Lev Kulešov
| Lev Kulešov | |
|---|---|
 Lev Kulešov elokuvassa Za schastem Tasya Bormanin kanssa vuonna 1917. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. tammikuuta 1899 Tambov, Venäjä |
| Kuollut | 29. maaliskuuta 1970 (71 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, elokuvateoreetikko |
| Puoliso | Aleksandra Hohlova |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Lev Vladimirovitš Kulešov (ven. Лев Влади́мирович Кулешо́в; 13. tammikuuta (J: 1. tammikuuta) 1899 Tambov, Venäjä – 29. maaliskuuta 1970 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen elokuvaohjaaja ja -teoreetikko. Häntä pidetään montaasi-käsitteen isänä.[1]
Kulešov opiskeli taidemaalausta Moskovassa vuosina 1914-1916 ja työskenteli jo viimeisenä opintovuotenaan lavastesuunnittelijana Jevgeni Bauerin alaisuudessa. Samaan aikaan hän alkoi kiinnostua myös leikkauksesta ja julkaisi ensimmäisen teoreettisen artikkelin aiheesta vuonna 1918. Samana vuonna syntyi myös ensimmäinen oma ohjaus Projekt inženera Praita (1918), puolituntinen salapoliisitarina.
Nuoresta iästään huolimatta Kulešov oli vuonna 1919 perustamassa filmikoulua, jossa hän toimi myös opettajana. Filmipulan vaikeuttamana hänen ensimmäinen varsinainen pitkä elokuva Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolsevikkien maassa (Neobytšainyje prikljutšenija mistera Vesta v strane bolševikov 1924) valmistui vasta vuonna 1924. Teoreetikko pääsi viimein kokeilemaan pitkään hiomiaan ajatuksia myös käytännössä, ja tuloksena oli taiteellisesti merkittävä komedia yhdysvaltalaisen patriootin matkasta Moskovaan.
Ura ohjaajana jatkui seuraavina vuosina elokuvilla Kuoleman säde (Lutš smerti 1925) ja Lain mukaan (Po zakonu 1926), joista jälkimmäinen perustui Jack Londonin novelliin. Porvarillista yhteiskuntaa kritisoinut elokuva ei saanut kuitenkaan kiitosta neuvostohallinnolta, sillä elokuvasta ei löydetty tarpeeksi propagandistista sanomaa, ja Kulešov ajautui tulevina vuosina elokuvantekijänä paitsioon. Vuonna 1933 valmistui Kulešovin ensimmäinen äänielokuva Suuri lohduttaja (Veliki utešitel 1933), mutta tämän jälkeen ohjaaja vetäytyi teoreetikoksi ja alan arvostetuksi opettajaksi. Hänen opissaan kävivät muun muassa Vsevolod Pudovkin, Boris Barnet, Sergei Eisenstein ja Sergei Paradžanov.[2]
Toisen maailmansodan vuosina Kulešov palasi vielä ohjaajaksi ja nousi vuonna 1944 Moskovan elokuvainstituutin johtajaksi. 1960-luvulla ohjaaja-teoreetikon merkitys huomattiin myös lännessä, ja elokuva-alan veteraani oli viimeisinä vuosinaan tuttu vieras monissa elokuvatapahtumissa.[3][4][5]
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- My s Urala (1943)
- Kljatva Timura (1942)
- Sibirjaki (1940)
- Suuri lohduttaja (Veliki utešitel 1933)
- Gorizont (1932)
- Sorok serdets (1931)
- Vesjolaja kanareika (1929)
- Lain mukaan (Po zakonu 1926)
- Kuoleman säde (Lutš smerti 1925)
- Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolsevikkien maassa (Neobytšainyje prikljutšenija mistera Vesta v strane bolševikov 1924)
- Na krasnom fronte (1920), dokumentti
- Projekt inženera Praita (1918)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ von Bagh, Peter: Elokuvan historia, s. 127. Otava, 1998 (4. painos). ISBN 951-1-19811-4
- ↑ von Bagh, Peter: Elokuvan historia, s. 128. Otava, 1998 (4. painos). ISBN 951-1-19811-4
- ↑ Lyhyt Kulešovin elämäkerta Film Reference. Viitattu 10.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Lev Kuleshov (1899-1970) Kinoglaz Online. Viitattu 10.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Gale Encyclopedia of Russian History: Lev Vladimirovich Kuleshov (Archive.org) answers.com. Arkistoitu 7.3.2012. Viitattu 10.7.2012. (englanniksi) Kopio teoksesta James R. Millar (toim.), Encyclopedia of Russian History, New York: Thomson Gale, 2004, ISBN 0-02-865693-8
| ||||||||||||||||||
