. Joseph Vardaman teki kaivauksia linnoituksella vuonna 1968 ja August Strobel kartoitti roomalaisten rakennuttamia piiritysvarustuksia. Studium Biblicum Franciscanum suoritti uusia kaivauksia linnoituksella vuosina 1978–1981. Tuolloin tunnistettiin yläkaupunki ja sen palatsilinnoitus, sekä alakaupounki kukkulan pohjoisrinteellä. Vuonna 1989 löydenttiin toinen bysanttilainen kirkko.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Eric M. Meyers (toim.): The Oxford encyclopedia of archaeology in the Near East, s. 391-392. (Machaerus) Oxford University Press, 1997. ISBN 0-19-506512-3 (englanniksi)
- ↑ a b c Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 13 Lifr-Mek, s. 323. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)