M/S Sea Wind

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
M/S A Wind
Sea Wind Tukholman saaristossa tammikuussa 2011.
Sea Wind Tukholman saaristossa tammikuussa 2011.
Tyyppi Rahtilaiva
Lippuvaltio  Kamerun
IMO-numero 7128332
MMSI-numero 276815000
Tunnuskirjaimet ESKE[1] (2015-)
SDNE[2] (-2015)
Aiemmat nimet 1972–1984: Svealand
1984–1989: Saga Wind
1989–: Sea Wind
Aiemmat omistajat 1972–1981: Stockholms Rederi Ab Svea
1981–1982: Johnson Line Ab
1982–1983: Ab Svenska Lastbils Ab
1983–1992 Scandinavian Ferry Line Ab (vuonna 1986 varustamo muutti nimensä Swecarrier Rederi Ab:ksi)
1992–1993: Silja Line Oy
1993–?: SeaWind Line Ab
Rakennustelakka Helsingørs Skipsværft, Helsingør, Tanska Tanska
Rakennusnumero 397
Vesillelasku 17. marraskuuta 1971
Luovutettu 11. maaliskuuta 1972
Status liikenteessä
Tekniset tiedot
Pituus 155 m
Leveys 22 m
Syväys 5,2 m
Bruttovetoisuus 15 879 brt
Koneisto 4 × MaK 8M 453 diesel
Koneteho 7 350 kW
Nopeus 31,5 km/h
Nopeus 17 kn
Hyttejä 90
Matkustajia 260
Lastikapasiteetti 1 270
Lähteet [3][4]
Sea Wind Turun satamassa Tallinkin väreissä 15. toukokuuta 2010.

M/S Sea Wind on rahtilaiva, joka oli varustamoyhtiö Tallinkin omistuksessa vuoteen 2022 asti. Se liikennöi reitillä Vuosaari–Tallinna vuosina 2015–2019 ja reitillä Vuosaari–Muuga vuosina 2019–2022, kunnes se myytiin Rudniki Shipping Ltd:lle.[5][6]

Alus on rakennettu vuonna 1972 Helsingørs Skipsværftin telakalla Helsingørissä, Tanskassa,[6] ja alun perin se oli nimeltään Svealand.

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sea Windilla on pituutta 155 metriä, leveyttä 22 metriä ja syväys on 5,2 metriä. Laivan koko tilavuus (bruttovetoisuus) on 15 879 bruttorekisteritonnia[3] ja matkustus- ja lastitilojen tilavuus (nettovetoisuus) 4 843 nettorekisteritonnia. Aluksen kuollut paino eli kantavuus on 4 010 tonnia. Aluksen lastikapasiteetti on 1 270 metriä. Laivan huippunopeus on 17 solmua[3].[4]

Laivan pääkoneina on neljä MaK 8M 453 -dieselmoottoria, jotka yhdessä kehittävät 7 350 kilowatin tehon[3].

Käyttöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. marraskuuta 1971 kello 11.11 alus laskettiin vesille. 11. maaliskuuta 1972 vastavalmistunut alus luovutettiin Stockholms Rederi Ab Svean omistukseen, joka rekisteröi aluksen Svealand-nimisenä Ruotsin lipun alle. Kotisatamaksi tuli Tukholma. 17. maaliskuuta laiva siirtyi Trave Linesin Travemünden ja Helsingborgin väliseen liikenteeseen. Lokakuussa 1976 Saga Linjen aloitti liikennöinnin Svealandilla samalla reitillä. Tammikuussa alus siirtyi TT-Saga Linjenin Travemünden ja Trelleborgin väliseen liikenteeseen.[4]

