Arvonlisävero

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lisäarvonvero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvonlisävero (lyhenne alv., alv tai ALV[1]) on tuotteen tai palveluksen arvonlisää verottava vero, joka lisätään tuotteen verottomaan myyntihintaan. Arvonlisävero on käytössä yli 150 maassa, muun muassa Suomessa ja muissa Euroopan unionin jäsenmaissa.[2] Eri maissa käytetään erisuuruisia verokantoja.

Suomessa arvonlisävero otettiin käyttöön kesällä 1994 seuraavan vuoden alusta alkaneen Euroopan unionin jäsenyyden vuoksi. Tuolloin se korvasi liikevaihtoveron, jota ei ollut palveluissa. Suomen yleinen arvonlisäveroprosentti on vuoden 2024 syyskuusta 25,5 %, mutta joillakin hyödykkeillä on alennettu verokanta kuten 14 % (ruoat ja rehut) tai 10 % (lääkkeet, kulttuuripalvelut sekä tilatut lehdet).[3][4]

Arvonlisäverosta käytettiin aluksi nimitystä lisäarvonvero, mikä ei siis viitannut käsitteeseen lisäarvo.[5]

Arvonlisävero EU-maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonlisävero on otettu käyttöön Euroopan unionin sisämarkkinoiden edistämiseksi. Arvonlisävero kannetaan tuotteen hinnasta vain kerran, joten se ei kertaudu. Tämän ansiosta tuotantoketjut voivat olla hyvinkin monimutkaisia ja monikansallisia. Koska arvonlisäveroa ei peritä tavaraviennistä, se ei vääristä vientihintoja eikä siten aiheuta paineita verokilpailuun.lähde?

Arvonlisävero kannetaan tuotteen loppuhinnasta vain kerran seuraavalla tavalla: Tuotteen myyvä yritys lisää tuotteen myyntihintaan arvonlisäveron, Suomessa tavallisesti 24 %. Yritys saa vähentää omien ostojensa sisältämän arvonlisäveron verotuksessaan. Jos yritys ostaa raaka-aineita, koneita tai muita arvonlisäveroa sisältäviä tuotteita 248 eurolla (arvonlisäveroton hinta 200 euroa, arvonlisäveroa 48 euroa) ja myy valmiin tuotteen 620 eurolla (arvonlisäveroton hinta 500 euroa, arvonlisäveroa 120 euroa), sen maksettavaksi jää 120 euroa;−48 euroa eli 72 euroa vero. Se on 24 prosenttia 300 euron arvonlisäyksestä. Arvonlisäveron lopullinen maksaja on kuluttaja, sillä koko verosumma 120 € sisältyy tämän maksamaan ostohintaan. Kuluttaja joutuu maksamaan arvonlisäveron kokonaisuudessaan, sillä hänellä ei Suomen verolakien mukaan ole arvonlisäveron vähennysoikeutta omassa verotuksessaan.lähde?

Euroopan unionissa ulkomaankaupassa noudatetaan arvonlisäveron kohdemaaperiaatetta. Tavarakaupassa arvonlisäveroa ei peritä vientimaassa vaan kohdemaassa. Siellä tuonnin arvonlisävero on verovähennyskelpoinen edellä mainitulla tavalla. Tällainen järjestelmä ei vaikuta vientiyritysten kilpailukykyyn toisin kuin monet muut verot, minkä takia se on yhä käytössä EU:ssa, vaikka alun perin tarkoitus oli soveltaa alkuperämaaperiaatetta. Verotuksen muuttaminen vaatisi kuitenkin yksimielisyyttä.lähde?

On olemassa yrityksiä, jotka auttavat muita yrityksiä arvonlisäveron palautushakemuksissa EU-maista.[6]

Verona arvonlisävero on niin sanottu tasavero eli sen summa on sama riippumatta maksajan tuloista tai varallisuudesta. Lisäksi se on käytännössä tuotteen loppukäyttäjiin (erityisesti kuluttajiin) kohdistuvaa verotusta, koska loppukäyttäjä maksaa omissa ostoksissaan kyseiselle tuotteelle kaupintaketjun eri vaiheissa lisätyn arvonlisäveron kokonaisuudessaan tuotteen ostohinnassa ilman verovähennysoikeutta.lähde?

