Loinen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Loiseläin)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo loisesta biologiassa. Loisesta maaseutuväestössä on oma artikkelinsa.
Päätäi on ihmisen päänahassa loisiva syöpäläinen.

Loinen eli loiseliö tai parasiitti (< kreikk. pará ’äärellä’+ sítos ’ruoka’) on vuorovaikutussuhteessa toiseen lajiin elävä eliöyksilö, joka hyötyy suhteesta toisen kustannuksella ja aiheuttaa sille haittaa.[1][2] Loinen voi elää isäntäeliönsä sisällä tai sen päällä. Loisiksi ei lasketa lajien sisäisiä hyväksikäyttösuhteita, jollaisia esiintyy esimerkiksi yhteiskuntahyönteisillä sekä vanhempien ja jälkeläisten välillä.[2]

Yleiskuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loisiminen on hyvin menestyksekäs elämäntapa: loisia on niin eläimissä, kasveissa, sienissä, bakteereissa kuin viruksissakin.[2] Keskeisimpiä loisryhmiä ovat alkueläimet, sukkulamadot, laakamadot, väkäkärsämadot ja jotkin niveljalkaiset.[3] Suhteellisen suurikokoisia ja paljaalla silmällä näkyviä loisia, kuten matomaisia loisia, niveljalkaisia ja hyönteisiä, kutsutaan makroloisiksi tai makroparasiiteiksi. Mikroskooppisen pienet loiset, kuten virukset, bakteerit, sienet ja alkueläimet, ovat mikroloisia eli mikroparasiitteja.[4]

Joidenkin arvioiden mukaan kaikista aitotumaisista lajeista jopa yli puolet saattaa olla loisia vähintään yhden elämänvaiheensa ajan. Loisia myös elää lähes kaikissa monisoluisissa eliöissä. Usein samalla eliöllä on useita sen lajiin erikoistuneita loislajeja.[2]

Parasitologia eli loisoppi tutkii ainoastaan parasiittisia alkueläimiä, matoja ja niveljalkaisia, kun taas virukset, bakteerit, sienet ja loiskasvit jätetään muille tutkimusaloille. Vaikka loisimisen periaate onkin sama monimutkaisempien ja yksinkertaisempien eliömuotojen välillä, aitotumallisten loisten monimutkaisuus tekee niiden suhteesta isäntäeliöihinsä pitkäkestoisemman kuin virusten ja bakteerien suhteen isäntäeliöihinsä.[2]

Loisimisen muotoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malarialoinen moskiiton solulimassa.

Ulkoloiset eli pintaloiset, epiparasiitit tai ektoparasiitit elävät isäntänsä ulkopinnalla. Sisäloiset eli endoparasiitit loisivat isäntänsä sisällä, kuten sen suolessa, elimissä, veressä tai solujen sisällä.[5]

Jotkin lajit elävät loisena koko elämänsä, toiset vain osan elämästään. Jotkin loiset selviytyvät myös ilman vakituista isäntää elävinä saalistajina. Jotkin loiset pystyvät elämään vain yhdessä lajissa, mutta moni-isäntäiset loiset vaihtavat isäntää elämänsä aikana.[5][6]

Parasitoidit ovat eliöitä, jotka elävät loisena vain osan elämästään, ja tappavat lopulta isäntäeläimensä.[7] Hyperparasiitit ovat loisissa loisivia lajeja. Pesäloisinta tarkoittaa omien jälkeläisten kasvatuttamista toisilla lajeilla, kuten tekee käki, joka munii toisten lintujen pesiin. Jotkin loiset käyttävät isäntäänsä liikennevälineenään.[8] Jotkin sienet ovat mädännäisloisia, jotka käyttävät ravinnonlähteenään kuollutta materiaalia.[6]

Vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loinen voi verottaa ravinteita isäntäeliönsä suolessa olevasta sulaneesta ravinnosta tai isäntänsä kudoksista, tai se voi imeä isännästään runsaasti verta. Loinen voi myös aiheuttaa isännälleen muun muassa parasiittitaudin, kudosvaurioita, tulehduksia tai myrkytyksen aineenvaihduntatuotteillaan.[8][9] Loistartunta voi huonontaa eliön ulkonäköä tai tuoksua, ja heikentää sitä kautta eliön seksuaalista viehättävyyttä ja lisääntymismahdollisuuksia.[10]

Monet loiset kykenevät muuttamaan isäntäeliönsä morfologiaa, aineenvaihduntaa, immuunireaktioita tai käyttäytymistä parantaakseen omia eloonjäämisen, lisääntymisen ja levittäytymisen mahdollisuuksiaan. Loinen saattaa esimerkiksi tehdä isäntäeliöstään helpomman saaliin eliölle, johon loinen aikoo siirtyä.[11]

Loisen toiminnan seurauksena isäntäeliö heikkenee hiukan, mutta pysyy hengissä.[8] Jotkin loiset tosin ovat normaalisti lähes huomaamattomia, kuten ihmisen silmäripsissä yleinen karvatuppipunkki Demodex folliculorum.[12]

Lisääntyminen ja leviäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri loislajien lisääntyminen on hyvin vaihtelevaa, ja monet lajit voivat myös vaihtaa lisääntymistapaansa elämänsä aikana.[5]

Loinen saavuttaa sukukypsyyden niin sanotussa pääisännässään. Jos loinen joutuu käymään läpi rakenteellisia tai kehitysmuutoksia, se elää ennen sukukypsyytensä saavuttamista niin sanotussa väli-isännässä.[13]

