Luontoissuoritus
Luontoissuoritus eli luontaissuoritus on hyvitys tai maksu, joka suoritetaan rahan asemasta tavarana tai työnä.[1] Velvoite täytetään siis alkuperäisen määränsä mukaisena, mutta jonkin muun kuin rahan avulla. Luontoissuoritus voi olla esineen luovutus, esineen valmistaminen, palveluksen suorittaminen tai pidättyminen jostakin toiminnasta. Suoritushäiriön seuraamuksena se voi merkitä suorituksen tekemistä uudelleen kokonaan tai osittain. Luontoissuoritukseksi katsotaan myös suoritusvirheen korjaaminen. Sopimusoikeudessa luontoissuoritus on usein suoritushäiriön seuraamus.[2] Toisaalta sen käyttöä vähentää pakkotäytäntöönpanon hankaluus.[3]
Edellä luontoissuoritusta on pidetty rahasuorituksen vastakohtana. Tämä onkin usein paikallaan, mutta käytännössä luontoissuoritusvelvoite voi täytäntöönpanovaiheessa muuttua rahavelaksi. Esimerkiksi velallisen tehtäväksi tuomittu työsuoritus annetaan ulosotossa yleensä ulkopuolisen tehtäväksi ja siitä aiheutuneet kulut peritään velalliselta rahana.[4][5]
Aina velkoja ei voi vaatia luontoissuoritusta sopimuksen perusteella, sillä velallista ei voi pakottaa hänen työpanostaan vaativan työsuorituksen tekemiseen. Luontoissuorituspakkoa voidaan harvoin käyttää apuvelvoitteiden ja velvoitteiden tehosteena. Velvoitteet täyttämistä luontoissuorituksen avulla rajoittaa vetoaminen liikavaikeuteen, mahdottomuuteen ja ylivoimaiseen esteeseen. Velallinen voi myös välttyä luontoissuorituksesta vetäytymällä sopimuksesta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 456–457.
- ↑ Erkki Aurejärvi & Mika Hemmo: Velvoiteoikeuden oppikirja, Condictio 1998, ISBN 951-95570-1-6, sivu 79.
- ↑ Aurejärvi s. 78.
- ↑ Ulosottokaari 7:12.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erkki Aurejärvi & Mika Hemmo: Velvoiteoikeuden oppikirja, Condictio 1998, ISBN 951-95570-1-6 sivut 78–86.