Arvonlisävero EU-maissa 2024 (%)[7]
Maa Yleinen Poikkeavat verokannat
Alankomaat 21 9
Belgia 21 6 ja 12
Bulgaria 20 9
Espanja 21 10
Irlanti 23 9 ja 13,5
Iso-Britannia 20 5
Italia 22 5 ja 10
Itävalta 20 10 ja 13
Kreikka 24 6 ja 13
Kroatia 25 5 ja 13
Kypros 19 5 ja 9
Latvia 21 5 ja 12
Liettua 21 5 ja 9
Luxemburg 17 8 (3)
Malta 18 5 ja 7
Portugali 23 6 ja 13
Puola 23 5 ja 8
Ranska 20 5,5 ja 10 (2,1)
Romania 19 5 ja 9
Ruotsi 25 6 ja 12
Saksa 19 7
Slovakia 20 10
Slovenia 22 5 ja 9,5
Suomi 25,5 10 ja 14
Tanska 25
Tšekki 21 12 ja 15
Unkari 27 5 ja 18
Viro 22 9

Taulukossa mainittujen verokantojen lisäksi kaikissa EU-maissa on ns. nollaverokanta. Sitä käytetään mm. viennissä.[2]

Arvonlisävero Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa arvonlisävero tuli käyttöön 1. kesäkuuta 1994. Samalla lakkautettiin aikaisemmin, vuodesta 1940 saakka peritty liikevaihtovero.[8]

Yleinen arvonlisävero on 25,5 prosenttia. Eräillä tuotteilla ja palveluilla on alennettu verokanta:[9]

  • 14 %: elintarvikkeet, rehut sekä ravintola- ja ateriapalvelut
  • 10 %: kirjat, tilatut lehdet, lääkkeet, liikuntapalvelut, henkilökuljetukset, majoituspalvelut, televisio- ja yleisradiotoiminnasta saadut korvaukset, kulttuuri- ja viihdetilaisuudet, taide-esineen ensimyynti ja maahantuonti sekä tekijänoikeusjärjestöjen saamat tekijänkorvaukset.

Arvonlisäverosta vapaat toiminnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonlisäveroa ei makseta sairaanhoidosta, lääkärinhoidosta, hammashoidosta, sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan liittyvistä palveluista, koulu- ja yliopisto-opetuksesta tai ammattikoulutuksesta, rahoitus- ja vakuutuspalveluista, arpajaisista ja rahapeleistä, esiintyvien taiteilijoiden palkkioista ennen 1.4.2019 ostetut[10], kiinteistöjen sekä rakennusmaan myynnistä eikä julkisista hautauspalveluista.[11] Sitä ei myöskään makseta sijoituskullasta tai eräistä postipalveluista.lähde?

Eräissä tapauksissa voi arvonlisäverotuksesta saada vapautuksen. Tämä mahdollisuus koskee muun muassa yleishyödyllisiä yhteisöjä, uskonnollisia yhdyskuntia ja sokeita.

Vakuutukset ovat erityistapaus. Niistä ei suoriteta arvonlisäveroa vaan vakuutusmaksuveroa.lähde?

Suomen ALV-kantojen kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuusta 1994 kesäkuuhun 2010 asti Suomen yleinen arvonlisäverokanta oli 22 %. Alennettuja verokantoja oli alun perin kolme: 5 %, 9 % ja 12 %.[12] Vuoden 1995 alusta EU-jäsenyyden myötä alennetuiksi verokannoiksi tuli 6 %, 12 % ja 17 %, mikä oli EU-lainsäädännön vastaista: vain kaksi alennettua kantaa oli sallittu. 1.1.1998 alkaen alimmat yhdistettiin uudeksi 8 %:n verokannaksi.[13][14]

Elintarvikkeisiin ja rehuihin sovellettiin lokakuusta 2009 lähtien alennettua 12 %:n arvonlisäveroa (aiemmin 17 %). 8 %:n veron alaisia olivat lääkkeet, kirjat, henkilökuljetus, majoituspalvelut, yleisradion lupamaksut, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksut, liikuntatilojen vuokrat sekä eräät ohjatut liikuntatunnit.[15]

1. tammikuuta 2003 alkaen on taiteilijoiden myymät taideteokset muutettu arvonlisäverolliseksi myynniksi (aluksi 8 %, nykyisin 10 %).

Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksuissa vero oli vielä vuoden 2011 loppuun asti 0 %. Tilattujen lehtien vapautus arvonlisäverosta juontui 1960-luvulta; verovapautta perusteltiin lehtien merkityksellä uutisten levittäjänä ja kansansivistyksellisillä seikoilla. Euroopan unioniin liittyessään Suomi sai oikeuden jatkaa tätä menettelyä.[16] Vuoden 2012 veroksi tuli 9 % ja 2013 alusta 10 %.[17]

1.7.2010 nousi yleinen arvonlisävero yhdellä prosenttiyksiköllä 23 prosenttiin ja elintarvikkeiden ja rehujen arvonlisävero vastaavasti 13 prosenttiin. Kirjojen, lääkkeiden, liikunta- ja kulttuuripalveluiden arvonlisävero nousi myös 9 prosenttiin. Ravintola- ja ateriapalveluiden alv laski 22 %:sta 13 %:iin.[18]

1.1.2007–31.12.2011 Suomi oli mukana myös EU:n mahdollistamassa kokeilussa, jossa alennettua arvonlisäverokantaa sovellettiin tiettyihin erityisen työvaltaisiin palveluihin. Suomessa näitä olivat parturi- ja kampaamopalvelut sekä eräät pienet korjauspalvelut kuten suutarit. Kyseiset palvelut olivat kokeilun alussa 8 %:n arvonlisäverokannan alaisia 22 %:n sijaan. Vuoden 2012 alusta ne siirrettiin takaisin yleiseen verokantaan eli 9 prosentista 23 prosenttiin.[19]

Vuoden 2013 alusta veroprosentit nousivat prosenttiyksikön verran kaikissa kategorioissa:[20] yleinen arvonlisävero 23:sta 24 prosenttiin, ruoan sekä rehujen arvonlisävero 13:sta 14 prosenttiin ja muun muassa lääkkeiden, kulttuuripalveluiden sekä tilattujen lehtien arvonlisävero 9:stä 10 prosenttiin. Muutoksilla valtion verotuoton oletettiin kasvavan noin 830 miljoonaa euroa. Tästä summasta arvioitiin, että noin 140 miljoonaa euroa tulisi ruoan ALV:n nostosta.lähde?

1.9.2024 nousi yleinen arvonlisävero yhdellä ja puolella prosenttiyksiköllä 25,5 prosenttiin.

Arvonlisävero Ahvenanmaan ja Suomen välisessä kaupassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen EU-jäsenyyden alkaessa Ahvenanmaalle neuvoteltiin itsehallinnon ja elinkeinojen turvaamiseksi erityisasema verotuksen suhteen. Näin ollen Ahvenanmaan ei katsota kuuluvan EU:n arvonlisäveroalueeseen, vaikka Ahvenanmaa on EU:n jäsen ja perii arvonlisäveroa.[21] Tämän vuoksi Ahvenanmaalta toimitettaviin vähäarvoisiin tuotteisiin sovelletaan tulliasetuksen 2§:n sääntöä, jonka mukaan alle 5 € määräisiä tulleja ei kerätä. Täten alle 22 € hintaisista tuotteista ei peritä ALVia. Ennen vuotta 2013 raja oli 43,48 €, jolloin eräät postimyyntiyritykset varsinkin viihde-elektroniikan alalla hyödynsivät tätä sääntöä myymällä arvonlisäverottomia tuotteita Ahvenanmaan varastoistaan postimyyntinä. Uudella alennetulla rajalla verkkomyynnin odotetaan loppuvan Ahvenanmaalta lähes kokonaan.[22]

Helpotus pienimmille yrityksille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähäisestä liiketoiminnasta ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa, jos liikevaihto on enintään 15 000 euroa vuodessa (tilikausi alkanut 1.1.2021 tai sen jälkeen).[23] Silloin myyjän ei tarvitse hakeutua arvonlisäverovelvolliseksi eli myyjä ei lisää lähettämilleen laskuille arvonlisäveroa eikä laskuissa saa mainita ollenkaan arvonlisäveroprosenttia (ei edes alv 0 %).[24] Myyjä voi silti hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi, vaikka liikevaihto jäisi alle tuon rajan.lähde?

