Tämä on suositeltu artikkeli.

Low (albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Low
David Bowie
Studioalbumin Low kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Château d’Hérouville, Ranska ja Hansa by the Wall, Länsi-Berliini, Saksan liittotasavalta, 1976
 Julkaistu 14. tammikuuta 1977
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) David Bowie, Tony Visconti
 Tyylilaji taiderock
kokeellinen rock
elektroninen musiikki
avant-pop
ambient[1]
 Kesto 38.48
 Levy-yhtiö RCA Records
Listasijoitukset

 Britannia: 2.
 Yhdysvallat: 11.

Ks. lisää listasijoituksia

David Bowien muut julkaisut
Station to Station
1976 		Low
1977 		”Heroes”
1977
Singlet albumilta Low
  1. ”Sound and Vision”
    Julkaistu: 1977
  2. ”Be My Wife”
    Julkaistu: kesäkuu 1977

Low on brittiläisen muusikon David Bowien tammikuussa 1977 julkaistu yhdestoista studioalbumi. Länsi-Berliiniin muuttanut Bowie teki albumin yhteistyössä Roxy Music -yhtyeestä tunnetun Brian Enon kanssa. Tuloksena oli kokeileva, ambient- ja krautrock-vaikutteinen albumi, jossa syntetisaattori oli tärkeässä osassa. Low aloitti Bowien niin sanotun Berliini-trilogian, johon kuuluvat myös hänen kaksi seuraavaa studioalbumiaan ”Heroes” ja Lodger.[2] Low’n kansikuva ja nimi viittaavat siihen, että Bowie yritti pitää yllä ”matalaa profiilia”.[3]

Vaikka kriitikot ottivat aluksi albumin vastaan ristiriitaisesti, alan ammattilaiset arvostavat sitä nykyään paljon. Vuonna 2003 Rolling Stone -lehti valitsi sen kaikkien aikojen top 500 -albumilistallaan sijalle 249.[4] Pitchfork Media puolestaan valitsi sen 1970-luvun parhaaksi albumiksi.[5] Albumia pidetään yleisesti yhtenä Bowien merkittävimmistä, ja myös Bowie itse piti sitä yhtenä uransa huipuista.[6][7] Low’ta myytiin kuitenkin selvästi vähemmän kuin Bowien edellisiä studioalbumeja.[8]

Levyn kuuluisin kappale on ”Sound and Vision”, joka nousi Britanniassa singlelistan kolmanneksi.[8] Toinen single, ”Be My Wife”, ei menestynyt kaupallisesti ja jäi saman listan ulkopuolelle.[9]

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Bowie oli vuosina 1974–1976 tullut hyvin suosituksi Yhdysvalloissa, ja viimeisin albumi Station to Station oli saanut erinomaisen vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta. Suosion varjopuolena oli se, että Bowielle oli kehittynyt vakava kokaiiniriippuvuus, joka oli alkanut vuonna 1974 ja oli pahimmillaan juuri Station to Stationin äänityksen aikoihin. Bowie on kertonut, ettei muista mitään albumin äänityksistä, ja kokaiinin runsas käyttö hämärsi rajat hänen oman persoonallisuutensa ja fiktiivisten lavahahmojensa välillä.[10] Lokakuussa 1976 Bowie päätti ratkaista huumeongelmansa muuttamalla Länsi-Berliinin Kreuzbergin kaupunginosaan, missä asui enimmäkseen turkkilaisia maahanmuuttajia. Bowien huoneisto oli vaatimaton ja se sijaitsi käytettyjä autoja myyneen liikkeen yläkerrassa osoitteessa Hauptstrasse 155. Elämä Berliinissä oli hänelle muutenkin Los Angelesin supertähteyteen verrattuna hiljaisempaa, ja hän sai liikkua kaupungissa melko huomaamattomasti.[10]

»Minusta oli kovaa vauhtia tulossa seuraava rockin uhri – totta puhuen olen melko varma, etten olisi selvinnyt 70-luvusta jos olisin jatkanut sillä tiellä, jolla olin. Mutta olin tarpeeksi onnekas tietääkseni jossain sisällä, että olin tappamassa itseni, ja minun täytyi tehdä jotain ratkaisevaa, että pääsin eroon siitä.»
(David Bowie, 1996[6])

