Luomuviljely

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Luonnonmukainen viljely)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihannesten luomuviljelyä Capayssa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Viimeiset tilastot vuodelta 2012

Luomuviljely eli luonnonmukainen viljely on IFOAM:in mukaan omavaraista ja tasapainoista maanviljelyä, joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin.[1] Luomuviljelyn määräyksiä Suomessa löytyy Ruokaviraston sivuilta.[2]

Nykyisellään luomumaatalous on marginaalista ja tuottaa alle prosentin maailman maataloustuotannosta. Kestävän siirtymän luomumaatalouteen on arvioitu leikkaavan satoja kolmanneksen tai jopa puolella.[3] Tosin YK:n vuoden 2011 raportin mukaan luomuviljelyllä voitaisiin jopa tuplata sadot monissa maailman köyhimmissä maissa.[4] Luomuviljely vaatisi 84 prosenttia lisää peltoalaa. Jotta villieläimille ja metsänhoidolle jäisi enemmän tilaa, tarvittaisiin luomua tuottavampia menetelmiä.[5]

Lähes kaikki luomuviljely palvelee kahta erilaista väestöryhmää. Noin 700 miljonaa maapallon köyhintä harjoittaa omavaraisviljelyä ilman lannoitteita ja torjunta-aineita, koska he ovat liian köyhiä hankkimaan niitä eivätkä elä rahataloudessa. Köyhyysloukussa on mahdotonta viljellä enemmän tai tehokkaammin, jotta satoja riittäisi myyntiin.[3] Toinen ääripää ovat maailman rikkaimmat, lähinnä länsimaalaiset ihmiset, jotka kuluttavat luomuruokaa elämäntapavalintana ja vetoavat sen terveys- ja ympäristöhyötyihin. Lähes kukaan näistä kuluttajista ei viljele ruokaansa itse.[3]

Ruotsin maatalousyliopiston pellonhoidon, vesistönhoidon ja systeemiekologian professorit esittivät marraskuussa 2014, että luomuun siirtyminen vaatisi peltopinta-alan kaksinkertaistamisen, mikä vähintään kaksinkertaistaisi ravinnepäästöt vesistöihin ja johtaisi ympäristökatastrofiin. Siksi pitäisi siirtää luomutuotannon tuki tavanomaisen tuotannon viherryttämiseen. Professorien mukaan luomuruoka ei ole terveellisempää eikä ympäristöystävällisempää ja vahingoittaisi vakavasti paikallista ja globaalia ruokahuoltoa. [6][7]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen peltopinta-alasta oli luomuviljelyssä 13,1 prosenttia (296 645 hehtaaria) vuonna 2018.[8] Suomen viljasadosta luomun osuus oli 3,2 prosenttia (87 milj. kiloa) vuonna 2018.[9] Elintarvikkeiden kokonaismyynnin arvosta luomun osuus oli 2,4 prosenttia (336 milj. euroa) vuonna 2018.[10]

Luomutuotteiden viennin arvo oli vuonna 2018 arviolta 25-30 miljoonaa euroa, joka on noin kaksi prosenttia koko elintarvikeviennistä.[11] Vuonna 2012 luomun vienti oli arviolta alle 10 miljoonaa euroa [12], joten luomuvienti oli kolminkertaistunut kuudessa vuodessa. Suomen tärkeimmät luomuvientimaat ovat Saksa ja Ruotsi.[11]

Luonnonmukaiselle tuotannolle maksetaan erityistukia tavanomaisten tukien lisäksi.[13] Luomuviljelylle maksettava tuki on tuotannon määrästä riippumatonta hehtaarikohtaista tukea. Vuonna 2013 erityistuen suuruus on 141 euroa/ha.[14]

Tekniikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luomuviljelyssä käytetään lannoitteena muun muassa kivijauheita (apatiitti, biotiitti), kompostoitua karjan lantaa, kanankakkaa sekä luu- ja verijauhoa. Kasvinsuojelua hoidetaan vuoroviljelyllä, mahdollisesti lomittaisviljelyllä, mekaanisella torjunnalla (esimerkiksi liima-ansat) ja biologisella torjunnalla. Rikkaruohoja torjutaan esimerkiksi mekaanisesti, myöhästetyllä kylvöllä, kateviljelyllä ja perinteisesti kitkemällä. Luomutuotanto täyttää myös EU:n ympäristötuen ehdot.

Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään monivuotista viljelykiertoa, jossa eri kasvilajit vuorottelevat. Syväjuuristen kasvien viljelyllä parannetaan maan viljavuutta ja estetään eroosiota. Viljelykasvien vuorottelulla ehkäistään kasvintuhoojien säilymistä ja lisääntymistä kasvustossa.[15]

Luomuun siirtyvä viljelijä joutuu paitsi luopumaan keinotekoisten aineiden käytöstä, myös hoitamaan peltoa luomumenetelmällä vähintään kahden kasvukauden ajan. Vasta kolmannen vuoden sato voidaan tarkastusten jälkeen myydä luomuna.[16]

Luomuviljelijät on rekisteröity, ja heiltä edellytetään säännöllistä ammatillista kouluttautumista. Suomessa viranomaiset, lähinnä Evira ja Ely-keskukset, valvovat luomuviljelyä.

Luomuviljelyn ongelmana on sen teettämä työmäärä, joka on noin 30 prosenttia suurempi kuin tavallisessa viljelyssä. Siitä huolimatta satotasot jäävät pienemmiksi[17]. Tämä pitää luomun hintaa korkeammalla kuin tehoviljellyn ruuan.

Ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisen tutkimuksen perusteella luomutuotantoa ei voida sanoa tavanomaista ympäristöystävällisemmäksi, vaikka yksittäistutkimuksia on molempiin suuntiin.[5][18][19]

Aihetta tutkinut Oxfordin yliopiston tutkijaryhmä totesi, että sekä luomuviljely että tavanomainen viljely ovat ympäristölle haitallisempia kuin integroidut menetelmät, joissa mikään hyödyllinen käytäntö ei ole kiellettyä. Integroidut menetelmät ja tavanomainen tuotanto näyttävät paljon paremmilta päästöjen, energiankulutuksen ja biodiversiteettivaikutuksen suhteen, kun otetaan huomioon luomun vaatima laajempi peltoala.[20][19]

Tohtori Hanna Tuomiston mukaan monet luulevat luomun olevan automaattisesti ympäristöystävällistä, vaikka tutkimus osoittaa, että se on toisinaan ympäristölle haitallisempaa kuin tavanomainen viljely. Tuomiston Oxfordin yliopistossa johtama 71 vertaisarvioidun tutkimuksen meta-analyysi päätyi siihen, että luomuviljan, -maidon ja -sianlihan kasvihuonepäästöt ovat suuremmat kuin tavanomaisilla mutta naudanlihan ja oliivien kasvihuonepäästöt vähäisempiä. Luomutuotanto vaati enemmän peltoalaa saman tuotteen tuottamiseksi.[5]

Luomutuotanto vaatii Tuomiston et al. meta-analyysin mukaan 84 prosenttia enemmän peltoalaa.[18] Tutkijoiden mukaan asetelmasta "luomu vastaan tavanomainen" pitäisi luopua ja yhdistää molempien hyviä puolia, jotta saataisiin näitä ympäristöystävällisempää tuotantoa.[5] Pitäisi jalostaa uusia lajikkeita vähentämään suojeluaineiden tarvetta ja käyttämään ravinteita tehokkaammin sekä lisäämään satoisuutta, jotta että peltoalaa ei tarvittaisi niin paljon, vaan villieliöillekin jäisi tilaa.[5]

Luomutuotteen typpi-, typpioksidi- ja ammoniakkipäästöt ovat suurempia kuin tavanomaisen tuotteen tarvittavan suuremman peltoalan vuoksi, samoin rehevöittämis- ja happamoittamisvaikutukset mutta energiankulutus oli vähäisempää.[18] Muut erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.[18]

