Lunkaan-Hykkilän työväentalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lunkaan-Hykkilän työväentalo
Lunkaan-Hykkilän työväenyhdistyksen talo.
Lunkaan-Hykkilän työväenyhdistyksen talo.
Sijainti Hykkilä, Tammela
Valmistumisvuosi 1913
Rakennuttaja Lunkaan-Hykkilän Työväenyhdistys ry
Runkorakenne hirsi
Julkisivumateriaali lauta
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Tammelan Lunkaan ja Hykkilän työväenyhdistyksen ensimmäinen työväentalo, käytössä 1909−1912.

Lunkaan-Hykkilän työväentalo oli Tammelan kunnan Hykkilän kylässä sijainnut työväentalo.

Lunkaan-Hykkilän työväenyhdistys perustettiin vuonna 1907. Vuoden 1909 alussa se osti käyttöönsä erään lunastamattoman torpan, joka sijaitsi Hykkilässä koulun lähellä.[1] Tonttiakin se yritti saada omaksi, muttei ehtinyt. Kansakoulun johtokunta ei nimittäin halunnut työväentaloa niin lähelle koulua, ja vuoden 1912 alussa tuli häätöilmoitus, jonka mukaan talo oli siirrettävä pois.[2] Yhdistys sai vuokrattua uuden tontin ja rakensi sinne talon, käyttäen rakennusmateriaalina muun muassa vanhan talon hirsiä.[1] Yhdistyksen jäsenluku oli tässä vaiheessa vain 10.[2] Talon vihkiäisjuhlia vietettiin syyskuussa 1913 yli 300-henkisen yleisön voimin.[3] Toiminta talolla oli vilkasta sotien jälkeiseen aikaan asti, mutta hiljeni sitten kylän väkimäärän vähentyessä. Talo huutokaupattiin, ja sen osti tontin omistanut yksityishenkilö varastokäyttöön.[1]

Talo oli hirsinen, ja sen lattia oli koivua. 1940-luvun lopulla katto uusittiin talkoilla, ja sotien jälkeen taloa myös laajennettiin. Siihen muun muassa rakennettiin uusi näyttämö.[1]

Toimintaa työväentalolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talolla järjestettiin erilaista ohjelmatoimintaa, harrastettiin näyttelemistä ja pidettiin yhdistyksen kokouksia.[1] Vuonna 1915 taloa käytettiin 37 kertaa ja seuraavana vuonna 42 kertaa. Vuoteen 1917 mennessä iltamia oli pidetty yhteensä 56 kertaa ja juhlia 23 kertaa.[2] 1920-luvulla yhdistys hankki talolle radion, josta kuunneltiin muun muassa jumalanpalveluksia. Kirkonmenojen jälkeen usein laulettiin jokin taistelulaulu, ja sitten kerättiin kolehti, sillä radio oli ollut kallis hankinta. Talossa oli myös kirjasto ja pieni kahvila. Sotien jälkeen toiminta oli erityisen vilkasta. Pidettiin erilaisia kursseja, kuten tanhu-, kirjanpito- ja järjestötoimintakurssit.[1]

  1. a b c d e f Pohjakallio, Lauri: Lounaishämäläisiä työväentaloja. Julkaisussa Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys Vuosikirja 68. Forssa: Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 1999. ISSN 0359-1832
  2. a b c Hämeen Voima digi.kansalliskirjasto.fi. 27.2.1917, no 23. Viitattu 11.1.2023.
  3. Hämeen Voima digi.kansalliskirjasto.fi. 4.10.1913, no 113. Viitattu 11.1.2023.