Luxemburgin valtaus

Luxemburgin valtaus
Osa toisen maailmansodan länsirintamaa
Saksalaisjoukot ylittämässä rajaa Luxemburgin puolelle Schuster-linjan kautta.
Päivämäärä: 10. toukokuuta 1940 Paikka: Luxemburg Lopputulos: Saksalaisjoukot valtasivat Luxemburgin
Osapuolet
Luxemburg  Ranska Tukijoina:  Yhdistynyt kuningaskunta	Saksa
Komentajat
Pierre Dupong Émile Speller Robert Petiet Arthur Barratt	Adolf Hitler Heinz Guderian
Vahvuudet
425 sotilasta 246 poliisia 18 000 sotilasta	50 000 sotilasta 600 panssarivaunua
Tappiot
7 haavoittunutta, 75 vangittua 5 kaatunutta 1 kaatunut	ei tiedossa
Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Saarinmaa • Valesota • Alankomaiden valtaus • Belgian valtaus • Luxemburgin valtaus • Taistelu Ranskasta • Taistelu Britanniasta • Operaatio Attila / Operaatio Anton • Dieppe • Normandia • Dragoon • Market Garden • Hürtgen • Aachen • Ardennien taistelu (Nordwind)

Luxemburgin valtaus oli toisessa maailmansodassa Saksan suorittama operaatio Keltaiseen (saks. Fall Gelb) kuuluva sotilasoperaatio, jossa Heinz Guderianin johtama Saksan XIX armeijakunta valtasi Luxemburgin 10. toukokuuta 1940. Saksalaisjoukot kohtasivat ainoastaan lievää vastarintaa ja maa tuli vallattua vuorokaudessa. Suurherttuatar Charlotte ja hallitus onnistuivat pakenemaan ja he perustivat Lontoossa pakolaishallituksen.

Taustaa

Toisen maailmansodan alkaminen 1. syyskuuta asetti Luxemburgin hallituksen vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta kansa sympatisoi länsiliittoutuneita, mutta maan vuoden 1867 Lontoon sopimuksella vahvistettu puolueettomuuspolitiikka vaati hallitusta pysymään riippumattomana muiden maiden riidoista. Radio Luxemburg lopetti 1. syyskuuta lähetyksensä. Keväällä 1940 valmisteltiin asemia Saksan ja Ranskan rajoille. Valmistajansa mukaan nimetty Schuster-linja sisälsi massiivisia betonisia tiesulkuja, joissa oli teräsovet. Niiden tehtävänä oli hidastaa maahan tunkeutuvan hyökkääjän etenemistä ja mahdollistaa Luxemburgin puolueettomuuden takaajille avun toimittaminen. Tosiasiassa esteet olivat lähinnä nimellisiä ja ne auttoivat lähinnä kansalaisten rauhoittamisessa. Luxemburgin asevoimat koostuivat pienestä vapaaehtoisjoukosta, koska Lontoon sopimuksella oli kielletty varsinaisten asevoimien ylläpito.

Muutamien väärien hälytysten jälkeen keväällä 1940 todennäköisyys Ranskan ja Saksan väliseen yhteenottoon kasvoi. Saksa lopetti koksin toimittamisen Luxemburgin terästeollisuudelle.

Valtaus

Kartta saksalaisten hyökkäyksestä Luxemburgiin.

Schuster-linjan teräsovet määrättiin suljettaviksi 10. toukokuuta 1940 kello 03.15 sen jälkeen, kun oli havaittu saksalaisjoukkojen liikkuvan rajan takana Our-, Sauer- ja Mosel-jokien alueella. Samanaikaisesti siviileiksi pukeutuneet Saksan erikoisjoukot, jotka saivat saksalaissyntyisiltä luxemburgilaisilta apua, yrittivät tuloksetta estää radiolähetyksiä ja varustautumista pitkin Saksan vastaista rajaa. Ruhtinasperhe evakuoitiin asunnostaan Colmar-Bergistä Suurherttuan palatsiin Luxemburgin kaupunkiin.

Saksan 1., 2. ja 10. panssaridivisioona ylittivät rajan kello 04.35 kohtaamatta merkittävää vastarintaa: ainoastaan muutama silta tuhoutui ja joitakin miinoituksia purettiin. Luxemburgin vapaaehtoisjoukot eivät poistuneet kasarmeiltaan. Poliisit asettuivat vastarintaan, mutta heidän varusteensa olivat riittämättömät. Pääkaupunki vallattiin ennen puoltapäivää. Luxemburgilaisista joutui sotavankeuteen 75 sotilasta ja poliisia, kuusi poliisia ja yksi sotilas haavoittui.

Ranskan 3. kevyt ratsuväkidivisioona (kenraali Petiet), jonka tukena olivat 1. Spahiprikaati (evesti Jouffault) ja 5. panssaripataljoonan 2. komppania, ylitti Luxemburgin etelärajan tehtävään selvittää saksalaisjoukkojen kokoonpano ja sijainti. Ranskalaiset kuitenkin vetäytyivät ensimmäisen kohtaamisen jälkeen Maginot-linjan taakse. Iltaan mennessä pääosa Luxemburgista aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta oli saksalaisten hallinnassa. Yli 90 000 siviiliä evakuoitiin Esch-sur-Alzettesta saksalaisten hyökkäyksen seurauksena. Näistä 47 000 Ranskaan ja loput Luxemburgin keski- ja pohjoisosiin.

Suurherttuatar Charlotte ja pääministeri Pierre Dupong pakenivat Ranskan ja Portugalin kautta Britteinsaarille, josta he siirtyivät edelleen sodan aikana Kanadaan. Charlottesta tuli Lontoossa kansallisen yhtenäisyyden symboli. Hänen vanhin poikansa ja perillisensä Jean liittyi vapaaehtoisena Britannian armeijaan 1942. Ainoa Luxemburgiin jäänyt hallituksen jäsen oli Albert Wehrer sekä 41 varajäsentä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luxemburgin valtaus Wikimedia Commonsissa