Jos vuosittainen liikevaihto on 15 000 ja 30 000 euron välillä, rekisteröinti on pakollinen, mutta myyjällä on vuoden 2024 loppuun asti oikeus huojennukseen eli hänelle palautetaan hakemuksesta osuus hänen verottajalle tilittämistään arvonlisäveroista. Huojennus pienenee täydestä palautuksesta (myynti 15 000 euroa tai alle) lineaarisesti nollaan (myynti 30 000 euroa).[25] Vuodesta 2025 alkaen huojennusta ei enää myönnetä, mistä tulee seuraamaan monelle arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneelle mikroyritykselle vuosittain tuhansien eurojen menetyksiä, jos myynti jää reilusti alle 30 000 euron.[26]tarvitaan parempi lähde

Vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi kannattaa toisinaan hakeutua sen vuoksi, että silloin voi vähentää hankintojen arvonlisäverot. Vuonna 2013 näin oli tehnyt yli 60 000 yrittäjää. Suurimmalla osalla heistä kyse oli "sivubisneksestä", esimerkiksi metsätaloudesta. Kannattaako verovelvolliseksi hakeutua vapaaehtoisesti riippuu siitä, onko yrityksellä arvonlisäveron sisältäviä ostoja kuten tarvikehankintoja.[27]

Arvonlisäverovelvollisuuden alaraja nousi Suomessa 8 500 eurosta 10 000 euroon vuoden 2016 alussa, ja vuoden 2021 alusta alarajaa nostettiin 15 000 euroon.[28] Muissa EU-maissa alaraja vaihtelee nollan ja noin 95 000 euron välillä. Esimerkiksi Ruotsissa alarajaa ei ole, vaan arvonlisävero peritään koko liikevaihdosta.[27][29]

Elintarvikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:ssa elintarvikkeiden ALV vaihtelee eri maissa välillä 0–25 %. Suomen elintarvikkeiden verokanta on 14 %. Ruotsin vastaava verokanta on 12 %. Useimmissa maissa on käytössä useampi verokanta, siten että ALV voi olla korkeampi seuraaville tuotteille: alkoholijuomat, teollisuusjuomat, jäätelö, makeiset, suklaa, keksit, jälkiruoat, valmiiksi keitetyt tai pitkälle jalostetut ruoat ja lemmikkieläinten ruoat. Edellä mainituin rajoituksin Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Kyproksella ja Maltalla elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien ALV on nolla.[30]

Elintarviketeollisuusliitto, SEL, AKT, PAM, päivittäistavarakauppa sekä toimihenkilöunioni esittivät vuonna 2002 elintarvikkeiden ja ruokatarjoilun ALV:n alentamista silloisesta 17 %:sta samalle tasolle kuin se oli ennen EU:hun liittymistä eli 12 %:n. Heidän mukaansa kotitalouksien ruokamenot ovat 19 % kulutusmenoista.[31]

Vuonna 2006 Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT), Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos (PTT) ja Turun yliopisto tutkivat elintarvikkeiden ALV:n muutosten vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan suurin osa ALV:n alennuksesta siirtyisi kuluttajahintoihin, mutta työllisyysvaikutus jäisi vähäiseksi. Vuonna 2005 Suomen ALV-tulot olivat 13,7 miljardia euroa, josta elintarvikkeiden ja rehuaineiden osuus oli 1,5 miljardia euroa.[32]