Johnson Line osti laivan marraskuussa 1981. Keväällä 1982 Svealand oli kuukauden HDW:n telakalla Kielissä, Saksassa kunnostettavana. Joulukuussa 1982 laivan osti Ab Svenska Lastbils Ab. Lippuvaltiona säilyi edelleen Ruotsi. Omistaja vaihtui jälleen tammikuussa 1983: Svealandin osti Scandinavian Ferry Line Ab. Kotisatama vaihtui Tukholmasta Helsingborgiksi. Heinäkuussa 1984 alus meni kahdeksi kuukaudeksi Norjaan Trondheimiin Fosen mekaniske Verkstedin telakalle, jossa laivan pituus kasvoi 118,01 metristä nykyiseen 154,41 metriin. Samalla myös vanhat Ruston & Paxman 9 ATCM -dieselmoottorit vaihdettiin nykyisiin MaK 8M453 AK -dieselmoottoreihin. 22. syyskuuta alus sai uuden nimen: Saga Wind, jonka jälkeen aloitti liikennöinnin Travemünde–Trelleborg-linjalla. Joulukuun alussa vuonna 1986 aluksen omistaja Scandinavian Ferry Line Ab muutti nimensä Swecarrier Rederi Ab:ksi. Myöhemmin samana vuonna TT-Line aloitti liikennöinnin aluksella. Vielä ennen vuoden vaihtumista Saga Wind meni Seebeckwerftin telakalle Bremerhaveniin, Saksaan. Telakalla alukseen rakennettiin uusia hyttejä.[4]

Tammikuun lopulla 1989 Saga Wind meni Blohm + Vossin telakalle Hampuriin, jossa siitä tehtiin juna-/rahtilaiva. Myös laivan hyttien lukumäärä kasvoi nykyiseen 220:een. Huhtikuussa 1989 laiva rahdattiin SeaWind Linen liikenteeseen. Kotisatamaksi tuli Tukholma. Myöhemmin huhtikuussa myös nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa: Sea Wind ja alus aloitti liikennöinnin Turun ja Tukholman välillä. Tammikuussa 1992 Sea Wind rekisteröitiin Silja Linen omistukseen. 20. tammikuuta 1993 alus siirtyi SeaWind Linen omistukseen. Lippuvaltiona pysyi edelleen Ruotsi. 5. maaliskuuta 1995 Sea Wind ajoi karille Tukholman saaristossa, Mjölkön saaren läheisyydessä, ollessaan matkalla Turusta Tukholmaan. Seuraavana päivänä alus irrotettiin karilta ja se lähti korjattavaksi Turun korjaustelakalle. Liikenteeseen alus palasi huhtikuussa. 1. heinäkuuta 1997 Sea Wind siirtyi reitille Turku–Långnäs–Tukholma.[4]

Toukokuussa 2001 Sea Wind telakoitiin Virossa, jossa se sai uudet pelastusveneet. Tammikuussa 2002 alus kävi Vuosaaren telakalla Helsingissä kunnostettavana. Huhtikuussa 2005 alus oli muutaman päivän tarkistuskäynnillä virolaisella telakalla Tallinnassa. 1. tammikuuta 2008 Sea Wind lopetti matkustajaliikenteen ja keskittyi vain rahtiliikenteeseen.[4]

Keväällä 2008 tehdyssä Sea Windin katsastuksessa ilmeni aluksessa 37 puutetta, joista kymmenen paloturvallisuudessa. Puutteita oli esimerkiksi palo-ovissa, vedensuihkutusjärjestelmässä ja polttoaineensyötön katkaisemisessa. Lisäksi ilmeni muitakin turvallisuusriskejä. Puutteiden määrä oli Ruotsin merenkulkulaitoksella työskentelevän Anders Henrikssonin mukaan poikkeuksellisen suuri. Puutteet korjattiin katsastuksen jälkeen aluksen oltua poissa liikenteestä. Korjaustöiden jälkeen alus jatkoi jälleen liikennöintiä. Seuraava katsastus suoritettiin keväällä 2009.[7]

Alus siirtyi Muuga-Vuosaari-reitille vuoden 2015 alussa. Kesäkuussa 2019 alus alkoi kuljettaa myös auton matkustajia.[8] Viimeinen matka reitillä tehtiin 18. huhtikuuta 2022, ja uudelle omistajalle Rudniki Shipping Ltd:lle alus siirtyi 26. huhtikuuta.[5]

