Liksisenatidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liksisenatidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
H-His-Gly-Glu-Gly-Thr-Phe-Thr-Ser-Asp-Leu-Ser-Lys-Gln-Met-Glu-Glu-Glu-Ala-Val-Arg-Leu-Phe-Ile-Glu-Trp-Leu-Lys-Asn-Gly-Gly-Pro-Ser-Ser-Gly-Ala-Pro-Pro-Ser-Lys-Lys-Lys-Lys-Lys-Lys-NH2
Tunnisteet
CAS-numero 827033-10-3
ATC-koodi A10BJ03
PubChem CID 90472060
DrugBank DB09265
Kemialliset tiedot
Kaava C215H347N61O65S 
Moolimassa 4858 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia normaali proteiini- ja aminohappometabolia[1]
Puoliintumisaika 3 h[1]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa pistoksena ihon alle[1]

Liksisenatidi on peptidi, joka laskee verensokeritasoa lisäämällä insuliinin eritystä vereen. Liksisenatidi tekee tämän aktivoimalla haiman GLP-1-reseptoreita agonistina. Liksisenatidia käytetään Suomessa tyypin 2 diabeteksen hoitoon.[2] Suomessa sitä myydään nestemäisessä muodossa kauppanimellä Lyxumia, jota käytetään pistämällä sitä omatoimisesti ihon alle.[1]

Liksisenatidi sai myyntiluvan Suomessa ja muualla EU:ssa 2013.[2][3]

Liksisenatidia käytetään Suomessa tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Lääke ylläpitää verensokeritasoa normaalina. Sitä käytetään yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kanssa. Aloitusannos on 10 mikrogrammaa per vuorokausi (µg/vrk). Tätä jatketaan 2 viikon ajan. Sitten annos korotetaan 20 µg/vrk asti. Annokset pistetään omatoimisesti injektiokynän avulla ihon alle. Niitä ei pistetä lihakseen tai laskimoon.[1]

Vasta-aiheet ja huomiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liksisenatidia

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli 1:llä liksenatidin käyttäjällä 10:stä voi ilmetä ripulia tai oksentelua. Lisäksi voi ilmetä hypoglykemiaa eritoten silloin kun ainetta käytetään yhdessä jonkin sulfonyyliurean tai insuliinin kanssa.[1]

1:llä 10–100:sta voi ilmetä influenssa, ylähengitystieinfektio, virtsarakkotulehdus, huimausta, uneliaisuutta, selkäkipua, pistoskohdan kutinaa tai ylävatsavaivoja.[1]

1:llä 100–1000:sta voi ilmetä anafylaksia tai nokkosihottumaa.[1]

Toimintamekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liksenatidi toimii kehon tuottaman GLP-1-hormonin tavoin haiman beetasolujen GLP-1-reseptoreita (GLP1R) aktivoivana agonistina. GLP1R-aktivaatio muun muassa lisää verensokeritasoa laskevan insuliinin eritystä beetasoluista verenkiertoon. Tämän eritys on tyypin 2 diabeteksessa liian vähäistä. Lisäksi tyypin 2 diabeteksessa verensokeria kohottavan glukagonin eritys on liian runsasta, jonka eritystä liksenatidi vähentää GLP1R-aktivaation kautta.[1]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Lyxumia, INN-lixisenatide (pdf) ema.europa.eu. Viitattu 18.1.2020.
  2. a b Annikka Kalliokoski: Uutta lääkkeistä: Liksisenatidi sic.fimea.fi. 16.6.2013. Arkistoitu 28.7.2019. Viitattu 18.1.2020.
  3. Lyxumia ema.europa.eu. 17.9.2018. Viitattu 18.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]