Vuonna 2005 Suomen Akatemian ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin kokous lihavuudesta suositteli konsensuslausumassaan, että alennetaan niiden elintarvikkeiden ALV:tä, joiden kulutusta valtion ravitsemuslautakunta suosittelee lisättäväksi, kuten kasvikset, hedelmät, marjat ja vähäsuolaiset täysjyväviljavalmisteet, ja kevennetään henkilöstöravintoloiden terveellisen ruoan ALV:tä.[33] Hedelmien ja vihannesten nauttimisen vähäisyys sisältyy World Health Report 2003 mukaan kymmenen vaarallisimman kuolinsyyn listalle. Niiden kulutusta voi lisätä valistuksella, mainostamisella, saatavuudella, laadulla ja hinnalla (vihannesten ja hedelmien ALV:n poisto).[34]

Ruoan alv-alennus lokakuussa 2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2009 joulukuuhun mennessä Suomen elintarvikkeiden arvonlisäveroton hintataso oli kohonnut noin 7 prosenttia vertailumaita korkeammaksi, sen sijaan lokakuun arvonlisäveron alentamisen myötä verollinen hintataso oli noussut vain vähän vuoden 2005 hintatasoon verrattuna.[35] Maatalouden ja teollisuuden tuottajahintojen nousun myötä elintarvikkeiden kuluttajahinnat kohosivat Suomessa vuoden 2007 tammikuusta vuoden 2009 syyskuuhun 10,9 prosenttia (kuvio 4.11).22 Muissa euromaissa nousu oli keskimäärin 5,9 prosenttia. Suomen kehitys poikkesi vertailumaista siten, että Suomessa elintarvikkeiden kuluttajahintojen nousu jatkui vielä vuoden 2009 alussa. Sen sijaan muissa euromaissa hintojen nousu pysähtyi jo vuoden 2008 aikana. Vuoden 2009 syyskuussa elintarvikkeiden kuluttajahintaindeksi oli Suomessa vielä 5 prosenttia korkeampi kuin euromaissa keskimäärin, jos lähtökohtana pidetään vuoden 2007 tammikuuta.[36]

Ruoan alv-korotus tammikuussa 2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun alusta 2013 Suomen arvonlisäverotasoa korotettiin ja niin nousi myös ruoan arvonlisävero. Sen taso vuodesta 2013 alkaen on ollut 14 %. Ruoan ALV-taso on Suomessa jopa kaksinkertainen verrattuna EU15-keskiarvoonselvennä.[37]

OECD:n mukaan yritysten verottaminen on talouskasvulle haitallisinta, työn (palkan) verottaminen seuraavaksi haitallisinta, sitten omaisuuden ja perintöjen verottaminen, sitten kulutuksen verottaminen (alv) ja vähiten haitallista kiinteistöverotus.[38]

Kulutusveroa (alv) pidetään hallinnoitavampana kuin tuloveroa. Sitä on myös hankalampi kiertää. Suomessa tuloverotus on erityisen ankaraa kaikilla tasoilla.[39]

STT:n haastatteleman taloustieteilijän mukaan arvonlisävero haittaa talouskasvua ja toimeliaisuutta vähemmän kuin yritysveron, pääomaveron tai tuloveron korottaminen.[40]

Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan alennetut arvonlisäkannat perustellaan tulonjaolla. Silti ne ovat pitkälti verotukea keski- ja suurituloisille. Voisi olla tehokkaampaa tukea pienituloisia suoraan etuuksilla.[41]

Arvonlisäveroa ei lasketa tuloista, vaan kulutuksen määrästä, joten se rasittaa eniten niitä joilla menee tuloista suurin osa kulutukseen. Siksi arvonlisävero luokitellaan regressiiviseksi veroksi, joka verottaa pienituloisilta eniten. Tämä siksi, että pienituloiset kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin hyvätuloiset ja maksavat tulojaan kohti tarkasteltuna suurempaa veroastetta kuin hyvätuloiset.[42][43][44] Esimerkiksi Britanniassa arvonlisäveron korotukset on aina tehnyt konservatiinen puolue ja työväenpuolue labour on muuttanut veroa ainoastaan alentamalla sitä.[45]

Professori Niku Määttäsen mukaan käsitys regressiivisyydestä on puutteellinen. Kun varakas pienituloinen kuluttaa säästöjään yli tulojensa, se ei tarkoita alv:n osumista köyhiin, vaan arvonlisäveron korotus kohdistuu erityisesti ihmisiin, jotka ovat rikkaita suhteessa tuloihinsa. Arvonlisäveroa tulisi verrata koko elämän aikaisiin tuloihin tai kulutukseen, jolloin nähtäisiin sen olevan melko suhteellinen vero, tulonjakovaikutukset suhteellisen vähäisiä. Elinkaaren aikaiset tulot tai kulutus mittaavat paremmin ihmisen taloudellista hyvinvointia kuin vuositulot.[46]

Laskentayhtälöissä V on verollinen hinta, I on veroton hinta, a on veroprosentti ja A on veronosuus rahana.lähde?