Bowien yhteistyökumppaniksi tuli Roxy Music -yhtyeen entinen kosketinsoittaja Brian Eno, joka oli erityisesti soolourallaan saavuttanut mainetta kokeellisilla, ambient-vaikutteisilla albumeillaan. Bowieen oli tehnyt vaikutuksen Enon vuonna 1975 julkaisema albumi Another Green World.[11] Enolla oli merkittävä vaikutus Bowieen myös ideatasolla. Eno kehotti Bowieta ajattelemaan levytysprosessia epälineaarisesti ja leikittelemään rakenteella ja tekstillä. Eno antoi myös ymmärtää, ettei laulun tarvitse aina olla tarina. Sattumanvaraisuudesta ja vastakkainasettelusta tulikin Bowien tärkein musiikillinen periaate 1970-luvun loppuun asti.[12]

Äänitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entinen Roxy Music -jäsen Brian Eno oli merkittävässä roolissa Low’n työstössä. Kuva vuodelta 2006.

Albumin lähtökohtana olivat sävellykset, jotka oli tarkoitus julkaista alun perin Mies toisesta maailmasta -elokuvan soundtrackilla. Paineiden ja aikarajojen vuoksi elokuvan tuottajat kuitenkin palkkasivat lopulta John Phillipsin tekemään elokuvan musiikin. Myöhemmin ohjaaja Nicolas Roeg on todennut, että Low’n musiikki olisi sopinut elokuvaan täydellisesti.[6]

Bowie oli kiinnostunut uudesta elektronisesta musiikista, ja Low’n tyylissä on vaikutteita muun muassa saksalaisilta krautrock-yhtyeiltä. Niistä merkittävimpiä olivat Kraftwerk, Harmonia, Neu! ja Cluster, joista ensimmäinen oli vaikuttanut jo Bowien edellisen albumin Station to Stationin nimikappaleen tyyliin.[8] Äänityskokoonpano oli pitkälti sama kuin Station to Stationin nauhoituksissa. Merkittävin ero oli uusi soolokitaristi Ricky Gardiner.[10][13]

Äänittäminen aloitettiin Ranskassa Château d’Hérouvillessa 1. syyskuuta 1976, noin kuukausi ennen Bowien muuttoa Saksaan. Nauhoituksia tehtiin kuukauden ajan syrjäisessä goottilaisessa linnassa, missä myös Bowien vuonna 1973 ilmestynyt cover-albumi Pin Ups oli äänitetty. Tuottaja Tony Viscontin mukaan linna oli idyllinen, mutta nauhoituksissa oli myös ongelmia. Äänitykset tehtiin kesälomien aikana, jolloin linnassa oli vain kaksi työntekijää. Ruoka oli hyvin yksipuolista, ja muusikot kärsivät myös ruokamyrkytyksistä. Muusikoiden oleskelu linnassa paljastui ranskalaislehdille ja heidän keskustelunsa päätyivät lehtien palstoille. Lisäksi Frédéric Chopinin ja George Sandin väitettiin kummittelevan linnassa, ja muusikot kokivatkin muutamia selittämättömiä tapahtumia. Tämä ei ollut uutta Bowien levytyksissä, sillä myös albumit The Man Who Sold the World, Hunky Dory sekä Ziggy Stardust oli äänitetty kokonaan tai osittain rakennuksissa, joita väitettiin kummitustaloiksi. Illat Château d’érouvillen linnassa päättyivät Pitkän Jussin majatalo -komediasarjan katseluun viinilasien ääressä.[14]

Äänitysten alussa ei ollut vielä varmuutta kappaleiden julkaisemisesta, vaan Bowie halusi alun perin ainoastaan kokeilla uusia asioita ennen seuraavaa, ”virallista” albumia. Kun äänityksistä oli takana noin kaksi kolmasosaa, tuottaja Tony Visconti antoi raakamiksatun materiaalin kasettina Bowielle, joka heilutti kasettia innoissaan ilmassa ja hoki: ”Meillä on albumi!”[15]

Bowie ja Eno kokeilivat ja leikittelivät musiikillisesti usein äänitysten aikana. Bowie kertoi vuonna 1993:[16]

»Suunnittelimme systeemejä, joissa minä soitin vaikkapa piano-osuuden ja laskin sitten liukusäätimet pohjaan, jolloin kuuluviin jäivät vain rummut, ja Eno tiesi vain sävellajin. Sitten hän soitti jonkin muun soittimen kuulematta minun soittoani, mutta tietoisena sävellajista. Sen jälkeen soitimme vuorotellen niin, ettei kumpikaan tiennyt mitä toinen soitti, ja päivän päätteeksi nostimme kaiken kuuluville ja kuuntelimme mitä olimme saaneet aikaan.»
(David Bowie, 1993[16])

EMS VCS 3 -syntetisaattori.

