Pitkä marssi
Pitkä marssi (kiin.: 長征; pinyin: Chángzhēng) oli Kiinan kommunistien vetäytyminen taisteluista Kuomintangia vastaan Shaanxiin. Siitä on muodostunut osa Kiinan kommunistipuolueen ja sitä kautta koko kansantasavallan alkuperämyyttiä.[1]
Pituus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marssin pituudeksi ilmoitetaan usein noin 10 000 km.[2][3] Tätä on sittemmin alettu pitää lyhyempänä: noin 6000 km.[4][5]
Mao Zedongin mukaan marssin pituus oli noin 12 500 km.[5]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinan keisarikunnan romahdettua vuonna 1912 Kiinan kaksi suurinta puoluetta olivat kommunistinen ja nationalistinen puolue (kuomintang). Nämä ajautuivat sisällissotaan vuonna 1927, kun nationalistien johtaja Tšiang Kai-šek määräsi tuhansia kommunisteja teloitettavaksi Shanghaissa. Nationalisteilla oli myös materiaalinen ylivoima.[6]
Vuonna 1934 kommunisteilla oli vahva tukikohta Jiangxissa, joka oli teollisuuslaitoksineen kommunistien vahvinta tukialuetta. Tšiang Kai-šekin kansallinen vallankumousarmeija kuitenkin piiritti koko Jiangxin pyrkimyksenään näännyttää kommunistit. Kommunistien armeija päätti vetäytymisen olevan tuhoa parempi vaihtoehto.
Tapahtumien kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marssi lähti liikkeelle Jiangxin ja Fujianin maakuntien rajalta lokakuussa 1934, kun kommunistiarmeijan 86 000 sotilaan vahvuinen osasto puski nationalistien linjan läpi. Kommunistien armeijaa johti tuolloin Zhu De ja puoluetoimintaa Zhou Enlai. Marssin alkutaival ei sujunut hyvin johtuen mm. nationalistien ilmavoimien jatkuvasta pommituksesta. Kommunistien saapuessa Guizhouhun tammikuussa 1935 puolue piti puoluekokouksen, jossa Mao nousi puolueen johtoon.[2] Mao oli marssin alussa saanut alennuksen ja lisäksi hän oli malarian takia niin kipeä, että häntä kannettiin marssin ensimmäiset kaksi viikkoa. Maon vaimo He Zizhen synnytti parin tyttären marssin aikana, mutta antoi tytön adoptoitavaksi.[5]
Koko marssin ajan kommunistit ja nationalistit ottivat yhteen paikka paikoin. Kommunistit turvautuivat suurimmaksi osin sissitaktiikoihin johtuen nationalistien paremmasta varustautumisesta.[6]
Koska marssi kulki vuoristoisen maaseudun poikki, marssi suoritettiin jalan. Tämä toimi myös kommunistien eduksi, joille syrjäseutu osoittautui turvapaikaksi ja mahdollisuudeksi kasvattaa kannattajakuntaansa. Matkan aikana kommunistit perustivat myös Kiinan neuvostotasavallan.[7]
Kesäkuussa 1935 Maon johtama osasto lyöttäytyi yhteen Zhang Guotaon johtaman osaston kanssa Sichuanin ja Shaanxin rajalla. Maon ja Zhangin välille syntyi valtataistelu ja Mao jatkoi Shaanxin pohjoisosiin, jonne hän saapui lokakuussa 1935. Vain 8000 henkilöä pääsi tänne saakka Maon johdolla. Osa oli jäänyt matkan varrelle houkuttelemaan puolueelle uusia jäseniä, mutta suurin osa oli kuollut matkan aikana tauteihin, nälkään ja taisteluihin.[2] Kommunistit pyrkivät rekrytoimaan paikallisia marssinsa varrelta mm. kiristämällä ja kidnappaamalla.[8]
Shaanxista kommunistit jatkoivat taistelua viisitoista vuotta. Japanin hyökättyä Kiinaan kommunistit liittoutuivat väliaikaisesti kuomintangin kanssa japanilaisia vastaan. Mao oli kuitenkin suuren marssin aikana onnistunut lujittamaan kommunistien otetta kaupunkien ulkopuolella, minkä johdosta hänellä oli mahdollisuudet lyödä kuomintang sisällissodan jatkuessa. Tämän jälkeen nationalistien oli pakko vetäytyä Taiwanin saarelle vuonna 1949.[6]
Merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marssin myötä Maosta tuli kommunistisen puolueen kiistaton johtaja. Maon myös kerrotaan kuvailleen pitkää marssia manifestoksi ja tapahtumaksi, joka siivitti kommunistien voittoa ja johti nationalistien tappioon.[2][9] Marssista tuli kommunistien keskuudessa myytti, jonka mukaan Mao pelasti kommunistiarmeijan totaaliselta tuholta. Sen sijaan nationalistien keskuudessa pitkä marssi oli barbaareihin verrattavien kommunistien rynnäkkö vuorilta.[5]
Mao julisti Kiinan kansantasavallan perustetuksi 1. lokakuuta 1949.[3]
Nykyään marssireitin varrella järjestetään esim. retriittejä ja leirejä, joissa osallistujat tutustuvat pitkään marssiin liittyviin nähtävyyksiin ja osallistuvat ideologiseen koulutukseen osana kommunistipuolueen alulle panemaa isänmaallista koulutusta.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Asia for Educators: The Long March (1934-1936) Columbia University. 2024. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Long March | Chinese History, Communist Retreat & Mao Zedong Encyclopædia Britannica. 17.9.2024. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Mao Tse-Tung | American Experience PBS. 2024. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Sillanpää, Sami: Pitkä marssi ei ollutkaan niin pitkä Helsingin Sanomat. 6.11.2003. Viitattu 2.10.2024.
- ↑ a b c d The Long March of the Chinese Communists ThoughtCo. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Pitkä marssi oli Maon tie valtaan Historia. 12.1.2020. Viitattu 2.10.2024.
- ↑ The Long March: what it was and why it matters to China’s Xi Jinping South China Morning Post. 21.10.2016. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Long March to mythology Asia Times. 24.10.2006. Arkistoitu 2006. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ The Long March CGTN. 7.7.2021. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Reliving China's Long March Reuters. 22.9.2017. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suokas, Janne: Pitkä marssi - Kiinan kansallinen myytti Radio86.fi. 26.3.2009. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 15.10.2018.
- chronoshistory: Mao - Long March to Power Youtube. 27.12.2013. Viitattu 15.10.2018 (englanniksi). Video.
- Long March History.com . 16.12.2009 . Viitattu 15.10.2018 (englanniksi).
- Cavendish, Richard : The Long March History Today . 10.10.2010 . Arkistoitu 15.10.2018 . Viitattu 15.10.2018 (englanniksi) .
- Kucha, Glenn & Llewellyn, Jennifer : The Long March Alpha History . 12.10.2018 . Viitattu 15.10.2018 (englanniksi).