George Sand
| George Sand | |
|---|---|
 Nadar, 1864, George Sand |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Amantine-Lucile-Aurore Dupin |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1804 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 8. kesäkuuta 1876 (71 vuotta) Nohant-Vic, Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Puoliso | Casimir Dudevant |
| Lapset |
Maurice (s. 1823) Solange (s. 1828) |
| Kirjailija | |
| Salanimi | George Sand |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George Sand (1. heinäkuuta 1804 Pariisi – 8. kesäkuuta 1876 Indre) oli ranskalainen feministinen kirjailija.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sand syntyi Pariisissa ja varttui isoäitinsä luona Berryn alueella Ranskassa. Vuonna 1822 hän avioitui paroni Casimir Dudevantin kanssa.[1] He saivat kaksi lasta.
Sand kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Rose et Blanche (1831) yhteistyössä Jules Sandeaun kanssa – onkin sanottu, että hän otti kirjailijanimensä Sandeaulta.[2] Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
Sand on tunnetuin 1800-luvun ranskalaisista naiskirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata teosta, mukaan lukien romaaneja, jotka käsittelivät esimerkiksi naisten asemaa, yhteiskunnallisia kysymyksiä ja kristinuskoa.[3] Romaanien lisäksi Sand kirjoitti kirjallisuuskritiikkiä ja poliittisia tekstejä. Hän oli itsenäinen ja voimakas luonne, mutta samalla herkkätuntoinen ja lämminsydäminen, ja tunsi myötätuntoa sorrettuja ja köyhiä kohtaan.[2]
Naisten oikeudet ovat esillä etenkin Sandin varhaisromaaneissa 1830-luvun alussa. Hänen romaaneitaan myytiin runsaasti. Ne ovat sentimentaalisia kuvauksia avioliitosta, intohimosta ja naisen oikeudesta omiin tunteisiinsa. Myöhemmissä romaaneissaan Sandin feministiset painotukset vähenivät, ja hän alkoi korostaa yleisinhimillisiä tekijöitä kuten kiinnostusta sosialismin ja kristinuskon aatteiden yhdistämiseen.[3] Hän omaksui kuitenkin nämä aatteet vain pintapuolisesti ja liitti niihin utopistisia ja mystisiä piirteitä.[2]
Sandin näytelmät ovat sittemmin jääneet unohduksiin, vaikka niitä hänen elinaikanaan esitettiin runsaasti. Liäksi hän julkaisi artikkeleita, novelleja, julkisia kirjeitä ja omaelämäkerrallisen teoksen. Hänen teostensa puutteina nähdään ajatusten pintapuolisuus, henkilökuvauksen kaavamaisuus ja vuoropuhelujen teennäisyys. Maalaisromaaneissaan hän välttää nämä puutteet. Itse hän painotti, ettei pyrkinyt näkyvän todellisuuden kuvaamiseen vaan totuuden ihanteen etsimiseen.[2]
Sand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin.[3] Sandilla oli suhde Alfred de Musset’n (1833–1835), Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös Franz Lisztin[4][5] kanssa. Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi.
Sand kuoli 71-vuotiaana Nohantin kylässä lähellä Châteauroux’ta 8. kesäkuuta 1876, ja hänet haudattiin sukukartanonsa maille lähelle kotiaan. Vuonna 2004 ehdotettiin Sandin jäänteiden siirtämistä Pariisin Panthéoniin.
Teokset (valikoima)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sand, George: Correspondence, Textes réunis, classés et annotés par Georges Lubin, Tome 1 (1812–1831), Tome 2 (1832 – Juin 1835), Tome 3 (Juillet 1835 – Avril 1837), Paris 1964, 1966, 1967.
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talvi Mallorcassa (Un hiver à Majorque, 1842),, suom. Liisa Nurmela ja Olavi Taskinen. WSOY, 1968
- Taiteilijattaren tarina (Consuelo, 1842–1843) suom. Katri Ingman. WSOY, 1949. 2.p. 1967
- Pikku Fadette
- Pikku Fadette (La petite Fadette, 1849) teoksessa Novelli-kirjasto 1869-1870. 1870, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimittama. Simelius, 1870.
- Pikku Fadette, suom. P. E. E. (=Edv. Ervast 1841-1899) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870. (vrt. ed.)
- Pikku Fadette : kyläkertomus, suom. Ester Peltonen. WSOY, 1904. Sarja:Suurten kertojain teoksia 2
- Hiidenlampi, suom. ja johdannolla varustanut Edwin Hagfors. Karisto, 1924. - Kariston klassillinen kirjasto 27
- Ranskalaisia kansansatuja ja tarinoita. Waasan Painoyhtiö 1885.
- Pikku Marie : kyläkertomus; suom. Aatto S. WSOY, 1889.
- Hiidenlampi. (3. painos. Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä; La mare au Diable, 1846) Suomentanut Leena Kirstinä. Hämeenlinna: Karisto, 1986. ISBN 951-23-2266-8
- Markiisitar, kertomus; ranskankielestä suomentanut Timo Tuura. Karisto, 1910. Sarja: Kirjallisia pikkuhelmiä; n:o 25
- Vihreät sisaret; suom. Felix Borg. Ahjo, 1920. - Ahjon ajanvietelukemisto; 22
- Rakas vanha trubaduuri : George Sandin ja Gustave Flaubertin kirjeenvaihtoa vuosilta 1863-1876, toimi. ja suom. Eila Kostamo. Helsinki : WSOY, 2007 ISBN 978-951-0-33191-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b George Sand Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ a b c d ”Sand, George”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6051–6052. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9
- ↑ a b c Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia, s. 529–532. BTJ, 2009. ISBN 978-951-692-721-6
- ↑ Kirjasampo
- ↑ Amazon.co.uk
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tapola, Päivi: George Sandin Hiidenlampi, teoksessa Päivi Tapola: Äitini puutarhassa - Polkuja naiskirjallisuuteen, Kääntöpiiri/Like, 2002, ISBN 951-8989-61-3
- Sydän ei erehdy eli George Sandin elämä, suom. Reijo Wilenius. WSOY, 1954. 2. p. 1955
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Sand Wikimedia Commonsissa
- Vapaasti ladattavia George Sandin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
