Lepakko-skandaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lepakko-skandaali oli Helsingissä marraskuussa 1876 tapahtunut kulttuuriskandaali, jossa Lauri Kivekkään johtamat radikaalit fennomaaniylioppilaat häiritsivät Johann Straussin Lepakko-operetin ensi-iltaa.

Syksyllä 1876 Helsingin uuden teatterin (nykyinen Ruotsalainen teatteri) ohjelmistoon tullut Lepakko – tuolloiselta suomenkieliseltä nimeltään Nahkasiipi – herätti siihen sisältyneiden ”siveettömyyksien” vuoksi yleistä arvostelua.[1][2] Kivekkään mielestä operetti loukkasi suomalaista kansaa.[3] Fennomaaniylioppilaat arvostelivat nimenomaan sopimattoman teoksen esittämistä valtionapua nauttivassa teatterissa. Heitä ärsytti myös valtionteatterin ruotsinkielisyys, kun Suomalainen teatteri joutui toimimaan yksityiseltä pohjalta. Kivekäs ja hänen kannattajansa häiritsivät ensi-illasta 16. marraskuuta alkaen operetin jokaista esitystä viheltämällä ja taputtamalla äänekkäästi yleisöstä.[4] Yliopiston rehtori Zachris Topelius pyysi poistamaan teoksen ohjelmistosta, ja Uudenmaan läänin kuvernööriä Georg von Alfthania pyydettiin kieltämään sen esittäminen, mitä hän ei kuitenkaan katsonut voivansa tehdä. Poliisit saapuivat 19. marraskuuta valvomaan esitystä, mutta metelöiviä ylioppilaita kukkopilleineen oli joka puolella salia. Lopulta yliopiston sijaiskansleri Johan Philip Palmén kielsi Lepakon esittämisen. Rangaistuksena häiriköinnistä Kivekäs erotettiin yliopistosta lukukaudeksi ja Hjalmar Appelgren kahdeksi kuukaudeksi, minkä lisäksi eräät muut saivat varoituksen.[2]

Lepakko-skandaali puhutti koko Helsinkiä kahden viikon ajan.[2]

  1. Merkillinen yölepakko. Karjalatar, 01.12.1876, nro 48, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2018.
  2. a b c Matti Klinge: Ylioppilaskunnan historia III: K.P.T.:stä jääkäreihin, s. 41–43. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Helsinki 1978.
  3. Matti Klinge (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 618. Otava, Helsinki 1989.
  4. Åbo Posten, 23.11.1876, nro 136, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.07.2018.