Mäkihärkki
| Mäkihärkki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Härkit Cerastium |
| Laji: | semidecandrum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cerastium semidecandrum |
|
| Katso myös | |
Mäkihärkki (Cerastium semidecandrum) on valkokukkainen, kohokkikasveihin kuuluva kuivien kasvupaikkojen kasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_IMG_4928.JPG)
_IMG_4922.JPG)
Yksivuotinen tai toisinaan ylitalvinen mäkihärkki kasvaa 5–12 cm korkeaksi. Pysty ja ohut varsi on harmaanvihreä ja ainakin yläosastaan nystykarvainen. Kukattomat tyviversot puuttuvat. Lehdet ovat soikeita. Kukinto on kaksihaarainen viuhko ja kukinnon tukilehdet ovat leveälti kalvolaitaisia. Kukkia on 10–40 kappaletta. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat 3–5 mm pitkiä, suippoja ja kaljukärkisiä. Matalasti kaksihalkoiset valkoiset terälehdet ovat kaljuja ja verholehtiä lyhyempiä. Heteitä on 5–10 kappaletta. Suomessa mäkihärkki kukkii touko-kesäkuussa. Hedelmä on pitkähkö, kymmenliuskaisesti aukeava kota.[1][2]
Mäkihärkki muistuttaa tahmahärkkiä (Cerastium glutinosum) ja nurmihärkkiä (Cerastium fontanum).
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkihärkkiä tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaan Etelä- ja keskiosista ja Britteinsaarilta Kreikkaan, Romaniaan, Länsi-Ukrainaan, Puolaan, Baltiaan sekä Fennoskandian eteläosiin. Lisäksi sitä kasvaa muutamin paikoin myös Venäjällä. Euroopan ulkopuolella lajia on tavattu Turkista, paikoin Keski-Aasiasta, Tunisiasta sekä Libyasta. Ihmisen mukana mäkihärkki on kulkeutunut Etelä-Australiaan ja Yhdysvaltoihin, lähinnä itärannikolle.[3] Mäkihärkki on Suomessa eteläinen alkuperäislaji. Sitä kasvaa Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla.[4][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäkihärkki viihtyy kuivilla, avoimilla kallioilla, aukkoisilla kedoilla, hiekkaisilla mäenrinteillä, dyyneillä, rantavalleilla, sorakuopissa ja tienpientareilla.[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 110, 112.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 138.
- ↑ Den virtuella floran: Vårarv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 28.4.2012.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 112.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Mäkihärkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.4.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2022: Mäkihärkin levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Mäkihärkki (Cerastium semidecandrum)
- Luontoportti: Mäkihärkki (Cerastium semidecandrum)
- ITIS: Cerastium semidecandrum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Cerastium semidecandrum (englanniksi)