Ruoan luomu-status ei takaa ympäristöystävällisyyttä, ja luomuruoka tuodaan usein toiselta puolen maailmaa.[21] Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan luomuruisleipä saastutti vesistöjä enemmän kuin tavallinen.[22]

Erään artikkelin mukaan luomutuotanto aiheuttaa tuotosyksikköä kohti enemmän rehevöittäviä päästöjä vesistöihin kuin tavanomainen tuotanto mutta peltoalaa kohti vähemmän, koska luomupeltoa tarvitaan enemmän samaan tuotantomäärään. Luomutuotannon edellyttämä mekaaninen kasvintorjunta saattaa joissain oloissa aiheuttaa vesistöille suuremman ravinnekuormituksen kuin kevyemmin muokattu tehoviljelty pelto. Erityisesti, jos huomioidaan luomutuotannon pienemmät sadot, tuotosyksikköä kohden aiheutuvat rehevöittävät päästöt ovat selvästi suuremmat.[23]

Luomu edistää luonnon monimuotoisuutta ja luomupelloilla elää noin 30 prosenttia enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisilla pelloilla. [24]

Luomutuotannon ilmastovaikutuksista on erilaisia tutkimustuloksia, osassa tutkimuksista luomun ilmastovaikutukset on todettu tavanomaista pienemmiksi, osassa tutkimuksissa suuremmiksi. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan luomuviljan tuotanto aiheuttaa 2–7 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. [25][26] Toisaalta toisessa tutkimuksessa luomulammas vähentää päästöjä jopa 42 prosenttia kun taas siipikarjalihan tuotanto aiheuttaa 30 prosenttia enemmän ja luomukananmunien tuotanto 15 prosenttia enemmän päästöjä tavanomaiseen verrattuna.[27] Eri tutkimuksia tarkastelleiden meta-analyysien mukaan luomun ja tavanomaisen tuotannon ilmastovaikutukset ovat kuitenkin keskimäärin samat yksittäisistä tutkimustuloksista huolimatta. [28][24][29]

