Linagliptiini
| |
Linagliptiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 8-[(3R)-3-aminopiperidin-1-yyli]-7-but-2-ynyyli-3-metyyli-1-[(4-metyylikinatsolin-2-yyli)metyyli]puriini-2,6-dioni | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | A10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C25H28N8O2 |
| Moolimassa | 472,554 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 202 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 30 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 75-99 %[2] |
| Metabolia | vähäistä |
| Puoliintumisaika | 131-194 tuntia[2] |
| Ekskreetio | ulosteiden mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Linagliptiini (C25H28N8O2) on ksantiinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä aikuistyypin diabeteksen hoitoon.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linagliptiinin vaikutukset perustuvat siihen, että se estää dipeptidyylipeptidaasi-4-entsyymin toimintaa. Tämän seurauksena entsyymi ei kykene enää inaktivoimaan inkretiinihormoneja ja insuliinin eritys munuaisten β-soluista lisääntyy. Insuliinin eritys laskee verensokeritasoa. Linagliptiinillä saattaa olla hapettumista estäviä ja tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia. Yhdiste annostellaan tablettina. Lääkeainetta käytetään aikuistyypin diabeteksen hoitoon ja sitä voidaan käyttää yhdessä insuliinin, metformiinin, pioglitatsonin ja empagliflotsiinin kanssa.[1][2][3][4]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linagliptiini voi aiheuttaa huonovointisuutta, nuhankaltaisia oireita ja muiden diabeteslääkkeiden kanssa verensokeritason laskemista liian alhaiseksi eli hypoglykemiaa.[2][4]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linagliptiinin synteesissä 8-bromi-3-metyyliksantiini reagoi 1-bromi-2-butyynin kanssa substituutiolla ja muodostunut yhdiste reagoi 2-(kloorimetyyli)-4-metyylikinatsoliinin kanssa. 2-(kloorimetyyli)-4-metyylikinatsoliinia valmistetaan o-aminoasetofenonin ja klooriasetonitriilin kondensaatiolla. Seuraava vaihe on reaktio suojatun 3-aminopiperidiinin kanssa ja suojauksen poisto.[5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b János Fischer, Wayne E. Childers: Successful Drug Discovery, s. 139–151. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9783527341153 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.5.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Emma D. Deeks: Linagliptin. Drugs, 2012, 72. vsk, s. 1793–1824. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Kurt Ritter: Antidiabetic Drugs (A10), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
- ↑ a b Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä: Tyypin 2 diabetes Käypä hoito -suositus. Viitattu 26.5.2022.
- ↑ Samuel Chackalamannil, David Rotella, Simon Ward: Comprehensive Medicinal Chemistry III, s. 532. Elsevier, 2017. ISBN 9780128032008 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.5.2022). (englanniksi)
- ↑ Yiwen Huang, Xiaoqing He, Taizhi Wu & Fuli Zhang: Synthesis and Characterization of Process-Related Impurities of Antidiabetic Drug Linagliptin. Molecules, 2016, 21. vsk, nro 8, s. 1041. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2022.