Bowien työskentely Brian Enon kanssa vähensi rytmikitaristi Carlos Alomarin merkitystä. Hän oli ollut kahdella edellisellä levyllä tärkeässä musiikillisessa roolissa. Alomar oli ammattimuusikkona perehtynyt musiikin teoriaan, ja hänen oli vaikea hyväksyä itseään ”epämuusikoksi” kutsuvan Enon omaperäisiä tapoja. Äänellisesti Low’lle suurimman panoksen antoi kuitenkin todennäköisesti tuottaja Tony Visconti, joka on vastuussa muun muassa levyn rumpusoundista, jota on kutsuttu poikkeukselliseksi, brutaaliksi ja mekaaniseksi. Visconti teki efektin Harmonizer-koneella, jonka avulla pystyi säätämään sävelkorkeutta muuttamatta nopeutta. Tulosta on pidetty jopa vallankumouksellisena. Se on kuultavissa muun muassa albumin kappaleissa ”Speed of Life”, ”Breaking Glass” ja ”Sound and Vision”. Eno puolestaan toi studioon EMS-syntetisaattorinsa, jossa ei ollut lainkaan koskettimia, vaan ainoastaan sauvaohjain, jolla pystyi luomaan erilaisia ääniefektejä.[15][17] Studiossa käytettiin myös muita kosketinsoittimia, muun muassa Bowien omistamaa Chamberlinia, joka oli kehitetty mellotronista.[18]

Levyn sävelmät ja sanoitukset luotiin viime tipassa. Kun Alomar saapui nauhoittamaan kitarapohjia, sanoitukset olivat pahasti kesken ja melodiat rakenteellisesti hyvin löyhiä. Niinpä Alomar ja muu taustayhtye soittivat vain yksinkertaisia sointukiertoja ja rytmikuvioita. Viiden päivän kuluttua komppiraitoja oli riittävästi, jolloin ainoastaan Alomar sekä soolokitaristi Ricky Gardiner jäivät paikalle tekemään päällesoittoja, vaikka he eivät vieläkään tienneet, millaisia melodioista tai sanoituksista tulisi. Erityisesti albumin b-puolen työstö vei paljon aikaa. Lisäksi kappaleissa ”Speed of Life” sekä ”A New Career in a New Town” oli alun perin tarkoitus olla myös laulua, mutta ne päätyivät levylle instrumentaaleina. Albumin kaikilla kappaleilla oli äänitysten aikana omat työnimensä, jotka erosivat lopullisista kappalenimistä.[19] Albumin työnimi oli New Music Night and Day.[20] Low viimeisteltiin ja miksattiin Berliinin Hansa-studiossa.[8][21]

Yleistä kappaleista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkinäytteet
Avausraita ”Sound and Vision” oli albumin ensimmäinen singlejulkaisu.
Kappaleessa ”Be My Wife” kuullaan Bowien uutta laulutyyliä. Kappale julkaistiin myös singlenä, mutta se ei menestynyt Britanniassa.
”Warszawa” aloittaa ambient-musiikkia sisältävän B-puolen.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Avausraita ”Speed of Life” on reipas instrumentaali, jossa piti alun perin olla myös laulua.[8][22] Toisena kuultava ”Breaking Glass” on yksi niistä kappaleista, joissa Bowien taustayhtye on vahvimmin esillä.[13] ”Breaking Glass” on samalla hyvä esimerkki kappaleesta, jonka Bowie oli saanut vain osittain valmiiksi nauhoitusten alkaessa. Sitä ei työstetty loppuun vaan se jätettiin kesken Brian Enon pyynnöstä. Kappale onkin yksi Bowien uran lyhimmistä: sen kesto on vain vajaat kaksi minuuttia. Alun perin tarkoituksena oli liittää kaikki keskeneräiset kappaletyngät yhteen.[8] ”What in the Worldia”, joka on yhdistelmä poppia ja taiderockia, pidetään yhtenä albumin tarttuvimmista kappaleista.[8]

