MOL-ohjelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MOL-avaruusaseman mallin laukaisu 3.11.1966 Cape Canaveralista

MOL-ohjelma (engl. Manned Orbital Laboratory tai engl. Manned Orbiting Laboratory) oli osa Yhdysvaltain ilmavoimien avaruuslento-ohjelmaa, peruutetun X-20 Dyna-Soar -avaruuslentokoneprojektin seuraaja.[1][2] Ohjelmasta ilmoitettiin julkisuudessa samana päivänä jolloin Dyna-Soar-ohjelma peruutettiin, 10. joulukuuta 1963. Alun perin MOLin tarkoituksena oli todistaa ihmisen hyödyllisyys avaruudessa sotilastehtävissä. Ohjelma sai kuitenkin uuden suunnan 1960-luvun puolivälissä: pyrittiin kehittämään tiedustelutarkoituksiin suunniteltu avaruusasema. Avaruusasema käytti NASAn Gemini-ohjelmasta kehitettyä Gemini B -avaruusalusta. MOL:n rakentajana toimi Douglas Aircraft Company. Gemini B/MOL -alus oli ulospäin samanlainen NASAn Gemini-avaruusaluksen kanssa vaikkakin se koki useita muutoksia. Näkyvin niistä oli avaruusaluksen ja avaruusaseman yhdistävä lämpökilven läpi menevä luukku.

MOLia testattiin Titan II:n polttoainetankista rakennetulla aseman mallilla. Yhdysvaltain ilmavoimat laukaisi Gemini 2:n paluukapselin ja MOLin yhdistelmän avaruuteen 33 minuutin koelennolle 3. marraskuuta 1966 Titan IIIC-9 kantoraketilla Cape Canaveralista Floridasta. Gemini 2-MOL -avaruuskapseli laskeutui Ascension Islandin lähistölle Etelä-Atlantilla, mistä USS La Salle nouti sen.

MOLissa oli tarkoitus käyttää heliumin ja hapen sekoitusta avaruusaseman hengitysseoksena. Miehistö oli tarkoitus laukaista Gemini B:n ja MOL:n kanssa ja he palaisivat maahan Gemini B:llä. Heidän tehtävänään oli suorittaa jopa 30 päivän ajan sotilaallista tiedustelua käyttäen tehokasta optiikkaa, kameroita ja tutkaa.

MOL-ohjelman julkistuksen vastapainona Neuvostoliitto aloitti oman sotilasavaruusasemaohjelman kehityksen, Almazin. Kolme Almaz-asemaa lensi Saljut-avaruusasemina. Ensimmäinen asema oli epäonnistunut, kahta seuraajaa käytettiin onnistuneesti useiden viikkojen ajan.

MOLin astronautit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1965 suurikokoinen kamerajärjestelmä liitettiin avaruusohjelmaan sotilastiedustelua varten. Kamerajärjestelmän nimi oli KH-10 "Dorian" (katso KH-vakoilusatelliitit). Projekti peruutettiin 10. kesäkuuta 1969 ennen kuin yhtään todellista lentoa ehdittiin suorittaa.

Ehdotettuja MOLin lentoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 3. marraskuuta 1966 – MOLin malli - Gemini 2:n miehittämätön laukaisu (toteutui)
  • 1. joulukuuta 1970 – MOL 1 - ensimmäinen miehittämätön Gemini-B/Titan 3M koelento (Gemini-B yksin, ilman aktiivista MOLia).
  • 1. kesäkuuta 1971 – MOL 2 - toinen miehittämätön Gemini-B/Titan 3M koelento (Gemini-B yksin, ilman aktiivista MOLia).
  • 1. helmikuuta 1972 – MOL 3 - kahden hengen miehistö (James M. Taylor, Albert H. Crews) olisi viettänyt 30 päivää kiertoradalla.
  • 1. marraskuuta 1972 – MOL 4 - toinen miehitetty lento.
  • 1. elokuuta 1973 – MOL 5 - kolmas miehitetty lento.
  • 1. toukokuuta 1974 – MOL 6 - neljäs miehitetty lento. Yhdysvaltain laivaston avaruuslentäjät Richard H. Truly ja Robert Crippen.
  • 1. helmikuuta 1975 – MOL 7 - viides miehitetty lento.

Miehitetyt MOLit olisi laukaistu Titan IIIM kantoraketilla SLC-6:sta Vandenberg Air Force Basesta, Kaliforniasta ja LC-40:stä Cape Canaveralista, Floridasta.

Projektin lopetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MOL-ohjelma lakkautettiin kesäkuussa 1969, kun päätettiin, että miehittämättömien vakoilusatelliittien ominaisuudet täyttivät tai ylittivät mahdollisten miehitettyjen MOL-lentojen saavutukset. Ohjelman peruutuksen aikaan ohjelmassa oli 14 MOL-astronauttia ja NASA tarjosi alle 35-vuotiaille mahdollisuuden siirtyä NASAn astronauttiohjelmaan. Seitsemän 14:stä MOL-astronautista oli alle 35-vuotiaita ja tarttui ehdotukseen: Richard H. Truly, Karol J. Bobko, Robert Crippen, C. Gordon Fullerton, Henry W. Hartsfield, Robert F. Overmyer ja Donald Peterson. Jokainen heistä lensi lopulta avaruussukkulalla.

Sotilasavaruusaseman tekniset ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miehistön määrä: 2
  • Pisin lennon kesto: 40 päivää
  • Kiertorata: aurinkosynkroninen tai polaarinen
  • Pituus: 21,92 m
  • Halkaisija: 3,05 m
  • Avaruusaseman tilavuus: 11,3 m³
  • Massa: 14 476 kg
  • Hyötykuorma: 2 700 kg
  • Voimalähde: polttokennot tai aurinkokennot
  • Ohjaus-/ratakorkeuden ylläpitojärjestelmä: N2O4/MMH

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Manned Orbital Laboratory