Lumivyörylähetin
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lumivyörylähetin tai piippari on eräänlainen hätäpaikannusmajakka, joka on 457 kHz:n taajuudella toimiva radiolähetin (lähetin ja vastaanotin samassa yksikössä), jonka tarkoituksena on löytää lumen alle hautautuneita ihmisiä. Hiihtäjät, erityisesti maastohiihtäjät, kantavat niitä laajalti mukanaan, jos hiihtäjä joutuu lumivyöryn hautaamaksi. Lumivyöryalueella liikuttaessa se pidetään lähetinasennossa ja se lähettää koko ajan signaalia. Etsintätilanteessa piippari kytketään vastaanotolle, jolloin muiden piippareiden lähettämät signaalit kuullaan laitteen kaiuttimesta.
Lumivyörylähetintä on kahta päätyyppiä, jotka ovat analoginen ja digitaalinen. Analogisen laitteen kanssa käyttäjä on täysin omien taitojensa varassa, kun taas digitaalinen pyrkii avustamaan käyttäjää uhrin löytämisessä. Käytännössä analogisen laitteen suorituskyky on etsintätilanteessa kokeneella käyttäjällä parempi, mutta kokemattomalla käyttäjällä digitaalista huonompi. Kaikki markkinoilla olevat laitteet ovat käyttökelpoisia, kunhan käyttäjä vain osaa oman laitteensa käytön ja tuntee sen rajoitteet.
Lumivyörylähettimen käsittelyssä on huomattava, että laitteessa on yksi tai useampi hiilikuituantenni. Antennin ehjänä säilymisen varmistamiseksi laitetta tulee suojata iskuilta.
Ennen retkelle lähtöä kaikki ryhmän jäsenet aktivoivat lähetinlaitteensa lähetystilaan, jolloin laite lähettää matalan tehon pulssimuotoisia radiosignaaleja matkan aikana. Jos osa hiihtoryhmän jäsenistä hautautuu lumivyöryn jälkeen, muut voivat vaihtaa lähetysvastaanottimensa lähetys- ja vastaanottotilasta vastaanottotilaan, jolloin sitä voidaan käyttää radiosuuntauslaitteena kadonneiden hiihtäjien signaalien etsimiseen. Lumivyörypaikannuslaite on aktiivinen laite, joka saa virtansa paristoista; hiihtopuvussa voi olla myös vaatteisiin ommeltu passiivinen RECCO-lähetin.
Varhaiset lumivyörylähettimet lähettivät signaalia 2,275 kHz:n taajuudella. Vuonna 1986 otettiin käyttöön kansainvälinen 457 kHz:n taajuusstandardi, joka on nykyäänkin standardi. Monet yritykset valmistavat tämän standardin mukaisia lähetinlaitteita.
Lumivyörylähetin ei ole ennaltaehkäisevä toimenpide mahdollista lumivyöryn hautautumista vastaan, vaan pikemminkin keino lyhentää uhrien lumen alle hautautumisen kestoa, mikä tekee heidän henkensä pelastamisesta todennäköisempää.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lumiturvallisuus
- Maailmanlaajuinen merenkulun hätä- ja turvallisuusradiojärjestelmä
- Hätäpaikannusradiopoiju