”Sound and Vision” oli Low’n ensimmäinen singlejulkaisu, ja se nousi Britanniassa listan kolmanneksi.[23] Kappaleen lyhyen ”doo-doo-doo”-pätkän laulaa tuottaja Tony Viscontin vaimo Mary Hopkin, ja se on todennäköisesti albumin ainoa kohta, joka muistuttaa perinteistä popmusiikkia. Kappale kokonaisuudessaan on kuitenkin yhtä kokeellinen kuin muukin albumi, ja sen introa, joka kestää minuutin ja neljäkymmentäviisi sekuntia ennen laulun alkamista, pidettiin aikoinaan hyvin radikaalina. Bowien laulusuoritusta kappaleessa on pidetty yhtenä hänen ilmeettömimmistään ja valjuimmistaan. Kappaleen aiheena on Bowien Yhdysvaltain-vuosinaan kokema huumekierre. Alun perin ”Sound and Visionissa” oli enemmänkin säkeistöjä, mutta kappaleen hioutuessa ne jätettiin pois.[22] ”Always Crashing in the Same Car” tehtiin viimeisten kappaleiden joukossa. Sanoituksen voi tulkita metaforaksi, joka kuvaa Bowien urallaan ja elämäntyylissään tekemiä muutoksia sekä hänen mieltymystään matkustamiseen.[24]

Bowie uudisti Low’lle laulutyyliään, mikä kuuluu kenties vahvimmin kappaleessa ”Be My Wife”. Siinä hänen muun muassa hyytäväksi ja ilmeettömäksi kuvattu laulunsa vastaa hyvin sanoituksen synnyttämää eristyneisyyden tunnetta, kun hän pyytää tyttöystäväänsä vaimokseen.[24] ”Be My Wife” julkaistiin myös singlenä, mutta se epäonnistui kaupallisesti eikä noussut Britanniassa listalle. Kappaleeseen kuvattiin Pariisissa promovideo.[9] ”A New Career in a New Town” -kappaleen nimi viittaa Bowien uuteen uraan ja elämään uudessa kotikaupungissaan Berliinissä.[24] Kappale on instrumentaali, vaikka siinä piti ”Speed of Lifen” tapaan olla alun perin myös laulua.[22]

Ambient-musiikkia sisältävän B-puolen aloittaa ”Warszawa”, johon Bowie sai inspiraation matkustaessaan junalla Puolan halki. Hän pyrki saamaan kappaleeseen saman tunnelman, ja hän myös laulaa siinä omatekoisella ”puolan kielellä”.[24] Bowie kehitti ”kielensä” balkanilaisen poikakuoroäänitteen avulla. Tony Visconti sai nauhanopeutta säätämällä Bowien laulun kuulostamaan nuorelta pojalta.[25] David Buckley kirjoittaa kirjassaan David Bowie:

»Bowien ihailijat saattoivat pitää levyn A-puolta hieman outona, mutta kuunneltuaan neljä minuuttia tätä B-puolen avauskappaletta [”Warszawa”], Bowien alkaessa laulaa täysin omatekoista kieltä, he olivat vaarassa kadottaa koko jutun punaisen langan.»
(David Buckley[26])

Kappaleen ”Art Decade” David Bowie sanoi vuonna 1977 kertovan Länsi-Berliinistä: ”Kaupunki, joka on leikattu irti maailmastaan, taiteestaan ja kulttuuristaan, ja joka on kuolemassa vailla toivoa kostosta.” Siihen viittaa myös kappaleen nimeen sisältyvä sanaleikki: se äännetään samalla tavalla kuin ”art decayed”, rappeutunut taide.[27] ”Weeping Wall” kertoo nimensä mukaisesti Berliinin muurista ja David Bowien sanoin ”sen kurjuudesta”. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi äänitetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1975 Mies toisesta maailmasta -elokuvan soundtrackia varten. Bowie soittaa itse kappaleessa jokaista instrumenttia: kitaraa, ksylofonia ja vibrafonia. ”Weeping Wall” on saanut vaikutteita yhdysvaltalaissäveltäjä Philip Glassin toistuvia osia sisältävistä teoksista. Albumin päättää ”Subterraneans”, jota on pidetty yhtenä David Bowien melankolisimmista kappaleista. Kappaleen aiheena ovat Itä-Berliinissä vangitut ihmiset kaupungin jakautumisen jälkeen. Vaimeasti soiva jazz-saksofoni puolestaan kuvaa kaupunkia ennen jakautumista. ”Subterraneans” oli alun perin tarkoitus julkaista Mies toisesta maailmasta -soundtrackilla.[28]

