Luiz Antônio
Luiz Antônio FC Jazzin paidassa vuonna 1996. | |||
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Luiz Antônio Moraes | ||
Syntymäaika | 30. marraskuuta 1970 | ||
Syntymäpaikka | Getulina, São Paulo, Brasilia | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 179 cm | ||
Junioriseurat | |||
1990 | Novorizontino | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1991 | Bragantino | – | (–) |
1992–1996 | Jazz | 106 | (69) |
1997 | 1. FSV Mainz 05 | 17 | (1) |
1998–2001 | HJK | 56 | (15) |
2000 | → KäPa (laina) | 3 | (0) |
2002–2003 | MyPa | 34 | (10) |
2004–2005 | AC Oulu | 8 | (3) |
2006 | Sepsi-78 | 2 | (0) |
2007 | TP-47 | 3 | (0) |
2010 | OPS | 1 | (0) |
2010 | OPS-j | 2 | (1) |
Yhteensä | 232 | (99) | |
Valmennusura | |||
2006 | Sepsi-78 | ||
2007 | TP-47 | ||
2009–2013 | OPS | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Luiz Antônio Moraes (s. 30. marraskuuta 1970 Getulina, São Paulo, Brasilia) on entinen brasilialainen jalkapalloilija, joka edusti urallaan useita suomalaisseuroja. Hän oli pelipaikaltaan hyökkääjä. Viimeksi Luiz Antônio on toiminut Ykkösessä pelanneen Oulun Palloseuran valmentajana kaudella 2013.
Peliura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brasiliassa Luiz Antônion seuroja olivat muun muassa Novorizontino ja Bragantino. Keväällä 1992 hän muutti siirtyi pelaamaan porilaiseen Veikkausliiga-seuraan FC Jazziin yhdessä Piracaian ja Marcos Tulion kanssa. Pelaajasiirtojen taustahahmona oli toiminut Brasiliassa asunut valokuvaaja Juha Tamminen. Heti ensimmäisellä kaudellaan hän voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden. Seuraavalla kaudella FC Jazz voitti mestaruuden, mutta Luiz Antônion kausi jäi tyngäksi loukkaantumisen vuoksi. Vuonna 1996 FC Jazz juhli toista SM-kultaansa ja Luiz Antônio pääsi jälleen juhlimaan maalikuninkuutta. Kauden aikana syntyi 17 osumaa.
Viiden Jazz-kauden jälkeen Luiz Antônio siirtyi saksalaiseen Mainz 05:iin. Siellä hän kärsi loukkaantumisista ja siirtyi Helsingin Jalkapalloklubiin kaudeksi 1998, iskien myös Mestarien liigassa kaksi maalia. Luiz Antônio ehti pelata HJK-kausien jälkeen vielä Veikkausliigaa Myllykosken Pallossa ja Ykköstä AC Oulussa, mutta jatkuva pelaamattomuus loukkaantumisten vuoksi päätti hänen pelaajauransa vuonna 2004. Veikkausliigassa Luiz Antônio pelasi yhteensä 196 ottelua, joissa teki 94 maalia.
Valmennusura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peliuransa jälkeen Luiz Antônio kävi Brasiliassa läpi korkeimman valmennuskurssin. Kaudella 2006 hän valmensi Sepsi-78:ia Kakkosessa ja pelasi myös muutaman ottelun. Kaudella 2007 Luiz Antônio teki valmentajasopimuksen Ykkösessä pelaavan torniolaisen TP-47:n kanssa ja nähtiin pelaajapulan vuoksi jälleen muutamaan otteeseen kentällä. Kauden 2007 jälkeen Luiz Antônio siirtyi kotimaahansa lisäämään valmennustietouttaan. Kesällä 2009 hän palasi Suomeen Kakkosessa pelanneen oululaisen OPS:n peräsimeen.[1] Seura nousi kauden päätteeksi Ykköseen.[2] Kauden 2013 päätteeksi Antonion valmentama OPS tippui sarjaporrasta alemmas. Kun FC Jazz, jota Antonio edusti viiden kauden ajan, nousi Ykköseen kaudeksi 2014, Antonio ilmoitti kiinnostuksestaan valmentaa seuraa. Häntä ei kuitenkaan valittu Jazzin valmentajaksi.
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuroissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilökohtaiset saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veikkausliigan paras maalintekijä 1992, 1996
- IS-tähtikisan voitto 1996
- Porin vuoden urheilija 1996
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luiz Antonion esittely Veikkausliigan sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
1990: Tarkkio & Czakon • 1991: Tarkkio • 1992: Luiz Antônio & Lius • 1993: Sumiala • 1994: Dionísio • 1995: Popovitš • 1996: Luiz Antônio • 1997: Rafael • 1998: Hiukka • 1999: Popovitš • 2000: Kuqi • 2001: Roiha • 2002: Kottila • 2003: Puhakainen • 2004: Pohja • 2005: Mäkelä • 2006: Vuorinen • 2007: Rafael • 2008: Kokko & Myntti • 2009: Vuorinen • 2010: Mäkelä • 2011: Furuholm • 2012: Sirbiladze • 2013: Väyrynen • 2014: Emet & Solignac • 2015: Kokko • 2016: Riski • 2017: Kangaskolkka • 2018: Klauss • 2019: Valenčič • 2020: Riski • 2021: Källman & Tuco • 2022: Erwin • 2023: Radulović