Aamuyöllä 2. joulukuuta 2008 aluksen pääkonehuoneessa syttyi tulipalo sen ollessa noin 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta matkalla Turusta Tukholmaan.[9] Kello 2.25 alkoi palohälytin soida konehuoneessa.[10] Kello 2.40 Turun VHF-meriradio sai hätätaajuudella hälytyksen tulipalosta. Miehistö sai tulipalon hallintaansa noin kello 3.50. Tapahtumapaikalla oli Sea Windin kanssa yhtä aikaa monia aluksia, mutta meripelastuskeskuksen luvalla ne jatkoivat matkaansa.[9] Palo alkoi Sea Windin polttoaineputken rikkoutumisesta. Polttoaineputki saattoi alkaa vaurioitua huoltotöiden aikana tai putken materiaali oli väsynyt.[11] Kukaan aluksella olleista 11 matkustajasta tai 28 miehistön jäsenestä ei loukkaantunut, mutta laiva vaurioitui niin, ettei sillä voinut liikennöidä. Yksitoista matkustajaa, joista viisi suomalaista, viisi virolaista ja yksi venäläinen, evakuoitiin alukselta Super Puma -meripelastushelikopterilla noin kello 5.10.[9][12] Erittäin huono sää vaikeutti evakuointia.[13] Näkyvyys oli huono ja pilvet olivat matalalla.[13] Sea Windin kannella oli avara laskeutumispaikka helikoptereille, joten matkustajia ei tarvinnut vinssata kopteriin.[14] Evakuoidut kerättiin aluksi aluksen kahvilaan,[13] jonka jälkeen heidät vietiin maarianhaminalaiseen hotelliin. Uhkaavasta tilanteesta huolimatta paniikkia ei aluksella ilmennyt ja pelastusoperaatio oli ohi noin kymmenessä minuutissa.[14] Lastina aluksella oli pääasiassa junavaunuja sekä yhdistelmäajoneuvoja.[9] Matkustajien evakuoinnin jälkeen miehistö jäi yhdessä Maarianhaminasta tulleiden palomiesten kanssa varmistamaan ettei palo syttyisi uudestaan.[15] Lastia palo ei uhannut, sillä se rajoittui konehuoneeseen. Tulipalosta ei myöskään seurannut kemikaali- tai öljyvuotoja. Myös muilta ympäristövahingoilta vältyttiin.[9]

Sea Windin varustamo teki aamulla hinaussopimuksen suomalaisen Alfons Håkans -pelastusyhtiön kanssa. Alfons Håkansin hinaaja Algot Johansson alkoi hinata laivaa noin kello 6.30 vartiolaiva Tursaan turvaamana Kvarngrundenin selälle, jossa laiva ankkuroitiin kello 10.55. Sea Windin päällikkö oli pyytänyt Algot Johanssonia varmistamaan tilannetta vielä 15 minuuttia. Ankkuri ei kuitenkaan kovan tuulen vuoksi pitänyt, ja Sea Windin päällikkö pyysi vartiolaiva Tursasta ottamaan laivan hinaukseensa, että laiva pysyisi paikallaan.[12] Ankkurointipaikasta oli matkaa Maarianhaminaan seitsemän merimailia eli 13 kilometriä.[9] Sea Wind olisi periaatteessa voinut lähteä liikkeelle, koska sen varavoima toimi.[9] Kello 16 hinaajat Kalkke ja Ukko saapuivat ankkurointipaikalle.[12] Kello 17 alusta lähdettiin hinaamaan kohti Turkua, jossa aluksen lasti purettiin ja alus korjattiin.[13] Kello kolmen aikoihin aamuyöllä 3. joulukuuta alus oli saapumassa kahden hinaajan hinaamana Lövskäriin.[12] Alus saapui Turkuun keskiviikkona 3. joulukuuta puolen päivän aikoihin.[16][17]

