Leo Harmaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leo Harmaja.

Leo Harmaja (vuoteen 1906 Schadewitz; 28. kesäkuuta 1880 Juva – 7. toukokuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen talous- ja tilastotieteilijä sekä kansantaloustieteen professori.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmajan vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Wilhelm Schadewitz (vuodesta 1906 Harmaja) ja Fredrika Häyrinen.[1] Perheeseen kuuluivat pojat Leo ja Martti sekä tyttäret Aino, Hilja, Tyyni, Liina ja Rauha. Isä Kaarle Schadewitz oli aikanaan opiskellut vuoden verran Jyväskylän seminaarissa, mutta hän joutui rahanpuutteen takia lopettamaan opintonsa. Myöhemmin Kaarle piti vaimonsa Fredrikan kanssa kotikoulua vaimon kotitalossa Virtasalmen Häyrilässä. Kaarle Schadewitz viljeli omistamaansa Kurkimäen tilaa Juvalla ja toimi siinä ohella myös rokottajana ja kiertokoulun opettajana. Vaikka perheen toimeentulo oli niukkaa kaikki lapset pääsivät käymään oppikoulua Mikkelissä. Tämän teki mahdolliseksi Fredrika Häyrisen veljen valtiopäivämies Aapeli Häyrisen testamenttilahjoitus.

Leo Harmaja pääsi ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1898 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1903 sekä filosofian lisensiaatiksi ja filosofian tohtoriksi 1907. Harmajan väitöskirjan aiheena oli Göteborgin järjestelmän toteutus Suomessa.[1]

Leo Harmaja toimi Tilastollisen päätoimiston ylimääräisenä virkamiehenä 1903–1904, maanviljelyshallituksen virkaa toimittavana aktuaarina 1909,rautatiehallituksen tariffitoimiston vt. liikennetarkastajana 1909–1912 ja vakinaisena tarkastajana 1912–1917. Hän oli valtionarkistonhoitajana 1917, sosiaalihallituksen ensimmäisenä aktuaarina 1918–1919 ja tullihallituksen tilastokonttorin esimiehenä 1919 sekä 1919–1935 sosiaalihallituksen tilasto-osaston ja sittemmin sosiaaliministeriön sosiaalisen tutkimus- ja tilastotoimiston johtajana.[1]

Harmaja oli Helsingin yliopiston kansantaloustieteen, finanssiopin ja tilastotieteen apulaisena 1935–1945, teknillisen korkeakoulun kansantaloustieteen vt. professorina 1936–1937 sekä Helsingin yliopiston kansantaloustieteen vt. professorina 1939–1941 ja teknillisen korkeakoulun kansantaloustieteen professorina 1945–1948.[1] Hän toimi opettajana myös Suomen liikemiesten kauppaopistossa 1907–1929, Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1925–1939 ja Sotakorkeakoulussa vuodesta 1930. Harmaja oli Valtiotieteen käsikirjan päätoimittaja vuoteen 1924 saakka ja Sosialisen Aikakauskirjan toimittaja vuoteen 1935 saakka. Harmajan toimi useiden valtion komiteoiden puheenjohtajana, sihteerinä, jäsenenä tai asiantuntijana. Hän edusti Suomea kansainvälisissä kongresseissa Roomassa 1925, Lontoossa 1934, Bernissä 1925 ja Pariisissa 1937. Harmaja oli mukana perustamassa 1925 Kansalaiskorkeakoulua (vuodesta 1930 Yhteiskunnallinen Korkeakoulu). Harmaja sai kanslianeuvoksen arvonimen vuonna 1934.

