Luikonlahden kaivos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luikonlahden kuparikaivos sijaitsi Kaavin kunnassa Pohjois-Savossa, ja se oli toiminnassa vuosina 1968–1983.[1] Luikonlahden kaivosalueella rikastettiin Kylylahden kaivoksen malmia 2012 - 2020.[2][3]

Luikonlahden rikastamo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malminrikastus käynnistyi Luikonlahdessa vuonna 2012. Luikonlahden rikastamo oli tuolloin osa australialaisen Altona Mining Ltd:n ja sen suomalaisen tytäryhtiön Kylylahti Copper Oy:n kaivostoimintaa.[2] Lokakuussa 2014 Kylylahti Copper Oy:n omistajaksi vaihtui ruotsalainen Boliden-konserni. Kauppahinta on 95 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. [4][5]

Luikonlahden rikastamolla tehtiin töitä kolmessa vuorossa. Työntekijävahvuus oli vajaat 140.[6] Rikastamo toimi täydellä teholla syyskuusta 2012 lähtien.[7] Vuosittain Luikonlahteen kuljetettiin rikastettavaksi arviolta 550 000 tonnia malmia Kylylahden kaivoksesta Polvijärveltä. Malmi sisälsi mm. kuparia, kobolttia, nikkeliä, kultaa ja sinkkiä.[8][9] Luikonlahdesta rikaste vietiin rekoilla Harjavaltaan, jossa on Bolidenin kuparisulattamo. Harjavallassa valmistetaan kuparimetallia.[10]

Luikonlahden rikastamossa käsiteltiin viimeiset malmit marraskuun lopussa 2020.[11] Bolidenin Kylylahden kaivoksen sulkeuduttua Luikonlahden rikastamo siirtyi loppusyksystä 2020 niin sanottuun ylläpitotilaan. Rikastamon laitteisto ja koneisto ovat otettavissa tarvittaessa käyttöön myöhemmin.[3][11]

Tuotantokapasiteetin nostaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2012 Kylylahti Copper Oy ilmoitti, että se pyrkii jatkossa nostamaan Luikonlahden rikastamon tuotantokapasiteettia 800 000 tonniin malmia. Kylylahti Copper Oy kaavaili tuolloin, että Luikonlahdessa voitaisiin prosessoida yhtiön muiden malmioiden malmia. Kylylahti Copper Oy:llä on malmioita muun muassa Outokummun Hautalammilla sekä Leppävirran Valkeisenrannalla.[6] Tavoitteena oli, että Luikonlahden rikastamossa tuotettaisiin vuosittain kupari-kultarikastetta 47 000 tonnia, sinkkirikastetta 5 000 tonnia ja koboltti-nikkelirikastetta 98 000 tonnia.[6]

Tuotannon kasvaessa rikastamolle arvioitiin syntyvän aiempaa enemmän rikastehiekkaa. 27 hehtaarin allasta ei aiottu kuitenkaan laajentaa. Sen sijaan rikastamo aikoi korottaa rikastehiekka-altaita ja patorakennelmia. Rikastuksen yhteydessä tarvittavien prosessivesien ja käytettyjen kemikaalien määrän arvioitiin kasvavan. Luikonlahden rikastamon tavoitteena oli ottaa käyttöön veden kierrätys vuoden 2013 loppuun mennessä.[6]

Rikastamon tuotannon kasvusuunnitelmat, päästöjen määrät vesistöön sekä liikennemäärän kasvunäkymät herättivät huolta sekä alueen vakituisissa että vapaa-ajan asukkaissa.[12]

Kylylahdesta kuljetettiin 60–70 kuormallista malmia Luikonlahden rikastamolle joka arkipäivä.[5]

Luikonlahden kuparikaivos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavin Luikonlahdessa toimi vuosina 1968–1983 kuparikaivos. Se tuotti kuparin ohella myös sinkkiä, kobolttia ja rikkiä. Malmia louhittiin toiminta-aikana 6,87 miljoonaa tonnia. Malmin pitoisuudet olivat 0,99 prosenttia kuparia, 0,61 % sinkkiä, 0,14 % kobolttia ja 17,22 % rikkiä. Kaivoksen omisti Myllykoski Oy.[1]

Luikonlahteen rakennettiin rautatieyhteys yhtä aikaa kaivostoiminnan käynnistymisen kanssa. Kaivoksen kuparirikaste kuljetettiin Harjavallan tehtaille ja rikkirikaste Siilinjärvelle. Kokkolaan kuljetettiin sinkkirikaste sekä pienempiä määriä myös koboltti- ja nikkelirikastetta.[13]

Kaivostoiminta alkoi suurimman ns. Asuntotalon esiintymän avolouhintana 1968–1971. Louhinta jatkui täällä sitten maan alla aina vuoteen 1983 saakka. Vuosina 1980–1983 louhittiin myös Kunttisuon ja Pajamalmin malmiesiintymät.

