Tarinan on käsikirjoittanut Bob Karp ja sen ovat piirtäneet yhdessä Carl Barks ja Jack Hannah. Tarinassa Aku ja ankanpojat tapaavat papukaijan, ja lähtevät tämän avulla metsästämään Henry Morganin aarretta. Heidän epäonnekseen myös Musta Pekka on aarteen jäljillä. Käsikirjoitus oli alun perin tuotettu toteutumatonta Mikki Hiiri -piirrettyä varten, mikä selittää osaltaan Mustan Pekan ja Aku Ankan harvinaisen kohtaamisen. Kuvassa Musta Pekka naamioituneena.
Tarinassa Akulla on puutarhanhoito-ongelmia varisten kanssa, ja pojat päättävät auttaa setäänsä ostamalla nopeakasvuisia, näkymättömiä siemeniä. Ryytimaa oli Barksin ensimmäinen varsinainen ankka-tarina ja ensimmäinen Western Publishingille tehty tarina. Barksin varhaisissa tarinoissa ankanpojat vielä täydensivät toistensa lauseita, kuten ruudussa.
Pojat hankkivat onnea tuottavan jäniksenkäpälän, jonka voimaan Aku ei kuitenkaan usko. Onnekkaiden (ja onnettomien) tapahtumien jälkeen Aku päättää koettaa jäniksenkäpälän vaikutusta eläintarhasta karanneeseen gorillaan. Oikukkaassa onnenkalussa Aku käyttäytyy jo tyypillisen itsepäisesti ja uhkarohkeasti.
Aku toimii rantavahtina. Työ on tylsää, kunnes paikalle ilmestyy hai, jonka Aku tyrmää vahingossa lainelaudalla. Rannalle saapuu tyttö, johon Aku tietysti yrittää tehdä vaikutuksen. Barks piirsi tarinan ennen Iinestä – tarinassa nähdään jopa harvinainen suutelukohtaus.
Riitaannuttuaan naapurinsa Tulpun kanssa Aku päättää tehdä hyviä tekoja. Ankkojen lähelle laskeutuu lentokone, jonka kuljettaja nukahtaa väsymyksestä. Ankat yrittävät hyvää hyvyyttään sammuttaa koneen moottorin, mutta kone lähteekin vahingossa käyntiin ja Ankat päätyvät Afrikkaan. Paikalliset alkuasukkaat on kuvattu nykyajan mittapuun mukaan hyvin stereotyyppisesti, eivätkä he mm. tunne lainkaan tulitikkuja, mikä lopulta pelastaa Akun. Tulpun ensiesiintyminen. Tarinassa on nähtävissä jo monia myöhempien klassikkoseikkailujen piirteitä.
Aku ja pojat ovat Teksasissa, ja lähtevät ratsastamaan. Varoituksista välittämättä Aku johdattaa joukon Paaluvuorelle, jolta on mahdotonta löytää takaisin ympäröivien maisemien ollessa täysin samanlaisia. Pojat yrittävät vaivoin taistella Akun oikukkuutta, surkeaa suuntavaistoa ja yltiöpäistä itsevarmuutta vastaan päästäkseen takaisin majatalolle. Ruudussa Aku on erehtynyt juomaan hieman liian innokkaasti kaasua sisältävästä lähteestä.
Aku kehuskelee metsästystaidoillaan, joten pojat päättävät huijata häntä Iineksen vanhalla kettupuuhkalla. Aku tajuaa juonen ja lavastaa suuren koiran kiinniottamakseen sudeksi. Pian riitelevät osapuolet onnistuvatkin odotetusti pyydystämään toisensa. Tarinassa Suurriistan jäljillä Barks piirsi Iineksen ensimmäistä kertaa mukaan seikkailuihinsa. Kuvassa Aku kertoo pojille harvinaistuneista pitkäkarvaisista vyötiäisistä.
