Lyijybromidi
| Lyijybromidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PbBr2 |
| Moolimassa | 367,01 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 373 °C[1] |
| Kiehumispiste | 916 °C[1] |
| Tiheys | 6,66 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 8,44 g/l (20 °C) [1] |
Lyijybromidi (PbBr2) on lyijy- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä polymeroinneissa, polymeerien palonestoaineena ja valokuvausreagenssina.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa lyijybromidi on valkoista kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on ortorombinen. Yhdiste liukenee vain vähäisessä määrin veteen ja liukoisuus on suurempi kuumaan kuin kylmään veteen. Lyijybromidi liukenee ammoniakki- ja bromidiliuoksiin, koska se muodostaa komplekseja. Valon vaikutuksesta yhdiste hajoaa hitaasti lyijyksi ja bromiksi. Aine on myrkyllistä.[1][2][3]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyijybromidia valmistetaan neutraloimalla lyijyoksidia tai -karbonaattia vetybromidilla. Toinen menetelmä on saostaa veteen liukoisten lyijysuolojen liuoksista bromidien avulla.[1][2][3]
- PbO + 2 HBr → PbBr2 + H2O
- Pb(NO3)2(aq) + 2 Br-(aq) → PbBr2(s) + NO3-(aq)
Lyijybromidia käytetään katalyyttinä valmistettaessa polyakryyliamidia valokemiallisella polymerointimenetelmällä akryyliamidista ja polyestereiden valmistuksessa. Sitä voidaan lisätä paloa estäväksi täyteaineeksi polypropeeniin, polystyreeniin ja ABS-muoviin. Lyijybromidi voidaan käyttää apuaineena alumiinin hitsauksessa.[1][2][3]
Lyijybromidi ympäristömyrkkynä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyijybromidia syntyi aikaisemmin autojen moottoreissa, kun tetraetyylilyijyä lisättiin bensiiniin nakutuksen estämiseksi eli oktaaniluvun kohottamiseksi. Jotta tetraetyylilyijyn hajotessa vapautuva lyijypöly ja mahdollisesti syntyvä lyijyoksidi eivät tukkineet ja täyttäneet moottorin sylintereitä, lisättiin bensiiniin myös 1,2-dibromietaania[4], joka on halogenoitu hiilivety. Kun se paloi, siitä vapautunut bromi yhtyi lyijyn kanssa helposti haihtuvaksi lyijybromidiksi, joka poistui moottorista pakokaasun mukana.[4] Täten lyijybromidia levisi laajalti ympäristöön. Koska se kuitenkin on vaarallinen ympäristömyrkky, lyijy-yhdisteiden käytöstä bensiinin lisäaineena on nykyisin luovuttu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Dodd S. Carr Lead Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b c William C. Spangenberg, Kevin Chronley & Dayal T. Meshri: Lead Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 461. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ a b Pentti Mälkönen: ”Metalliorgaaniset yhdisteet”, Orgaaninen kemia, s. 241. Otava, 1979. ISBN 951-1-05378-7