Luo Ruiqing
Luo Ruiqing (yksink.: 罗瑞卿; perint.: 羅瑞卿; pinyin: Luó Ruìqīng; 31. toukokuuta 1906 Nanchong, Sichuan, Kiina – 3. elokuuta 1978 Heidelberg, Länsi-Saksa)[1][2] oli kiinalainen kenraali, joka toimi Kansan vapautusarmeijan esikuntapäällikkönä vuosina 1959–1965 sekä yleisen turvallisuuden ministerinä Kiinan kansantasavallan alkuvuosina. Hänet syrjäytettiin kulttuurivallankumouksen aikana, mutta hän selvisi hengissä ja sai maineenpalautuksen ennen kuolemaansa.
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luo oli lähtöisin vaatimattomista oloista ja pyrki sotilasuralle menemällä vuonna 1926 Whampoan sotilasakatemiaan.[2] Hän liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1928 ja toimi kommunistien neljännessä armeijassa 1930-luvulla esikuntaupseerina ja myöhemmin poliittisena komissaarina. Hän osallistui pitkään marssiin.[2][3] Kiinan–Japanin sodan aikana hän toimi opettajana ja vararehtorina kommunistien sotilaskorkeakoulussa, ja Kiinan sisällissodan aikana sekä sotilaskomentajana että Pohjois-Kiinaan sijoitettujen joukkojen poliittisena valvojana.[2] Kiinan kansantasavallan perustamisen yhteydessä Luosta tuli vuonna 1949 yleisen turvallisuuden ministeri. Hänen vastuulleen kuului muun muassa ylimpien puoluejohtajien henkilökohtaisen turvallisuuden takaaminen.[3] Hän johti myös useita vastavallankumouksellisten paljastamiseen tähdänneitä kampanjoita 1950-luvulla.[2]
Luo ylennettiin kenraaliksi vuonna 1955 ja hänestä tuli myöhemmin puolueen keskuskomitean sotilaskomission pääsihteeri.[1] Hänet nimitettiin Kansan vapautusarmeijan esikuntapäälliköksi vuonna 1959.[3] Hänellä oli muitakin korkeita toimia, kuten apulaispuolustusministerin ja valtioneuvoston varapääministerin salkut.[2] Luolla oli erimielisyyksiä armeijan kehittämisestä puolustusministeri Lin Biaon kanssa. Lin halusi painottaa sotilaiden poliittista motivaatiota, kun taas Luo piti tärkeänä perinteistä sotilaskoulutusta ja armeijan modernisointia. Vuodesta 1964 alkaen Lin alkoi kerätä aineistoa Luoa vastaan puhemies Mao Zedongin hyväksynnällä.[3]
Joulukuussa 1965 Luo erotettiin esikuntapäällikön tehtävistä ja häntä syytettiin poliittisten näkökohtien laiminlyönnistä ja juonittelusta Liniä vastaan. Luon erottaminen oli osa kulttuurivallankumouksen alkusoittoa, ja samanaikaisesti syrjäytettiin eräitä muitakin korkea-arvoisia johtajia. Luon, samaan aikaan erotettujen Lu Dingyin ja Yang Shangkunin sekä vuosia aiemmin syrjäytetyn Peng Dehuain väitettiin muodostaneen ”puolueenvastaisen Pengin–Luon–Lun–Yangin klikin”. Luoa nöyryytettiin julkisesti, ja 16. maaliskuuta 1966 hän yritti itsemurhaa hyppäämällä kolmannen kerroksen ikkunasta, mutta pudottuaan maahan jalat edellä hän jäi henkiin ja pelkästään katkaisi molemmat jalkansa. Luon itsemurhayritystä pilkattiin ja sen väitettiin olevan todiste hänen petollisuudestaan. Toivuttuaan jonkin aikaa sairaalassa hänet tuotiin kamppailuistuntoon nöyryytettäväksi lisää. Luo kuitenkin selvisi hengissä kulttuurivallankumouksen läpi.[3]
Mao palautti Luon maineen vuonna 1975, jolloin häneen kohdistunut vaino pantiin petturiksi julistetun Lin Biaon syyksi.[3] Luo nimitettiin keskussotilaskomission neuvonantajaksi. Hän tuki vahvasti Deng Xiaopingin valtaannousua Maon kuoleman jälkeen. Luo kuoli vuonna 1978 sydänkohtaukseen ollessaan sairaalahoidossa Heidelbergissa Länsi-Saksassa, jossa hänelle oltiin asentamassa uutta proteesia.[2]