Muumion sormus on Barksin ensimmäinen pitkä ankkaseikkailu. Tarinassa Ankkalinnan museossa on nähtävillä viimeistä päivää kaksi egyptiläistä muumiota, ennen kuin ne palautetaan takaisin Egyptiin. Ankkojen kävellessä museoon laitapuolen kulkija lykkää heille sinettisormuksen, josta myös eräs roisto kiinnostuu. Museossa Tupu pudottaa lakkinsa muumion arkkuun ja joutuu roiston kanssa suljetuksi Egyptiin lähtevään sarkofagiin. Niinpä Ankat lähtevät pelastusmatkalle Egyptiin ja kohtaavat Niilin hienojen maisemien lisäksi muinaisegyptiläisen kultin. Tarinan keskeinen teema on varastettujen muinaismuistojen palautus alkuperämaahansa, aihe, josta tuli seuraavina vuosikymmeninä merkittävä poliittinen kysymys. Ruudussa ankkojen purjevene on saapunut määränpäähänsä, Daggan Bein palatsille.
Aku ja pojat päättävät ilmoittautua Luupäälaukka-nimiseen hevoskilpailuun, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Ruudussa Aku on yrittänyt sabotoida poikien voittomahdollisuudet syöttämällä heidän löytämälleen hevoselle hiilihappotabletteja, jotka joutuivatkin Akun hevosen suuhun poikien vaihdettua hevosten paikat. Kommellusten jälkeen laukka päättyy yllättävällä tavalla, mitä Akun pinna ei tietenkään kestä.
Aku tuskaantuu poikien villeihin lemmikkeihin, ja päättää antaa ne pois. Pojat kuitenkin kohtaavat kaupungilla leikkisän apinan, Jingon, ja saavat sen lahjaksi armeijaan lähtevältä mieheltä. Jingo onnistuu tekemään vaikutuksen Akuun, mutta Aku ei tiedä Jingon inhoavan käsien niskan takana pitelemistä. Pian Jingonkin kanssa tulee ongelmia, ja Aku myy sen vieraalle miehelle, joka yrittää varastaa Jingon avulla uuden pommikoneen piirustukset. Yleensä ajankohtaiset tapahtumat eivät juuri näy ankkatarinoissa, mutta nyt käynnissä oleva toinen maailmansota on selvästi läsnä. Tarinan käsikirjoituksen aloitti toinen, Disneyllä työskentelevä käsikirjoittaja.
Tulppu ja Aku päättävät tehdä sovinnon. Asiat näyttävätkin aluksi ruusuisilta, mutta muutaman jalkapalloon liittyvän epäonnisen tapahtuman jälkeen naapurit ovat jälleen ilmiriidassa. Tässä sarjassa Tulppu esiintyi ensimmäisen kerran sen näköisenä, miksi Barks hänet myöhemmin piirsi (aikaisempi esiintyminen oli sarjassa Hyvien takojen päivä). Tämä oli ensimmäinen kokonaisuudessaan Akun ja Tulpun riitaa kuvaava tarina; tyyppiä ovat toistaneet myöhemmin niin Barks itse kuin muutkin piirtäjät. Ruudussa muttereilla täytetty jalkapallo on juuri räjähtänyt naapurusten talojen yläpuolella.
Pojat ovat päättäneet myydä vispilöitä saadakseen hankkia pienoispostivankkurit. Kauppa ei kuitenkaan suju, joten pojat pyytävät Akun apuun. Tämä saakin yllättävillä myyntitykin kyvyillään vispilät hupenemaan nopeasti, ennen kuin kuvaan astuu kadun päässä asuva mieleenpainuva erakko moninkertaisine ovineen ja puoli ruumista peittävine partoineen. Tarina voidaan nähdä niiden sarjojen esiasteena, joissa Aku löytää itsestään yllättävän kyvyn, mutta usein kaatuu omaan itsevarmuuteensa.