Veron osuus verollisesta hinnasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki: Ostat 100 € tuotteen (ei elintarvike), veron osuus on noin 20 €.

Veroton hinta verollisesta hinnasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki: Ostat 100 € tuotteen (ei elintarvike), veroton hinta on noin 80 €.

Veron määrä verottomasta hinnasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki: Veron määrä 100 € verottomasta hinnasta on 24 €.

Verollinen hinta verottomasta hinnasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkki: Verollinen hinta laskettuna 100 € verottomasta hinnasta on 124 €.

Arvonlisäveron laskemista voi helpottaa netistä löytyvillä laskureilla.[47][48] [49]

Arvonlisävero muissa maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonlisävero on käytössä yli 150 maassa. Niiden joukossa ovat Yhdysvaltoja lukuun ottamatta kaikki OECD-maat. Muista suurista maista arvonlisäveroa käytetään muun muassa Kiinassa, Intiassa, Venäjällä ja Brasiliassa.[2]

Joissain maissa on käytössä arvonlisäveron kanssa samantapainen liikevaihtovero. Yhdysvalloissa arvonlisäveron tilalla on osavaltiokohtainen myyntivero (sales tax).lähde?

Arvonlisäveroa ei pidä sekoittaa arvonnousuveroon.lähde?

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. a b c Arvonlisäveroprosentit EU-maissa ja eräissä muissa maissa Veronmaksajien keskusliitto 16.1.2015
  3. Mikä muuttuu vuoden vaihtuessa? Yle Uutiset. 31.12.2012.
  4. Arvonlisäverotus kiristyy ensi vuonna Turun Sanomat. 25.12.2012. Arkistoitu 31.7.2013. Viitattu 31.12.2012.
  5. Valtiosopimukset FINLEX 34/1981. 1981. Viitattu 8.8.2024.
  6. Arvonlisäveron palauttaminen muista EU-maista Receiptcamera. Arkistoitu 22.2.2017. Viitattu 14.1.2016.
  7. Alv-säännöt ja alv-kannat: yleinen ja alennettu verokanta sekä erityiset verokannat Your Europe. Viitattu 3.9.2024.
  8. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931501 Arvonlisäverolaki (1501/1993)
  9. http://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Tiedotteet/Muutoksia_arvonlisaverotuksessa_112013(25044) (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Esiintyvät taiteilijat voivat hakeutua arvonlisäverovelvollisiksi 1.4.2019 alkaen pwc uutishuone. 17.1.2019. Viitattu 8.4.2019.
  11. Arvonlisävero 16.1.2015 (päivitetty). Veronmaksajat.fi. Viitattu 17.3.2015.
  12. Arvonlisäverolaki 1501/1993 30.12.1993. Finlex. Viitattu 13.8.2017.
  13. Hallituksen esitys 283/1994 28.10.1994. Finlex. Viitattu 13.8.2017.
  14. Hallituksen esitys 111/1997 12.9.1997. Finlex. Viitattu 13.8.2017.
  15. KHO:2014:160 3.11.2014. Korkein hallinto-oikeus. Arkistoitu 13.8.2017. Viitattu 13.8.2017.
  16. Kysy mitä vain 29.10.2009/5.11.2009. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 13.8.2017. Viitattu 13.8.2017.
  17. Hallituksen esitys 52/2011 5.10.2011. Finlex. Viitattu 13.8.2017.
  18. Arvonlisäverokantojen muutos 1.7.2010 13.4.2010. Verohallinto. Arkistoitu 14.8.2017. Viitattu 13.8.2017.
  19. Hiusalan alv-korotus nosti tuntuvasti kampaamohintoja 4.1.2012. Länsiväylä. Arkistoitu 13.8.2017. Viitattu 13.8.2017.
  20. Hallituksen esitys 89/2012 17.9.2012. Finlex. Viitattu 13.8.2017.
  21. Laki 1996/1266
  22. Kymen Sanomat – Pelien halpamyynti Ahvenanmaalta loppuu. (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. Pienen yrityksen alv - vähäinen liiketoiminta on arvonlisäverotonta Verohallinto
  24. Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa Verohallinto, diaarinumero VH/1780/00.01.00/2019
  25. Arvonlisäveron alarajahuojennus Verohallinto, diaarinumero VH/8129/00.01.00/2020
  26. Toiminimen arvonlisäveron alarajahuojennus loppuu - tiedätkö milloin? Hullu maksaa -blogi
  27. a b Nieminen, Martta: Alv-rajan nostolla vain pieni vaikutus. Helsingin Sanomat, 1.2.2015, s. B 8–9.
  28. Ajantasainen lainsäädäntö: Arvonlisäverolaki 1501/1993 finlex.fi. Edita. Viitattu 20.2.2021.
  29. Yrittäjänaiset iloitsee yritysten alv-rajan nostosta Yrittäjänaiset. 17.2.2015. Viitattu 17.8.2017.
  30. EU VAT rates 2006
  31. Ruoan verotusta alennettava Elintarviketeollisuusliitto
  32. Rauhanen, Timo & Peltoniemi, Ari: Elintarvikkeiden ja ruokapalveluiden arvonlisäverotus EU:ssa ja Suomessa VATT tutkimuksia 122. Helsinki. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 17.3.2015.
  33. Lihavuus – painavaa asiaa painosta (s. 18) 26.10.2005. Duodecim & Suomen Akatemia. Arkistoitu 21.10.2014. Viitattu 17.3.2015.
  34. World Health Organization. (2003). Information sheet: fruit, vegetables and NCD disease prevention WHO
  35. Elintarvikkeiden hinnanmuodostus ja markkinoiden toimivuus ETLAn sivusto.
  36. Elintarvikkeiden hinnanmuodostus ja markkinoiden toimivuus ETLAn sivusto.
  37. Näin paljon ruokalaskusi voi kasvaa ensi vuonna Taloussanomat. 28.12.2012.
  38. Elinkeinoelämä on erimielinen verotuksen keventämisestä (sivu B5) Helsingin Sanomat. 24.5.2010.
  39. Tiina Teppala: Kulutusverotus teoriasta käytäntöön - vaikuttaako arvonlisäverotus kuluttajahintoihin? VATT-tutkimuksia. 2006.
  40. Ekonomisti: Tämän veron korottamisesta taloudelle vähiten haittaa MTV Uutiset. 15.04.2024.
  41. Verotus osana kestävää julkista taloutta 8.12.2022. Valtiovarainministeriö.
  42. Tax Research UK: Is VAT regressive and if so why do the IFS deny it? "A regressive tax is almost universally agreed to be one where the proportion of an individual’s income expended on that tax falls as they progress up the income scale."
  43. https://www.cbo.gov/budget-options/2018/54820
  44. https://www.abc.net.au/news/2015-11-04/lowest-income-earners-would-be-worst-hit-by-gst-rise-acoss-says/6913570
  45. https://www.youtube.com/watch?v=Zb7B8aZmIWg
  46. Niku Määttänen: Arvonlisäveron kielteisiä vaikutuksia tulonjakoon liioitellaan 6.4.2011. Etla.
  47. ALV Laskuri alvlaskurit.fi.
  48. ALV-laskuri nettilaskuri.com. Arkistoitu 30.11.2016.
  49. ALV laskuri - Laske arvonlisävero nopeasti | Lisää tai vähennä ALV Nettilaskin.com. Viitattu 9.5.2023. (englanti)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tannila, Eija – Kukkonen, Jaana – Päkkilä, Juho: Arvonlisäveron laskutus ja raportointi. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, [2013]. ISBN 978-952-246-219-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]