Männyn siemen
Männyn siemen on Välimeren alueella, osissa Aasiaa sekä Pohjois-Amerikan länsi- ja eteläosissa tärkeä osa perinteistä ruokavaliota. Syötävistä männyn siemenistä tunnetuimpia on pinjansiemen. Tärkeitä syötäviä siemeniä tuottavia mäntylajeja ovat Välimeren alueella pinja (Pinus pinea),[1] Aasiassa himalajanpähkinämänty (Pinus gerardiana)[2] ja siperiansembra (Pinus sibirica)[3] sekä Pohjois-Amerikassa coloradonpähkinämänty (Pinus edulis),[4] bajanmänty (Pinus monophylla)[5] ja valkorunkosembra (Pinus albicaulis).[6]
Erityisesti pinjan siemeniä on käytetty Välimeren alueella ihmisravintona kauan, ja pinjoja on myös tarkoituksellisesti kasvatettu ja tuotu lajin luonnonvaraisilta esiintymisalueilta Espanjasta Israeliin ja Georgiaan asti jo esihistoriallisella ajalla. Pinjansiemenillä oli suuri kulttuurinen merkitys antiikin ajan kreikkalaiselle ja roomalaiselle kulttuurille, ja ne ovat nykyäänkin olennainen osa portugalilaista, espanjalaista ja italialaista keittiötä.[1] Coloradonpähkinämännyn ja bajanmännyn siemenet ovat perinteisesti olleet tärkeä osa useiden Yhdysvaltain lounaisosien alkuperäiskansojen ruokavaliota.[4][5] Yhdysvaltain luoteisosien sisämaan Salish-kansat keräsivät perinteisesti valkorunkosembran siemeniä ja jauhoivat niistä jauhoa.[6] Himalajanpähkinämäntyä viljellään lähinnä Afganistanissa. Sen siemeniä kerätään myös luonnosta, ja siementen kerääminen on tärkeä tulonlähde tuhansille Pakistanin vuoristoissa eläville ihmisille.[2]
Siemeniä on käytetty runsaan ravintopitoisuutensa ja hyvän makunsa vuoksi paitsi ravinnoksi sellaisenaan, myös lääkinnällisiin tarkoituksiin jauhettuna.[1][7] Muun muassa spriihin uutettuna siperiansembran siemenistä on valmistettu giniin verrattavaa väkevää alkoholijuomaa, jonka tarkoitus on kuitenkin alun perin ollut lääkinnällinen. Siemenöljystä tehdään myös luonnonlääkintävoiteita esimerkiksi ihottumiin. Siemenissä on proteiineja, rasvahappoja, A- ja E- sekä liukoisia B-ryhmän vitamiineja.[7]
Siperiansembran siemeniä syövät ihmisen lisäksi monet muut eläimet, erityisesti pähkinähakki.[8] Sembransiementen käytöstä ruoaksi kerrotaan myös muun muassa Vasili Peskovin romaanissa Taigan erakot.
Tiedetään myös, että obinugrilaisista kansoista ainakin hanteilla on eräänlainen pyhä suhde sembraan liittyvään "seetrinkäpyyn". Sitä ja sen siemeniä pidetään elämän ja jatkuvuuden symbolina sikäli, että se tuottaa jatkuvuutta, elämän alkua, naisten raskautta sekä pähkinähakin taipumusta piilottaa myöhemmin itäviä siemeniä maahan pidetään uusiutumisen symbolina. Seetri lienee suomennettu tähän tietoon hantin kielestä venäjän, unkarin ja viron kautta, joten kysymys ei voine olla muusta kuin siperiansembrasta siemenineen.[9]
Makuaistin häiriö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erityisesti Kiinasta peräisin olevista männyn siemenistä voi saada ohimenevän makuaistin häiriön: Pari päivää nauttimisen jälkeen on tullut karvas tai metallinen maku suuhun, vaikka siemenissä ei ole todettu torjunta-aine- tai raskasmetallijäämiä. Kiusallinen oire katoaa noin viikossa.[10] On epäilty, että makuaistin häiriön aiheuttaisivatkin jonkin muun lajin kuin siperiansembran, kenties koreansembran (Pinus koraiensis) siemenet.[11] Dysgeusian varsinainen syy on edelleen tuntematon.[12][13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Earle, Cristopher J.: Pinus pinea The Gymnosperm Database. 23.11.2012. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Earle, Cristopher J.: Pinus gerardiana The Gymnosperm Database. 27.11.2012. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Earle, Cristopher J.: Pinus sibirica The Gymnosperm Database. 16.10.2014. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Earle, Cristopher J.: Pinus edulis The Gymnosperm Database. 12.12.2014. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Earle, Cristopher J.: Pinus monophylla The Gymnosperm Database. 12.12.2014. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Earle, Cristopher J.: Pinus albicaulis The Gymnosperm Database. 11.12.2014. Viitattu 15.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Кедровый орех www.soznanie.info. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Pähkinähakki herkuttelee sembransiemenillä Pohjalainen. 14.11.2008. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Csüllög, Edina (kuraattori), Anti Naulainen, Liis Nimik, Outi Rossi, Tõnu Kilusk, Martin Männik, Laura Kõiv: Hantit – Mung shoshi mir lohsat – Alkuperäiskansojen ystävämme. (Näyttelyesitteen kansi ja takasivu sekä 5. lehti) Tallinn, Viro; Kuhmo, Suomi: Finno-Ugric Film Foundation, Viro; Eestin Kultuurkapita, Tallinn, Hõimuravste Programm, Viro;, 2023. (viroksi);(suomeksi)
- ↑ Taste disturbances after pine nut ingestion European Journal of Emergency Medicine. maaliskuu 2001. Viitattu 7.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Roger Hyam: Bitter taste after eating for days – caused by pine nuts? Roger Hyam -blogi. 8.10.2008. Viitattu 7.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Marc-David Munk: “Pine Mouth” Syndrome: Cacogeusia Following Ingestion of Pine Nuts (Genus: Pinus). An Emerging Problem? (ISSN: 1556-9039 (paperi) ja 1937-6995 (verkko)) Journal of Medical Toxicology. 5.1.2010. Viitattu 7.6.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Christopher Middleton: Pine mouth puzzle: Why do these nuts leave you with a bitter taste? The Daily Mail. 18.5.2009. Viitattu 7.6.2010. (englanniksi)