Bowie esitti kaikki albumin kappaleet Lontoon Royal Festival Hallissa järjestetyssä konsertissa vuonna 2002.[7]

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levy-yhtiö RCA Records suhtautui albumin tyyliin ja rakenteeseen kielteisesti eikä ollut varma edes siitä, kannattaisiko albumi edes julkaista. Julkaisemisesta syntynyt kiista aiheutti ensimmäiset säröt RCA:n ja Bowien suhteeseen. Levy-yhtiön mielestä vielä nimellä New Music Night and Day tunnettu uusi albumi ei yksinkertaisesti kuulostanut Bowien levyltä, eikä sen menestykseen uskottu. Sen sijaan yhtiön toimitusjohtaja ehdotti Bowielle, että hän vuokraisi talon Philadelphiasta ja äänittäisi siellä Young Americans II:n.[20] Eniten vastalauseita aiheutti se, että albumin B-puoli sisälsi neljä pitkää instrumentaalia.[18]

Albumin alkuperäinen mainosjuliste. Alemmassa tekstissä sanotaan radikaaliin tyylinmuutokseen viitaten: ”Bowien kaksi puolta, joita et ole koskaan aiemmin kuullut.”

Lopulta RCA päätti kuitenkin julkaista albumin, ja Low ilmestyi 14. tammikuuta 1977.[29] Bowielle albumin julkaisu oli tärkeää, sillä hän täytti samoihin aikoihin 30 vuotta ja punk-aallon vuoksi hän oli joutunut hieman syrjään valokeilasta. Tuolloin ei juurikaan ollut yli 30-vuotiaita rocktähtiä, ja oli epävarmaa, voisiko kukaan siinä iässä enää olla uskottava popmusiikin esittäjä.[30]

Bowie ei järjestänyt lainkaan albumia markkinoivaa kiertuetta, vaan hän oli sen sijaan ystävänsä Iggy Popin maaliskuussa 1977 alkaneen kiertueen taustayhtyeen kosketinsoittaja.[29] Myös Bowien taustayhtyeen rytmikitaristi Carlos Alomar oli kiertueella mukana. Bowie sai kiertueella suurimman huomion, sillä konserteissa yleisö siirtyi yleensä siihen reunaan, missä Bowie oli.[31]

Low nousi Bowien kotimaassa Britanniassa toiseksi ja Yhdysvalloissa 11:nneksi.[32][33] Britanniassa albumia myytiin hopealevyyn oikeuttava määrä, 60 000 kappaletta.[34] Muualla kuin Britanniassa Low’n myyntiluvut olivat heikommat kuin edellisen albumin Station to Stationin.[35][36][37]

Monille kriitikoille Low jäi etäiseksi. Yhdysvaltalainen Creem-lehti kuvasi albumia ”luoksepääsemättömäksi”. New Musical Expressin mukaan albumi oli ”niin negatiivinen, ettei se sisällä edes tyhjyyttä” ja arvostelija luokitteli sen ”täysin passiiviseksi psykoosiksi, täydellisen poisvetäytymisen käsikirjoitukseksi ja soundtrackiksi”. Melody Maker kuitenkin ylisti levyä Bowien mielenkiintoisimmaksi pitkäsoitoksi ja muutenkin huomattavaksi albumiksi.[28] Suomessa Soundi-lehden Mikko Montosen mielestä Low’n musiikki oli nimensä mukaisesti omiaan herättämään matalia mielikuvia. Montonen vertasi albumia Brian Enon Another Green Worldiin ja totesi, että lyyrikkona Bowiella ei Low’lla ole juurikaan sanottavaa. Tästä esimerkkinä Montonen piti erityisesti kappaletta ”Warszawa”, jossa Bowie laulaa omatekoisella puolan kielellä.[38]

Uudemmat arvostelut Low’sta ovat olleet sävyiltään kiittäviä. Sekä Allmusic-sivusto että Rolling Stone -lehti antoivat sille viisi tähteä viidestä mahdollisesta ja Kevchino.com-sivusto kymmenen pistettä kymmenestä. Allmusicin arvostelija Stephen Thomas Erlewine sanoo albumin olevan uhmakkaan elämyksellinen teos, jossa on tiheästi yksityiskohtia.[39] Rolling Stonen Rob Sheffieldin mukaan Low on yksi Bowien vahvimmista ja vaikutusvaltaisimmista albumeista.[2] Kevchino-sivuston Liam Palmerin mielestä levy on puolestaan ”klassikko, mutta myös yhtä hämärä kuin Bowie itsekin”.[40]

