Leonid Sobolev
Leonid Sergejevitš Sobolev (ven. Леони́д Серге́евич Со́болев, 21. heinäkuuta (J: 9. heinäkuuta) 1898 Irkutsk – 17. helmikuuta 1971 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimihenkilö.
Leonid Sobolev syntyi entisen upseerin ja virkamiehen perheeseen. Hän opiskeli Pietarin merisotakoulussa[1] ja palveli upseerina laivastossa vuoteen 1931 saakka. Vuonna 1930 hän liittyi puna-armeijan ja laivaston kirjailijayhdistykseen ja toimi sen Leningradin osaston sihteerinä. Vuodesta 1934 lähtien hän kuului Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallitukseen.[2]
Toisen maailmansodan aikana Sobolev toimi Pravdan kirjeenvaihtajana. Vuonna 1957 hän oli perustamassa Venäjän SFNT:n kirjailijaliittoa, jonka johtajana hän työskenteli kuolemaansa saakka. Hänet tunnettiin Neuvostoliiton kirjallisuuselämän vapautumisen jyrkkänä vastustajana. Vuodesta 1958 lähtien Sobolev toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsenenä ja vuonna 1970 hänet valittiin sen puhemiehistöön.[2] Vuonna 1968 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Hänet on palkittu kolmesti Leninin kunniamerkillä.[3]
Sobolev kuvaa teoksissaan sotalaivastoa ja sen upseeristoa. Suurta huomiota herätti lokakuun vallankumouksen jälkeistä laivaston uudistamista käsittelevä romaani ”Kapitaaliremontti” (oik. ”Peruskorjaus”, Kapitalnyi remont, 1932). Vuonna 1943 kirjailija sai Stalin-palkinnon toisen maailmansodan aikaisia sankaritarinoita sisältävästä novellikokoelmasta ”Merisielu” (Morskaja duša, 1942). Romanttista laivaston kuvausta jatkoi pienoisromaani ”Vihreä säde” (Zeljonyi lutš, 1954). Sobolev tunnetaan myös kazakstanilaisen kirjallisuuden kääntäjänä ja popularisoijana.[4]
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kapitaaliremontti. Suom. Lea Helo. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1935.
- Merisielu: kertomuksia. Suom. Lea Helo. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1947.
- Neljän miehen pataljoona. Suom. Lea Helo. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1956.
- Vihreä säde. Suom. Inkeri Letonmäki. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1959.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 370. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 712. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 24, kniga 1, s. 7. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
- ↑ Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 370–371. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