Aluksella oli tulipalon vuoksi lisäksi "black out" eli pääkoneita ja muuta tekniikkaa ei voitu käyttää. Aluksesta tuli ohjauskyvytön.[13] Suuronnettomuuteen varautunut meripelastuskeskus hälytti tulipalon vuoksi vartiolaivat Tursaan ja Uiskon sekä sammutusryhmiä Maarianhaminasta, Helsingistä ja Turusta.[9] Super Puma -helikopterin lisäksi kaksi muuta pelastushelikopteria Ruotsista ja Helsingistä kutsuttiin valmiuteen Maarianhaminan lentoasemalle.[13][9] Tutkinnan tapahtuneesta aloitti keskiviikkona 3. joulukuuta Ruotsin onnettomuustutkintakeskus eli Statens haverikommission, koska Sea Wind oli rekisteröity Ruotsin lipun alle. Tutkinta valmistui keväällä 2009. Myös suomalainen Onnettomuustutkintakeskus teki Statens haverikommissionin kanssa yhteistyötä.[18][9]

Maarianhaminalaiseen hotelliin viedyt matkustajat olivat kaikki autonkuljettajia, ja heidät kuljetettiin iltapäivällä 2. joulukuuta Maarianhaminan satamaan, josta he pääsivät M/S Silja Europalla Turkuun.[17] Sea Wind palasi korjaustöiden jälkeen takaisin liikenteeseen 13. tammikuuta 2009.[19]

  1. marinetraffic.com
  2. Registry > Sea Wind > Overview > Summary Det Norske Veritas. Viitattu 7.2.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. a b c d Onnettomuustutkimusraportti, sivu 17
  4. a b c d e f M/S Svealand Fakta om Fartyg. Viitattu 7.2.2010. (ruotsiksi)
  5. a b Ekholm, Thea: T24: Tallink myi rahtilaiva Sea Windin – Vuosaari-Muuga-reitin liikennöinti järjestetään uudelleen Helsingin Uutiset. 27.4.2022. Viitattu 6.4.2023.
  6. a b Tuomivaara, Ilmari: Tallink myi Sea Windin – Vuosaari-Muuga-reittiä jatkaa Regal Star ostologistiikka.fi. 27.4.2022. Viitattu 6.4.2023.
  7. Sea Windin katsastuksessa löytyi kymmeniä puutteita 8.1.2015 alus alkoi liikennöidä Helsinki- Tallinna linjalla. (vanhentunut linkki) Turun Sanomat, 3.12.2008. Turku: TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.12.2008.
  8. Tallink Silja uutishuone - Tallink & Silja Line www.tallinksilja.fi. Viitattu 5.6.2019.
  9. a b c d e f g h i j Sea Wind odottaa hinaajia ankkurissa Ahvenanmaalla. (vanhentunut linkki) HS.fi, 2.12.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2008. Arkistoitu.
  10. Merivartiosto: Näin Sea Windin palo eteni. Ilta-Sanomat, 2.12.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2008.
  11. Sea Wind -aluksen polttoaineputki oli rikki. Keskisuomalainen, 4.12.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.12.2008.
  12. a b c d Matkustaja-autolautta Sea Windillä uhkaava tulipalo Ahvenanmerellä 2.12.2008. Rajavartiolaitos. Viitattu 3.12.2008.
  13. a b c d e f Rahtialus Sea Windin matkustajat evakuoitiin tulipalon vuoksi 2.12.2008. YleUutiset. Viitattu 2.12.2008.
  14. a b Puintila, Lauri: Evakuointi tuli yllätyksenä Sea Windin matkustajille. HS.fi, 2.12.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.12.2008. (Archive.org)
  15. Sea Windin matkustajat pelastettiin helikopterilla – katso kuva!. Ilta-Sanomat, 2.12.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2008.
  16. Sea Wind korjataan Turussa 3.12.2008. Yle Uutiset. Viitattu 3.12.2008.
  17. a b Sea Windin palon syyksi epäillään haljennutta polttoaineletkua. Turun Sanomat, 2.12.2008. Turku: TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2008.
  18. Yli-Parkas, Hanne: Onnettomuustutkijan mukaan aluksen evakuointipäätös oli oikea. Turun Sanomat, 4.12.2008. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.12.2008.
  19. Cargo » Reitit ja Aikataulut: Suomi–Ruotsi Sea Wind Linella Tallink Silja. Viitattu 22.1.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]