Loinen voi levittäytyä isännästä toiseen monella eri tavalla, kuten isäntien välisen kosketuksen kautta, ravinnon välityksellä, veden tai ilman välityksellä, ulosteen välityksellä, ruumiinaukon kautta tai ihon läpi, tai jonkin siirtäjän eli vektorin, kuten moskiiton välityksellä. Jotkin loiset infektoivat isäntänsä jälkeläisen joko synnytyksen jälkeen tai jo kohdussa.[14]

Kun jokin isäntälaji leviää uudelle alueelle, se pääsee usein eroon monista vanhoista loisistaan eikä saa niiden tilalle yhtä paljon uusia loisia. Samalla uusien lajien tuomat uudet loiset voivat uhata vakavasti niihin tottumattomia kotoperäisiä lajeja. Tämä antaa tulokaslajeille ja vieraslajeille edun kotoperäisiin lajeihin nähden.[15]

Torjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isäntäeliöt taistelevat loisiaan vastaan muun muassa monenlaisin luontaisin ja hankituin immuunireaktioin.[16] Puhdistamalla itseään hampaillaan, kynsillään, nokallaan tai käpälillään eläin voi nitistää jopa 90 prosenttia loisistaan. Monet eläimet käyttävätkin päivässä useita tunteja itsensä puhdistamiseen, ja joidenkin lajien yksilöt auttavat toisiaan puhdistautumaan. Harjalinnut levittävät sulkiinsa pyrstönsä rauhasen tuottamaa voimakashajuista öljyä, joka pitää loiset loitolla. Jotkin närhet torjuvat loisia muurahaishapolla, ja kottaraiset kantavat pesäänsä voimakkaanhajuisia kasveja. Eräs amerikkalainen pöllö tuo pesäänsä hyönteisiä syövän käärmeen. Huulikalat käyttävät omaksi ravinnokseen toisten kalojen ja kilpikonnien ulkoloisia. Simpanssi irrottaa suolistostaan matoja syömällä piikikkäitä lehtiä sekä nauttimalla luonnosta saamaansa kitkerää lääkettä. Ihminen torjuu loisiaan muun muassa keinotekoisilla lääkkeillä.[17]

Esimerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli 430 lajia voi elää ihmisen sisä- tai ulkoloisena, joskaan yhdellä ihmisellä ei niitä kaikkia esiinny yhtä aikaa. Ihmisen loisia ovat muun muassa päätäi, vaatetäi, kirppu, talipunkki, puutiainen, lutikka, heisimato, medinamato, kihomato, hakamato ja silmämato. Eläinten yleisiä loisia ovat monien täiden, kirppujen, matojen ja punkkien lisäksi esimerkiksi kärpäset, väiveet, isopihtihäntä, iilimadot ja äyriäiset.[18]

Ihmisen yleisiä aitotumallisia loisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji[2] Tartuntoja (milj.) Esiintymisalue
Giardia lamblia >200 koko maailma
Trichomonas vaginalis 173 koko maailma
Suoliameba 500 lämmin vyöhyke
Trypanosoma brucei 0,01 Saharan etelänpuoleinen Afrikka
Trypanosoma cruzi 7 Keski- ja Etelä-Amerikka
Leishmania spp. 2 Lähi-itä, Aasia, Afrikka, Keski- ja Etelä-Amerikka
Toxoplasma gondii 1 500 koko maailma
Malarialoisiot >200 Afrikka, Aasia, Keski- ja Etelä-Amerikka
Paragonimus sp. 20 Afrikka, Aasia, Etelä-Amerikka
Halkiomadot >200 Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka
Hymenolepis nana 75 koko maailma
Taenia saginata 77 koko maailma
Trichuris trichiura 902 lämmin vyöhyke
Strongyloides stercoralis 70 koko maailma
Kihomato 200 koko maailma
Suolinkainen 1 273 koko maailma
Ancylostoma duodenale ja
Necator americanus		 900 lämmin vyöhyke
Onchocerca volvulus 17 Saharan etelänpuoleinen Afrikka, Keski- ja Etelä-Amerikka
Wuchereria bancrofti 107 tropiikki

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Davies, Nicola: Uutterat loisijat: eläinmaailman kiusankappaleet. Suomentanut Kontro, Joel. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-23505-7
  • Laakkonen, Juha: Ekologinen parasitologia : nisäkkäiden ja loisten vuorovaikutussuhteet. Gaudeamus, 2008. ISBN 9789524950565
  • Richard Lucius, Brigitte Loos-Frank, Richard P. Lane, Robert Poulin, CraigW. Roberts, Richard K. Grencis: The Biology of Parasites. Wiley-VCH, 2017. ISBN 978-3-527-32848-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ loinen Tieteen termipankki. Viitattu 14.2.2024.
  2. ↑ a b c d e f Lucius ym. 2017, s. 2–5.
  3. ↑ Laakkonen 2008, s. 25.
  4. ↑ Laakkonen 2008, s. 26–27.
  5. ↑ a b c Lucius ym. 2017, s. 10–11.
  6. ↑ a b Laakkonen 2008, s. 30–31.
  7. ↑ parasitoidi Tieteen termipankki. Viitattu 14.2.2024.
  8. ↑ a b c Lucius ym. 2017, s. 6–9.
  9. ↑ Laakkonen 2008, s. 95, 101–102.
  10. ↑ Lucius ym. 2017, s. 55–56.
  11. ↑ Lucius ym. 2017, s. 77–93.
  12. ↑ Lucius ym. 2017, s. 30.
  13. ↑ Laakkonen 2008, s. 28–29.
  14. ↑ Lucius ym. 2017, s. 16–17.
  15. ↑ Lucius ym. 2017, s. 34–35.
  16. ↑ Lucius ym. 2017, s. 60.
  17. ↑ Davies 2007, s. 40–46.
  18. ↑ Davies 2007, s. 8–13, 23, 27.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Loinen&oldid=22792401”