Kaivostoiminta päättyi Luikonlahdessa vuonna 1983. Sen jälkeen kaivosalueella ovat toimineet Malmikaivos Oy (malminetsintää, geologisia tutkimus- ja erikoislouhintapalveluja), Partek Oy ja Finnminerals Oy.[13] Malmikaivos Oy löysi Kaavilta Suomen ensimmäisen kimberliittiesiintymän vuonna 1964.[14]

Kaivosalueella on toiminut myös Mondo Minerals Oy:n talkkimalmin rikastamo. Kaivoksen osti sitten kanadalaisomisteinen kaivosyhtiö Finn Nickel Oy joka aikoi avata kaivoksen rikastamon ja haki jo sitä varten lupia. Hanke kaatui kuitenkin yhtiön konkurssiin heinäkuussa 2009.[15]

Video

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Luikonlahti Movie (video) 22.8.2011. AltonaMining.
    • 0.00–1.50 Kylylahden kaivos, Polvijärvi
    • 1.50–3.52 Luikonlahden rikastamo, Kaavi

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Geological Survey of Finland, Copper in Finland, Luikonlahti – Copper Database 6.6.2011 (update). The Geological Survey of Finland (GTK). Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 17.11.2012.
  2. ↑ a b Jarmo Vesanto: Outokummun kupariprojekti, Kylylahden kaivos / Luikonlahden rikastamo (pdf) 14.10.2010. Polvijärven kunta ja Kylylahti Copper Oy Altona Mining Limited. Arkistoitu 18.10.2014. Viitattu 17.11.2012.
  3. ↑ a b Teppo Komulainen: Rikastamo hiljenee loka-marraskuussa. Koillis-Savo, 24.9.2020, 57. vsk, nro 39, s. 9.
  4. ↑ Sari Jormanainen: Kylylahti Copperin omistaja vaihtuu 8.7.2014. Yle Pohjois-Karjala. Viitattu 31.7.2014.
  5. ↑ a b Kari Manninen: Ruotsalaisostaja tutustui Kylylahden kaivokseen 7.10.2014. Savon Sanomat. Arkistoitu 16.10.2014. Viitattu 11.10.2014.
  6. ↑ a b c d Tiihonen, Marita: Rikastamon tuotanto kasvaa rajusti. Savon Sanomat, 15.12.2012, 105. vsk, nro 343, s. A7.
  7. ↑ Veli-Pekka Hämäläinen: Kylylahti Copper: Kaavin rikastamolaajennuksesta päätös tänä vuonna Yle. Viitattu 10.1.2013.
  8. ↑ Altona Mining Limited: Kylylahti Copper Oy, Luikonlahden rikastamon rikastuskapasiteetin lisääminen, Ympäristövaikutusten arviointiohjelma (pdf) 20.9.2011. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 17.11.2012.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Manninen, Kari: Tonni kultaa lähti Kaavilta maailmalle. Savon Sanomat, 20.7.2015, 108. vsk, nro 193, s. 1.
  10. ↑ Kylynlahden kuparinen rikki Luikonlahdessa 14.2.2012. Yle. Viitattu 19.10.2015.
  11. ↑ a b Ruuskanen, Laura: Kylylahden kaivoksen ja Kaavin rikastamon toiminta on loppunut – malminetsintä alueella jatkuu 30.12.2020. Yle. Viitattu 8.1.2021.
  12. ↑ Susanna Vilpponen: Kaivosvastarinta nousee nyt Kaavilla - pelkona Talvivaaran toistuminen Yle. Viitattu 17.6.2013.
  13. ↑ a b Leskelä, Hilkka: Kaskenviertäjien ja kivenraivaajien Kaavi. Jyväskylä: H. Leskelä, 1998. ISBN 952-910-451-0
  14. ↑ Timanttien alkuperä maapallon uumenissa 1 / 2006. Geologian tutkimuskeskuksen sidosryhmälehti, GeoFoorumi. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 21.10.2013.
  15. ↑ Australialaisyhtiö kunnostaa Luikonlahden rikastamon 2.8.2010. Yle. Viitattu 17.11.2012.[vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luikonlahden_kaivos&oldid=22793757”