Albumin kannessa Bowien Mies toisesta maailmasta -elokuvassa esittämä roolihahmo Thomas Newton on kuvattuna ristiriitaisen elävää oranssia taustaa vasten.[29] Kuvan otti Steve Schapiro.[21] Kyseessä oli kuvallinen vitsi, jonka Bowie myöhemmin haastattelussa paljasti viittaavan matalaan profiiliin; Low (suom. matala).[29][41]

Arvostelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Britannia 2. 23 29.1.1977 [32]
 Norja 10. 12 viikko 4/1977 [44]
 Yhdysvallat 11. 19 1977 [33][43]
 Ruotsi 12. 7 25.1.1977 [45]
 Uusi-Seelanti 12. 15 20.3.1977 [46]
 Itävalta 17. 8 15.3.1977 [35]
 Suomi 30. 1 helmikuu 1977 [47]
 Kanada 56. 19.2.1977 [48][49]

Jälkivaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bowie esitteli albumilla uuden laulutyylin: hän laulaa kappaleet ”What in the World”, ”Sound and Vision”, ”Always Crashing in the Same Car” ja ”Be My Wife” hiljaisena tajunnanvirtana. Lyhyet ja verbaalisesti alimittaiset lauseet esitettiin yksitavuisesti koneellisen rytmisektion säestyksellä. Samaa tekniikkaa käyttivät muun muassa 1970-luvun lopulla Gary Numan ja vuonna 1993 U2-yhtye kappaleessa ”Numb”.[50] Allmusic-sivuston kriitikko Stephen Thomas Erlewine sanoo albumin osoittaneen avantgardelle uuden suunnan rock-musiikissa.[39]

Vaikka Low'ta voidaan pitää taiderockina, siinä on myös tiettyjä punkmaisia piirteitä. Syntetisaattorit olivat aiemmin olleet lähes pelkästään progressiivista rockia soittavien yhtyeiden sekä todella taitavien ammattilaisten käytössä, mikä oli luonut soittimesta osittain kielteisen kuvan. Tavallisissa pop-lauluissa syntetisaattoria oli kuultu vain harvoin, mutta Low’n on katsottu palauttaneen syntetisaattorin maineen. Tämä johtui osittain siitäkin, että albumin julkaisun aikoihin syntetisaattorien hinnat alkoivat laskea. Kahden vuoden sisällä Ultravox, Human League sekä Orchestral Manoeuvres in the Dark esittivät jo pop-musiikkia syntetisaattorien avulla.[50]

Musiikkialbumien arviointiin erikoistunut Pitchfork Media -sivusto julisti Low’n 1970-luvun parhaaksi albumiksi ja Rolling Stone -musiikkilehti sijoitti sen 249:nneksi vuonna 2003 julkaistulla Kaikkien aikojen top 500 -albumilistalla.[4][5] Low sisältyy myös Robert Dimeryn kirjaan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Dimeryn mukaan erityisesti albumin instrumentaalikappaleet olivat tärkeä musiikillinen käännekohta punkrockin jälkeisellä aikakaudella. Erityisen innostuneita olivat Joy Divisionin jäsenet, jotka jopa antoivat yhtyeelleen ensin nimen Warszawa Low’n kappaleen mukaan.[7] Dimeryn kirjan vuonna 2010 julkaistun suomalaisen painoksen kannessa käytetään Low’n kansikuvaa.[51]

Säveltäjä Philip Glass julkaisi vuonna 1993 albumin Low Symphony, joka sisältää yli 15-minuuttiset versiot Low’n kappaleista ”Subterraneans” ja ”Warszawa”. Levyn kolmas kappale on Bowien ja Brian Enon kirjoittama, vuosina 1976–1979 äänitetty ”Some Are”. Bowien alkuperäinen versio on bonuskappaleena Low’n vuoden 1991 CD-versiolla.[52]

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. Speed of Life – 2.47 (säv. David Bowie)
  2. Breaking Glass – 1.52 (säv. Bowie/Dennis Davis/George Murray)
  3. What in the World – 2.23 (säv. Bowie)
  4. Sound and Vision – 3.03 (säv. Bowie)
  5. Always Crashing in the Same Car – 3.29 (säv. Bowie)
  6. Be My Wife – 2.56 (säv. Bowie)
  7. A New Career in a New Town – 2.51 (säv. Bowie)