Taloudelliset vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sri Lanka kielsi synteettiset lannoitteet ja torjunta-aineet huhtikuussa 2021 ja määräsi maan maanviljelijät siirtymään luomuviljelyyn. Maan riisintuotanto romahti viidenneksellä kuuden kuukauden kuluessa. Pitkään ruoan suhteen omavarainen maa joutui tuomaan riisiä, jonka hinta nousi maassa puolella. Siirtymä tuhosi myös maan teentuotannoon, joka oli sen merkittävin vientituote ja valuutan lähde. Maan hallitus perui määräykset osittain marraskuussa 2021 ja inflaation, valuutan romahduksen ja protestien vuoksi teeltä, kumilta ja kookokselta helmikuussa 2022.[3] Päätöksen tehnyt maan presidentti Gotabaya Rajapaksa joutui pakenemaan maasta heinäkuussa 2022.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ https://web.archive.org/web/20071008045724/http://www.luomu.fi/alkutuotanto/pdf/Seuri041005.pdf
  2. ↑ Luomun lomakkeet ja ohjeet Ruokavirasto. Viitattu 6.3.2019.
  3. ↑ a b c d Ted Nordhaus, Saloni Shah: In Sri Lanka, Organic Farming Went Catastrophically Wrong Foreign Policy. Viitattu 13.7.2022. (englanti)
  4. ↑ YK: Luomuviljely voisi tuplata sadon köyhissä maissa Helsingin Sanomat. Arkistoitu 16.3.2011. Viitattu 16.3.2011.
  5. ↑ a b c d e Organic farms not necessarily better for environment (Arkistoitu – Internet Archive), University of Oxford, 04 Sep 12.
  6. ↑ Ruotsalaistutkijat tyrmäävät luomun, Maaseudun Tulevaisuus, 17.11.2014.
  7. ↑ Ekologisk odling – vägen till svält, Svenska Dagbladet, 17 november 2014, HOLGER KIRCHMANN, professor i växtnäringslära och markvård vid Sveriges Lantbruksuniversitetet (SLU), LARS BERGSTRÖM, professor i vattenvårdslära vid SLU, THOMAS KÄTTERER, professor i systemekologi vid SLU, RUNE ANDERSSON, före detta programchef vid SLU.
  8. ↑ [1] Ruokavirasto, luvussa on mukana myös siirtymävaiheessa oleva ala
  9. ↑ Luonnonvarakeskuksen tilastot stat.luke.fi. Viitattu 13.10.2019.
  10. ↑ [2] Pro Luomu ry:n keräämät tiedot
  11. ↑ a b Suomen luomuvienti on ottamassa kasvuloikkaa Pro Luomu. 13.3.2019. Viitattu 13.10.2019.
  12. ↑ [3] Pro Luomun teettämä selvitys (16.5.2013)
  13. ↑ [4] (Arkistoitu – Internet Archive) Ympäristötuen erityistukiesitteet (2012)
  14. ↑ [5][vanhentunut linkki] Luonnonmukainen viljely, erityistuki
  15. ↑ Luomu 28.06.2013. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Arkistoitu 18.6.2013. Viitattu 3. heinäkuuta 2013.
  16. ↑ 12 syytä valita luomu -kirjanen. 4) Luonnollista kasvuvoimaa
  17. ↑ [6]MTT
  18. ↑ a b c d Does organic farming reduce environmental impacts? - A meta-analysis of European research, H.L. Tuomisto, I.D. Hodge, P. Riordan & D.W. Macdonald, Authors’ version of the paper published in: Journal of Environmental Management 112 (2012) 309-320
  19. ↑ a b Onko luomu oikeasti parempaa?, Helsingin Sanomat 3.2.2013.
  20. ↑ Productive farms can be ‘greener than organic’ (Arkistoitu – Internet Archive), Oxford University, 13 February 2012.
  21. ↑ "Luomuruoka on kasvanut maailmanlaajuiseksi liiketoiminnaksi - Kuljetusten lisääntyessä luomun hiilijalanjälki kasvaa", Maaseudun Tulevaisuus 17.2.2012, sivu 13
  22. ↑ Luomu on lumetta, Yle MOT, TV1 7.5.2001. Haastatellut henkilöt.
  23. ↑ http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/luomupelto
  24. ↑ a b H. L. Tuomisto, I. D. Hodge, P. Riordan, D. W. Macdonald: Does organic farming reduce environmental impacts?--a meta-analysis of European research. Journal of Environmental Management, 15.12.2012, nro 112, s. 309–320. PubMed:22947228 doi:10.1016/j.jenvman.2012.08.018 ISSN 1095-8630 Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Organic farms not necessarily better for environment 4.9.2012. University of Oxford. Arkistoitu 11.11.2020. Viitattu 30.1.2019.
  26. ↑ Patrice Dumas, Tim Beringer, Stefan Wirsenius, Timothy D. Searchinger: Assessing the efficiency of changes in land use for mitigating climate change. Nature, 2018-12, nro 7735, s. 249–253. doi:10.1038/s41586-018-0757-z ISSN 1476-4687 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  27. ↑ Williams, A.G., Audsley, E. and Sandars, D.L. 2006: Determining the environmental burdens and resource use in the production of agri-cultural and horticultural commodities. Main report. Defra Research Project IS0 205. Bedford: Cranfield University & Defra. http://www.organicagcentre.ca/ResearchDatabase/res_enviro_burdens.asp
  28. ↑ Koen Mondelaers, Joris Aertsens, Guido Van Huylenbroeck: A meta-analysis of the differences in environmental impacts between organic and conventional farming. BRITISH FOOD JOURNAL, 2009, nro 10, s. 1098–1119. doi:http://dx.doi.org/10.1108/00070700910992925 ISSN 0007-070X Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Sanders J. ja Hess J. (toim.): Leistungen des ökologischen Landbaus für Umwelt und Gesellschaft. Thünen Report 65, 2019. Thünen-Institut.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luomuviljely.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luomuviljely&oldid=22280516”