MP – Minä pelkään
| MP - Minä pelkään | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Pekka Hyytiäinen |
| Käsikirjoittaja | Pekka Hyytiäinen |
| Tuottaja | Riitta Kymäläinen |
| Kuvaaja | Petteri Kotilainen |
| Leikkaaja | Pekka Hyytiäinen |
| Pääosat |
Liisa Halonen Pekka Valkeejärvi Heta Hyytiäinen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Lähikuva |
| Ensi-ilta | 26. maaliskuuta, 1982 |
| Kesto | 83 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
MP - Minä pelkään on Pekka Hyytiäisen ohjaama suomalainen draama- ja kauhuelokuva vuodelta 1982. Elokuva käsittelee temaattisesti pelkoa ja sodan uhkaa tavallisen perheen näkökulmasta. Elokuva sai elokuvateatterikierroksella 302 katsojaa[1] ja esitettiin ensi kerran televisiossa vasta 40 vuotta valmistumisensa jälkeen toukokuussa 2022.[2].
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Liisa Halonen | … | äiti |
| Pekka Valkeejärvi | … | isä |
| Heta Hyytiäinen | … | Mari, tytär |
| Matti Kanerva | … | sotilas |
| Maarit Aaltonen | … | kuollut lapsi |
| Tanja Asikainen | … | kuollut lapsi |
| Marko Eloranta | … | kuollut lapsi |
| Sheila Hallenberg | … | kuollut lapsi |
| Jani Hallenberg | … | kuollut lapsi |
| Pirjo Immonen | … | kuollut opettaja |
| Auli Lehmusoksa | … | kuollut nainen |
| Manne Lehmusoksa | … | kuollut mies |
| Teresa Lindroos | … | kuollut nainen |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvakriitikot pitivät elokuvaa ilmestyessään Hyytiäisen siihen asti parhaana, mutta suhtautuvat eri tavoin sen hitauteen ja minimalismiin. Helena Ylänen (HS 27.3.1982) kirjoitti, että Hyytiäisen voima on omintakeisessa vähäisten viittausten ja viivyttelyn yhdistelmässä: ”Hän pitää jotain kuvaa niin kauan katsojan edessä, että se taatusti alkaa vaikuttaa, koska mitään uutta katsottavaa ei tule sen tilalle. Hyytiäinen on taikurimaisella tavalla kääntänyt kaupallisen elokuvan tehokeinot päälaelleen. Nopeus ei ole hänelle mitään, tiukka leikkaus ei myöskään. Hitaus, kesto, tauot, ne ovat tärkeitä.”[3] Kansan Uutisten Antti Lindqvist oli elokuvan suhteen kriittisempi: ”Sen onnistuneinta antia ovat taitavasti trikkitekniikkaa hyödyntämällä toteutetut, mustavalkoisuudessaan karmeat unijaksot, joihin on tavoitettu modernien sielunmaisemien hehkua. Sen sijaan arjen kuvaukset kesämökiltä ovat seisovine, sisällöttömine kuvineen usein tuskastuttavan lähellä kotielokuvan tyhjänpäiväisyyttä, pelkkää kestoa.”[4]
MP:n ensimmäisen TV-esityksen yhteydessä 40 vuotta myöhemmin HS:n Harri Römpötti kuvaili kuvakerrontaa yritteliääksi ja paikoitellen kokeelliseksi, mutta "psykologia jää alkeelliseksi". Hän ei suhtautunut myönteisesti elokuvan hitauteen ja minimalismiin: "Perinteinen kerronta ei tainnut kiinnostaa kokeilijaa. Henkilöhahmot jäävät pahvisiksi ja tarina luonnoksen asteelle. MP ei vakuuta, ei vaikka siviilien kärsimykset Ukrainassa antavat sille juuri nyt kaikupohjaa.[5]"
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ MP - Minä pelkään Elonet. Viitattu 5.4.2021.
- ↑ Hänninen, Harto: "MP – minä pelkään" on ajankohtainen elokuvaharvinaisuus sodan pelosta Yle. 3.5.2022. Viitattu 3.5.2022.
- ↑ Ylänen, Helena: Aidinkielen opettajan arkipäivää. Helsingin Sanomat, 27.3.1982, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ 119526 MP – Minä pelkään Elonet., Lehdistöarviot.
- ↑ Römpötti, Harri: 40 vuoden takainen yritteliäs kotimainen psykodraama MP – minä pelkään jää kuriositeetiksi, vaikka nykyaika antaa sille kaikupohjaa Helsingin Sanomat. 03.05.2022. Arkistoitu 11.5.2022. Viitattu 11.05.2022.