B-puoli

  2. Warszawa – 6.20 (säv. Bowie/Brian Eno)
  3. Art Decade – 3.44 (säv. Bowie)
  4. Weeping Wall – 3.26 (säv. Bowie)
  5. Subterraneans – 5.39 (säv. Bowie)

Vuoden 1991 uusintapainoksen bonuskappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  2. Some Are – 3.24 (ennenjulkaisematon vuosina 1976–79 äänitetty kappale, säv. Bowie/Eno)
  3. All Saints – 3.35 (ennenjulkaisematon vuosina 1976–79 äänitetty kappale, säv. Bowie/Eno)
  4. Sound and Vision – 4.43 (1991 remix)

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Sound and Vision” (1977, RCA Records)
  1. Sound and Vision – 3.03 (säv. Bowie)
  3. A New Career in a New Town – 2.51 (säv. Bowie)

”Sound and Vision” oli menestys Britanniassa nousten listan sijalle 3.[53] Vielä suurempi hitti se oli Alankomaissa, missä se oli sijalla 2 toukokuussa 1977.[54]

”Be My Wife” (kesäkuu 1977[55], RCA Records)
  1. Be My Wife – 2.56 (säv. Bowie)
  3. Speed of Life – 2.47 (säv. Bowie)

”Be My Wife” osoittautui floppisingleksi, sillä se ei noussut Britanniassa listalle lainkaan.[9]

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kansikuva elokuvasta Mies toisesta maailmasta – Steve Schapiro

[21]

Painoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Painoksia maittain
Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Yhdistynyt kuningaskunta RCA PL 12030 1977 [56]
LP Länsi-Saksa RCA PL 12030 1977 [57]
LP Yhdysvallat RCA Victor CPL1-2030 1977 [58]
LP Japani RCA RVP-6154 1977 [59]
LP Yhdysvallat RCA Victor AYL1-3856 1980 [58]
MC Espanja RCA Victor NK-13856 1980 [60]
LP Italia RCA YL 13856 1981 [61]
LP Japani RCA RPL-2105 1982 [62]
LP Yhdistynyt kuningaskunta RCA Internat. PL 83856 1984 [56]
CD Yhdistynyt kuningaskunta RCA PD83856 1985 [63]
CD Länsi-Saksa RCA PD 83 856 1985 [64]
LP Yhdistynyt kuningaskunta EMI EMD 1027 1991 [63]
CD Yhdistynyt kuningaskunta EMI CDP 79 7719 2 1991 [63]
CD Yhdysvallat RCA RCD 10142 1991 [65]
CD Yhdistynyt kuningaskunta EMI 7243 521907 0 6 1999 [63]
CD Saksa EMI 1999 [64]
CD Yhdysvallat Virgin 7243 521907 0 6 1999 [66]
CD Venäjä ArsNova AN99-2057 1999 [67]
CD Yhdysvallat RCA PCD1-2030 2000* [65]
CD Japani EMI Toshiba TOCP-70150 2007 [68]
LP (kuva) Meksiko ORO 104/1992 2007 [69]
  • * = Vedettiin pois myynnistä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Buckley, David: David Bowie. ((Strange Fascination – David Bowie: The Definitive Story, 1999.) Suomentanut Hannu Tervaharju) Helsinki: Like, 2002. ISBN 951-578-896-X
  • Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. ((1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4
  • Immonen, Tenho: David Bowie. Rockin kameleontti. Tampere: Pop-lehti, 2005. ISBN 952-5546-09-8
  • Pennanen, Timo: Sisältää hitin. Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Low allmusic.com. Viitattu (englanniksi).
  2. ↑ a b c Low by David Bowie – Rolling Stone Music – Music Reviews rollingstone.com. Arkistoitu 3.12.2010. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Low teenagewildlife.com. Arkistoitu 18.12.2010. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b Low – Rolling Stone Music – Lists rollingstone.com. Arkistoitu 28.8.2010. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b Top 100 Albums of the 1970s pitchfork.com. Arkistoitu 23.9.2008. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Immonen 2005, s. 90.
  7. ↑ a b c Dimery 2010, s. 380.
  8. ↑ a b c d e f g Immonen 2005, s. 91.
  9. ↑ a b c Buckley 2005, s. 316.
  10. ↑ a b c Immonen 2005, s. 89.
  11. ↑ Immonen 2005, s. 88-89.
  12. ↑ Buckley 2005, s. 305.
  13. ↑ a b Buckley 2005, s. 309.
  14. ↑ Buckley 2005, s. 306–307.
  15. ↑ a b Buckley 2005, s. 306.
  16. ↑ a b Buckley 2005, s. 305-306.
  17. ↑ Buckley 2005, s. 308-309.
  18. ↑ a b Buckley 2005, s. 311.
  19. ↑ Buckley 2005, s. 309–310.
  20. ↑ a b Buckley 2005, s. 315.
  21. ↑ a b c David Bowie: Low-albumin CD-version kansilehti (TOCP-53520)
  22. ↑ a b c Buckley 2005, s. 310.
  23. ↑ Immonen 2005, s. 205.
  24. ↑ a b c d Immonen 2005, s. 92.
  25. ↑ Buckley 2005, s. 312.
  26. ↑ Buckley 2005, s.311-312.
  27. ↑ Immonen 2005, s. 92–93.
  28. ↑ a b Immonen 2005, s. 93.
  29. ↑ a b c d Buckley 2005, s. 318.
  30. ↑ Buckley 2005, s. 315–316.
  31. ↑ Buckley 2005, s. 320.
  32. ↑ a b Chart Stats - David Bowie - Low chartstats.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  33. ↑ a b Low – David Bowie allmusic.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Certified Awards Search bpi.co.uk/certifiedawards. Arkistoitu 6.8.2011. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  35. ↑ a b David Bowie – Low (Album) austriancharts.at. Viitattu 20.9.2010. (saksaksi)
  36. ↑ David Bowie – Station to Station (Album) austriancharts.at. Viitattu 31.8.2010. (saksaksi)
  37. ↑ David Bowie > Charts & Awards > Billboard Albums allmusic.com. Viitattu 31.8.2010.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
  38. ↑ Immonen 2005, s.94.
  39. ↑ a b c allmusic ((( Low > Review ))) allmusic.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  40. ↑ a b David Bowie: Low: Kevchino Review kevchino.com. Arkistoitu 16.1.2010. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  41. ↑ My Generation: David Bowie - Low (1977) mygeneration60s.blogspot.com. Arkistoitu 14.10.2011. Viitattu 3.8.2011. (englanniksi)
  42. ↑ Low pitchfork.com. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
  43. ↑ a b David Bowie - Low superseventies.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  44. ↑ David Bowie – Low (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  45. ↑ David Bowie – Low (Album) swedishcharts.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  46. ↑ David Bowie - Low (Album) charts.org.nz. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  47. ↑ Pennanen 2006, s. 107
  48. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 1.5.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada (2) collectionscanada.gc.ca. Viitattu 1.5.2010. (englanniksi)
  50. ↑ a b Buckley 2005, s. 317.
  51. ↑ WSOY - 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään (Internet Archive) wsoy.fi. Arkistoitu 23.8.2010.
  52. ↑ Low Symphony teenagwildlife.com. Arkistoitu 17.5.2011. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  53. ↑ Chart Stats - David Bowie - Sound and Vision chartstats.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  54. ↑ David Bowie – Sound and Vision (Nummer) dutchcharts.nl. Viitattu 19.9.2010. (hollanniksi)
  55. ↑ Be My Wife 2004. Connolly & Company. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  56. ↑ a b Immonen 2005, s. 211.
  57. ↑ Immonen 2005, s. 223.
  58. ↑ a b Immonen 2005, s. 218.
  59. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  60. ↑ David Bowie - Low (Cassette, Album) at Discogs discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  61. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs (4) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  62. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs (2) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  63. ↑ a b c d Immonen 2005, s. 213.
  64. ↑ a b Immonen 2005, s. 224.
  65. ↑ a b Immonen 2005, s. 219.
  66. ↑ David Bowie - Low (CD, Album) at Discogs (3) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  67. ↑ David Bowie - Low (CD, Album) at Discogs (2) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  68. ↑ David Bowie - Low (CD, Album) at Discogs discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
  69. ↑ David Bowie - Low (Vinyl, LP, Album) at Discogs (3) discogs.com. Viitattu 7.1.2011.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Low_(albumi)&oldid=22253609”