Luulajan hiippakunta
Luulajan hiippakunta | |
---|---|
vaakuna |
|
Valtio | Ruotsi |
Uskontokunta | Ruotsin kirkko |
Piispanistuin | Luulaja |
Tuomiokirkko | Luulajan tuomiokirkko |
Piispa | Åsa Nyström |
Perustettu | 1904 |
Luulajan hiippakunta (ruots. Luleå stift) on yksi Ruotsin kirkon 13 hiippakunnasta. Se on muodostettu vuonna 1904 Härnösandin hiippakunnasta.
Maantieteellisesti Luulajan hiippakunta on Ruotsin kirkon hiippakunnista suurin, ja se koostuu Västerbottenin ja Norrbottenin lääneistä. Hiippakunta on jaettu 68 seurakuntaan ja ne 63 pastoraattiin. Keskuspaikka on Luulajan kaupunki. Luulajan tuomiokirkko, vuodelta 1893 on nuorin Ruotsin kirkon tuomiokirkoista. Hiippakuntakanslia, joka sijaitsee tuomiokirkon vieressä, sijaitsee vuonna 1888 valmistuneessa talossa.[1]
Hiippakunnassa on merkittäviä kielivähemmistöjä. Ruotsinkielisen toiminnan lisäksi sillä on suomenkielistä, meänkielistä ja saamenkielistä toimintaa.[2]
Hiippakunnan nykyisenä piispana toimii Åsa Nyström.
Vuoden 2017 lopussa hiippakunnan alueella asui 519 434 henkilöä, joista 367 596 eli 70,8 prosenttia oli Ruotsin kirkon jäseniä.[3]
Rovastikunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luulajan hiippakunnan rovastikunnat ovat:[4]
- Etelä-Västerbottenin rovastikunta
- Skellefteån rovastikunta
- Piitimen rovastikunta
- Luulajan rovastikunta
- Etelä-Lapin rovastikunta
- Pohjois-Norrbottenin rovastikunta
Piispat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1904–1937: Olof Bergqvist
- 1937–1956: Bengt Jonzon
- 1956–1966: Ivar Hylander
- 1966–1980: Stig Hellsten
- 1980–1986: Olaus Brännström
- 1986–1993: Gunnar Weman
- 1993–2002: Rune Backlund
- 2002–2018: Hans Stiglund
- 2018– Åsa Nyström
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Om luea stift svenskakyrkan.se. Viitattu 8.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Yksi kirkko – monta kieltä svenskakyrkan.se. Viitattu 8.1.2021.
- ↑ Medlemsutveckling 2016-2017, per stift samt riket (PDF) Svenska kyrkan. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 26.12.2018.
- ↑ Stift, kontrakt och pastorat i nummerordning med ingående församlingar 2016-01-01 Statistiska centralbyrån. Viitattu 18.3.2016.