Hätäpaikannusradiopoiju

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yleiskaavio COSPAS-SARSAT-viestintäjärjestelmästä, jota käytetään ELT-, EPIRB- ja PLB-merkkivalojen havaitsemiseen ja paikantamiseen.
Ensimmäisen sukupolven EPIRB-hätäpaikannusmajakat
COSPAS-SARSAT Locator Beacon Sweep Up
COSPAS-SARSAT Locator Beacon Sweep Down

Hätäpaikannusradiopoiju (EPIRB) on eräänlainen hätäpaikannusmajakka, kannettava paristokäyttöinen radiolähetin, jota käytetään hätätilanteissa lentokoneiden, alusten ja hädässä olevien ja välittömän pelastuksen tarpeessa olevien henkilöiden paikantamiseen. Hätätilanteessa, kuten laivan uppoamisen tai lentokoneen putoamisen yhteydessä, lähetin aktivoituu ja alkaa lähettää jatkuvaa radiosignaalia, jota etsintä- ja pelastusryhmät käyttävät hätätilanteen nopeaan paikantamiseen ja avun antamiseen. Signaalin havaitsevat kansainvälisen pelastuspalvelujen yhteenliittymän, COSPAS-SARSATin, ylläpitämät satelliitit, jotka voivat havaita hätämajakat missä päin maapalloa tahansa ja jotka lähettävät COSPAS-hätätaajuudella 406 MHz. Konsortio laskee majakan sijainnin ja välittää tiedon nopeasti asianmukaiselle paikalliselle ensivasteorganisaatiolle, joka suorittaa etsintä- ja pelastustoimet. Järjestelmän perustarkoituksena on auttaa pelastajia löytämään eloonjääneet niin sanotun "kultaisen päivän" aikana (ensimmäiset 24 tuntia traumaattisen tapahtuman jälkeen), jonka aikana suurin osa eloonjääneistä voidaan yleensä pelastaa. Nykyaikaisen EPIRB-majakan, jota usein kutsutaan GPIRB-majakaksi, erottaa muista hätämajakoista se, että se sisältää GPS-vastaanottimen ja lähettää sijaintinsa, joka on yleensä 100 metrin tarkkuudella, paikannuksen helpottamiseksi. Aiemmat hätämajakat, joissa ei ole GPS:ää, voidaan paikallistaa COSPAS-satelliittien avulla vain 2 kilometrin tarkkuudella.

Nykyaikaisen EPIRB-majakan vakiotaajuus on 406 MHz. Se on kansainvälisesti säännelty liikkuva radioviestintäpalvelu, joka auttaa etsintä- ja pelastusoperaatioita havaitsemaan ja paikantamaan hädässä olevat veneet, lentokoneet ja ihmiset. Se eroaa satelliittihätäpaikannusradiomajakka-asemasta.

Näiden radiomajakoiden ensimmäinen muoto oli 121,500 MHz:n ELT, joka suunniteltiin automaattiseksi paikannusmajakaksi pudonneille sotilaslentokoneille. Yhdysvaltain armeija käytti näitä majakoita ensimmäisen kerran 1950-luvulla, ja 1970-luvun alusta alkaen niitä alettiin käyttää monissa kaupallisissa ja yleisilmailun lentokoneissa.[1] ELT-majakoiden käyttämää taajuutta ja signaalimuotoa ei ollut suunniteltu satelliittitunnistusta varten, mikä johti järjestelmään, jonka sijainnin havaitsemisominaisuudet olivat heikot ja aktivoituneiden majakoiden havaitseminen viivästyi huomattavasti. Satelliittihavaintoverkko rakennettiin sen jälkeen, kun ELT-majakat olivat jo yleisessä käytössä, ja ensimmäinen satelliitti laukaistiin vasta vuonna 1982, ja silloinkin satelliitit tarjosivat vain havaitsemista, ja paikannustarkkuus oli noin 20 kilometriä. Myöhemmin tekniikkaa laajennettiin kattamaan käyttö merellä olevissa aluksissa (EPIRB) ja yksittäisissä henkilöissä (PLB ja vuodesta 2016 alkaen MSLD). Kaikissa on siirrytty käyttämään 121,500 MHz:n taajuutta ensisijaisena taajuutena 406 MHz:n taajuuteen, joka on suunniteltu satelliittipaikannusta ja -paikannusta varten.

Cospas-Sarsatin perustamisesta vuonna 1982 lähtien hätäradiomajakat ovat auttaneet yli 28 000 ihmisen pelastamisessa yli 7 000 hätätilanteessa.[2] Pelkästään vuonna 2010 järjestelmän avulla saatiin tietoja, joita käytettiin 2 388 henkilön pelastamiseen 641 hätätilanteessa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuomala, Vesa: Merenkulun turvallisuus suomalaisissa kauppa-aluksissa. Turku: Turun yliopisto, merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, 2010. ISBN 978-951-29-4321-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  • COSPAS-SARSAT, Document C/S T.001 October 1999
  • FCC, Part 80 and GMDSS
  • MED, 0735/2001
  • RTCM, Standard for 406 MHz Satellite EPIRBs

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ O'Connors, Chris: Cospas-Sarsat System Overview ntsb.gov.
  2. ↑ SAR statistics cospas-sarsat.org. Arkistoitu 6.8.2012. Viitattu 9 Oct 2012.
  3. ↑ Rescue Stories cospas-sarsat.org. Arkistoitu 15 September 2012. Viitattu 9 October 2012.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hätäpaikannusradiopoiju&oldid=22848226”