Luttojoki
| Luttojoki | |
|---|---|
 Luttojoki Inarissa |
|
| Alkulähde | Saariselkä |
| Laskupaikka | Ylä-Tuuloman tekojärvi |
| Maat | Suomi ja Venäjä |
| Pituus | 235[1] km |
| Valuma-alue | 7 980[1] km² |
Luttojoki (pohjoissaameksi Lotto tai Lohttu, koltansaameksi Lått, ven. Ло́тта, Lotta) on Tuulomajoen vesistöön kuuluva joki Inarin ja Sodankylän kuntien itäosissa Suomessa ja Petsamon eteläosassa Murmanskin alueella Venäjällä. Venäjän vesistörekisterin mukaan joen pituus on 235 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 7 980 neliökilometriä.[1]
Ennen alueluovutuksia lähes koko Luttojoki sijaitsi Suomen alueella. Nykyään se kuuluu osittain UK-puiston–Sompion–Kemihaaran Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen.
Luttojoesta on saatu isoja taimenia noin 2–3 kiloon.
Luttojoki saa alkunsa Inarin kunnan alueelta Saariselän pohjoisosassa sijaitsevista pikkujärvistä. Joki virtaa sieltä itään kulkien osan matkaa Inarin ja Sodankylän välistä rajaa pitkin. Raja-Joosepin rajanylityspaikan läheisyydessä Luttojoki virtaa Venäjän puolelle, virtaa koilliseen ja laskee Ylä-Tuuloman tekojärven länsipäähän. Tekojärven itäpäästä vedet virtaavat edelleen Tuulomajokea Kuolanvuonoon.
Luttojoen merkittävin sivujoki Suomen puolella on Suomujoki.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Reka Lotta (Lota, Lutto-joki) (Venäjän vesistörekisterin tietoja kohteesta) textual.ru. Viitattu 28.7.2013. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virtaamatilastoja/R-Arctic Net (englanniksi)
- Paavo Hakkarainen : Karhujen asumasijoilta, Helsingin Sanomat, 04.11.1934, nro 298, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot