Lipunnosto kolmen valtakunnan rajapyykille
Lipunnosto kolmen valtakunnan rajapyykille on kuuluisa toisen maailmansodan valokuva, joka otettiin Lapin sodan päättymisen jälkeen 27. huhtikuuta 1945. Samalla päättyi myös Suomen osuus toisessa maailmansodassa. Valokuvassa nähdään maavoimien taisteluosasto Loimun partio nostamassa Suomen lippua Norjan, Ruotsin ja Suomen väliselle kolmen valtakunnan rajapyykille viimeisten saksalaisten joukkojen vetäydyttyä Suomesta. Valokuvan otti jalkaväkirykmentti 1:n komentaja, eversti Väinö Oinonen. Valokuvasta tuli laajalti levinnyt sotien päättymisen symboli Suomessa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi taisteli talvisodassa ja jatkosodassa Neuvostoliittoa vastaan. Jatkosodan aikaan Suomen liittolainen oli Saksa, jonka 20. vuoristoarmeija oli sijoitettu Lappiin. Syyskuussa 1944 Suomi suostui erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa. Rauhanehdoissa vaadittiin, että Suomi riisuu aseista tai karkottaa kaikki saksalaiset sotilaat Suomen maaperältä. Tilanne johti Lapin sotaan, ja 20. vuoristoarmeija alkoi vetäytyä pohjoiseen kohti miehitettyä Norjaa. Suomen III armeijakunta lähti takaa-ajoon kenraali Hjalmar Siilasvuon johdolla. Marraskuuhun mennessä sota käytännöllisesti katsoen muuttui Käsivarren asemasodaksi, kun useimmat Saksan yksiköistä olivat vetäytyneet Norjaan Yykeän linjalle, vaikka muutamat Saksan joukot pysyivätkin vielä linnoittautuneina Suomessa Kilpisjärven alueella.[1][2]
25. huhtikuuta 1945 oli havaittu, että Saksan viimeiset osastot olivat vetäytymässä Norjan puolelle. Sen takia kapteeni Valkosen johtama 60 sotilaan taistelupartio määrättiin tiedustelemaan, onko Käsivarren Lappi vapaa Wehrmachtin joukoista. Partio koottiin taisteluosasto Loimun 1. komppaniasta, ja se lähti tehtävälleen kello 13.00 samana päivänä Kilpisjärven eteläosista. Sotilaat hiihtivät luoteeseen kohti Norjaa, kunnes osasto jaettiin kahtia lähellä Saanaa. Pienempi puoli lähestyisi Norjan rajaa tietä pitkin, kun suurempi osa partiosta jatkaisi kapteeni Valkosen johdolla kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Valkosen partio saapui rajapyykille 26. huhtikuuta yöllä kello 1.15. Pioneeri Antti Poikola kiinnitti pienen ja vaatimattoman Suomen lipun rajapyykille, ja partio ilmoitti radiolla, että saksalaisia ei ollut havaittu Suomen maaperällä. Valkonen ja hänen partionsa ampuivat kolme kunnialaukausta ennen lähtöään; laukaukset kaikuivat tuntureilla ja hätkähdyttivät Ruotsin rajavartiota lähellä.[3][4]
26. huhtikuuta keskipäivän aikaan 1. pataljoonan komentaja majuri Martti Santavuori ja suomalais-ruotsalainen partio saapuivat rajapyykille. Saksalainen Gebirgsjäger-yksikkö lähestyi heitä Norjan puolelta. Koska Santavuori luotti siihen, etteivät saksalaiset ampuisi ruotsalaisia kohti, hän viestitti yksikön johtajalle kutsun tulla tapaamaan häntä rajalle. Itävaltalainen vääpeli hiihti pian lähemmäs, ja miehet keskustelivat sodasta, sekä menneestä että tulevasta. Santavuori ja vääpeli tervehtivät, kättelivät ja toivottivat toisilleen ”niin hyvää tulevaisuutta kuin kohtalo vain tarjota saattoi”, ennen kuin jatkoivat matkaansa.[3]
Lipunnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
27. huhtikuuta jalkaväkirykmentti 1:n komentaja eversti Väinö Oinonen saapui rajapyykille erillisosaston kanssa tarkastaakseen tilanteen. Mukana oli TK-komppanian valokuvaajia suuremman lipun ja paremman lippusalon kanssa. Osasto nosti Suomen sotalipun juhlallisesti rajapyykille ja eversti Oinonen otti tilanteesta valokuvan 894 metriä korkea Golddabakti-tunturi taustalla.[3][4] Saksalainen yksikkö oli kuitenkin valmiudessa Norjan puolella rajaa, ja kesken juhlien ”Wer da?” -huuto (suom. Kuka siellä?) yllätti suomalaisosaston. Suomalaissotilaat suojautuivat rajapyykin taakse. Taistelu vältettiin, kun ruotsalainen rajavartio saapui tilanteeseen tuomariksi. Eversti Oinonen keskusteli kahden saksalaisen yliluutnantin kanssa, jotka tarjosivat hänelle saksalaisia Juno-savukkeita. Upseerit tervehtivät toisiaan ja lähtivät omille teilleen; kello oli 13.30. Seuraavana päivänä kenraali Siilasvuo lähetti ylipäällikkö Mannerheimille sähkeen: Wehrmacht oli karkotettu Pohjois-Suomesta.[3]
Valokuvan merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäinen kuva on Sotamuseossa ja eversti Oinonen antoi sille nimen ”Kohtaus kolmen valtakunnan rajakivellä 27.4.1945”.[5] Yleensä kuva kuitenkin nimetään seuraavaan tapaan: ”Suomalaissotilaat nostavat lipun kolmen valtakunnan rajapyykille”. Valokuvasta tuli tunnettu sotakuva Suomessa ja esimerkki ikonisesta kuvasta suomalaisessa toisen maailmansodan historiankirjoituksessa. Sitä verrattiin vastaavanlaisiin kuviin, kuten yhdysvaltalaiseen Iwo Jiman lipunnostoon ja neuvostoliittolaiseen Voitonlippu Berliinin valtiopäivätalon katolla, vaikka sen ei katsottu tulleen yhtä symboliseksi. Suomalaiseen muistoon sodista vetosivat pikemminkin fiktiiviset kuvat, kuten Tuntemattoman sotilaan kansi.[4][6][7][8][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jowett, Philip; Snodgrass, Brent: Finland at War 1939–45. Bloomsbury Publishing, 2012. ISBN 9781782001560
- Kulju, Mika: Käsivarren sota – lasten ristiretki 1944–1945. Gummerus, 2017. ISBN 978-951-24-0770-5
- Nenye, Vesa; Munter, Peter; Wirtanen, Toni; Birks, Chris: Finland at War: The Continuation and Lapland Wars 1941–45. Osprey Publishing, 2016. ISBN 1472815262
- Oilinki, Pekka: Oilingin varrelta – Kotiseututarinoita Utajärveltä. Utajärven kotiseutuyhdistys, 1998. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jowett & Snodgrass 2012.
- ↑ Nenye at al. 2016, luku 6.
- ↑ a b c d Kulju 2017, luku 4, "Koska sota loppui?"
- ↑ a b c Oilinki 1998, luku "Kun Poikolan Antti sodan lopetti".
- ↑ Alkuperäisen kuvan skannaus Sotamuseolta.
- ↑ Mäntymäki, Varpu: Sotilaiden omat kamerat taltioivat Suomen sodista todellisuuden, joka ei kelvannut virallisiin kuviin – tutkija: "Hyvin rajua huumoria" Yle Uutiset. 19.11.2017. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ Lindstedt, Risto; Kleemola, Olli: Tuntematon ikoni. Suomen Kuvalehti, 5.12.2011, nro 48, s. 48–57.
- ↑ Juuti, Mikko: Tämä ikoninen sotakuva on kuin suomalainen versio Iwo Jiman lipun pystytyksestä Ilta-Sanomat. 27.4.2015. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ Vainonen, Joel M: Lasten ristiretki päätti Suomen sotatien Lapissa 27. huhtikuuta 1945 Etelä-Suomen Sanomat. 27.4.2017. Viitattu 10.3.2018.