Leopold Daun

Leopold Daun

Leopold Daun (oik. Leopold Joseph Maria von und zu Daun, Thianon ruhtinas 24. syyskuuta 1705 Wien – 5. helmikuuta 1766 Wien) oli Itävallan marsalkka ja seitsenvuotisen sodan tärkeimpiä kenraaleja. Hän jää usein Preussin kuningas Fredrik II Suuren varjoon, vaikka Itävallan armeija olikin hänen johdossaan yhtä tehokas sotavoima kuin Preussinkin.

Elämäkerta

Leopold Daun aloitti sotilasuransa vuonna 1718 Sisiliassa espanjalaisia vastaan isänsä Philipp Daunin johtamassa rykmentissä. Hänestä tuli eversti vuonna 1725 ja 1734 kenraali. Daun otti osaa Puolan perimyssotaan palvellen Italiassa ja Reinin rintamalla ja vuosina 1737–39 hän taisteli turkkilaisia vastaan. Itävallan perimyssodassa 1741–48 hän palveli Sleesiassa Preussia vastaan ottaen osaa Hohenfriedbergin ja Soorin taisteluihin 1745. Myöhemmin hän palveli Karl Alexander Lothringenin alaisuudessa ranskalaisia vastaan. Hävityn sodan jälkeen Daun sai tehtäväkseen Itävallan armeijan uudistamisen. Marsalkan arvon hän sai vuonna 1754.

Seitsenvuotinen sota

Seitsenvuotisen sodan aikana Daun asetettiin armeijan johtoon vuonna 1757 tavoitteena Prahaa piirittäneen Fredrik Suuren lyöminen ja kaupungin vapauttaminen. Daun onnistuikin voittamaan Fredrikin Kolinin taistelussa 18. kesäkuuta 1757. Voitosta huolimatta hän jäi edelleen vähemmän lahjakkaan Karl Alexander Lothringenin varjoon, joka palasi armeijan johtoon. Daun oli mukana Breslaun ja Leuthenin taisteluissa. Leuthenissa kärsityn tappion jälkeen hän korvasi Lothringenin Itävallan armeijan johdossa.

Daun johti menestyksekkäästi Itävallan voimia Preussia vastaan vuosina 1758–60, mutta hävisi kuitenkin marraskuussa 1760 Torgaun taistelun, jossa haavoittui, ja hänen piti palata Wieniin toipumaan. Hän sai armeijan ylipäällikkyyden uudestaan vuonna 1762.

Daun oli aluksi kreivi, mutta peri myöhemmin isältään Thianon ruhtinaan arvon.

Lähteet

• Black, Jeremy: Warfare in the Eighteenth Century. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36212-3