Harmaja oli Kansantaloudellisen yhdistyksen sihteeri 1918–1934, rahastonhoitaja 1918–1935 sekä esimies 1936. Hän oli Kansantaloudellisen Aikakauskirjan toimituksen jäsen 1933–1949, Sosialipoliittisen yhdistyksen esimies 1933–1935 ja 1940, varaesimies 1935–1936 sekä yhdistyksen johtokunnan jäsen 1929–1930 ja 1936–1949. Hän oli myös Sosiaalihallituksen virkamiesyhdistyksen puheenjohtaja 1929–1934, Suomen virkamiesyhdistyksen keskushallituksen jäsen 1930–1933 ja varapuheenjohtaja 1933 sekä Henkisen työn yhtymän varapuheenjohtaja 1934–1935.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leo Harmaja oli naimisissa vuodesta 1906 Laura Maria Genetzin kanssa jonka isä oli senaattori, professori ja runoilija Arvid Genetz. Heidän lapsiaan olivat[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gööteporin järjestelmän synty. Tiedettä kansalle n:o 3. Yrjö Weilin, Helsinki 1903 (nimellä Leo Schadewitz)
  • Suomen kansalliskirjastot: Tilastollinen katsaus maamme kansankirjasto-oloihin 1900-luvun alussa. Kansanvalistus-seuran toimituksia 129. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1904 (nimellä Leo Schadewitz)
  • Gööteporin järjestelmä Suomessa: Yhteiskunnallis-tilastollinen tutkimus. Taloustieteellisiä tutkimuksia 4. Kansantaloudellinen yhdistys, Helsinki 1907
  • Kunnallisen tuloverotuksemme uudistamisesta. Helsinki 1908
  • Johannes Conrad: Kansantalouspolitiikka. Laura ja Leo Harmajan suomentama ja maamme oloja esittävillä lisäyksillä täydentämä, 4 nidosta. WSOY 1911–1913
  • Kansantaloustieteen oppikirja, kirjoittajat Laura ja Leo Harmaja. Suomen liikemiesten kauppaopiston julkaisuja 16. Otava 1914, 2. täyd. painos 1918, 3. uud. painos 1925, 4. laaj. painos 1940, 5. uud. painos 1946
  • Kansantalouden pääpiirteet, kirjoittajat Laura ja Leo Harmaja. Otava 1915, 2. täyd. painos 1919, 3. täyd. painos 1924, 4. täyd. painos 1929, 5. uud. painos 1943, 6. uud. painos 1948
  • Suomen rautateiden kuljetusmaksut ja niihin liittyvät säännökset. WSOY 1915, 2. uud. painos 1917 (ruotsiksi nimellä Järnvägstarifferna i Finland jämte stadganden rörande desamma. Söderström, Helsingfors 1916)
  • Suomen rautateiden kuljetusmaksut ja niihin liittyvät säännökset: lisävihko. WSOY 1916
  • Valtionrautatiet liikeyrityksenä: liikennepoliittinen tutkielma : esitetty Suomen liikemiesyhdistyksen kokouksessa. Suomen liikemiesyhdistyksen julkaisuja 1. WSOY 1916
  • Palkkauskysymys valtionrautateillä: periaatteellisia näkökohtia. Ajankysymyksiä 20. WSOY 1917
  • Kansalaistietoja syventämään valtio- ja yhteiskuntatieteiden avulla. Otava 1918
  • Suomen valtionrautateiden tariffin uudistus. Suomen liikemiesyhdistyksen julkaisuja 5. Otava 1919
  • Suomen tullipolitiikka Venäjän vallan aikana 1: Vuoteen 1859. Taloustieteellisiä tutkimuksia 24. WSOY 1920
  • Valtiotieteiden käsikirja 1–2 nide; toimitus Leo Harmaja, A. E. Tudeer, Tapio Voionmaa. Tietosanakirja, Helsinki 1920
  • Finanssitieteen alkeet. Suomen liikemiesten kauppaopiston julkaisuja 21. WSOY 1922, 2. uud. painos 1942, 3. uud. painos 1947
  • Suomen aikaisemmat maataloustullit. Maataloustuottajain keskusliiton julkaisuja n:o 27. Maataloustuottajain keskusliitto, Kerava 1922
  • Valtiotieteiden käsikirja 4 osa: Terveydenhoito-äänioikeus; toimitus: Leo Harmaja ym. Tietosanakirja, Helsinki 1924
  • Kansantaloustiede, kirj. Laura ja Leo Harmaja. Liike-elämä, Kaupan ja teollisuuden tietokirja 2. Otava 1925
  • Tullikysymykset Suomen kansantaloudellisessa kirjallisuudessa ennen maan itsenäistymistä. Taloustieteellisiä tutkimuksia 32. Otava 1925
  • Henkisen työn tekijäin verotaakka: Eräitä näkökohtia. Henkisen työn yhtymä, Helsinki 1926
  • Sosialialkohologian pääpiirteet. WSOY 1927
  • Yhteiskuntatiedon alkeet: Oppikirja kansakoulun jatko-opetusta varten. Otava 1927, 2. painos 1930, 3. täyd. painos 1937
  • Yhteiskuntaopin oppikirja. Otava 1928, 2. uud. painos 1932
  • Piirteitä Genetz-suvun esivanhemmista, Suomen Sukututkimusseuran kuukausikokouksessa 13.05 1930 pidetty esitelmä. Helsinki 1930
  • Rahanarvon vakavuus talouselämän perustuksena. Tampereen säästöpankki, Tampere 1932
  • Effects of the war on economic and social life in Finland. Economic and social history of the World War-sarja. Yale University Press, New Haven 1933
  • Suomen ja Tanskan kauppasuhteiden järjestäminen vuoden 1831 kauppasopimuksella : Tanskan arkistolähteistä saatuja lisätietoja. Helsinki 1933
  • Tullipolitiikan vaikutus Suomen kansantalouden teollistumissuuntaan ennen maailmansotaa. Kansantaloudellisia tutkimuksia 2. Otava 1933
  • Kansantaloudellinen yhdistys 1884–1934: Volkswirtschaftlicher Verein 1884–1934. Otava 1934
  • Tulliverotuksen aiheuttama rasitus: Esitelmä Kansantaloudellisen yhdistyksen kokouksessa maaliskuun 11 päivänä 1935. Helsinki 1935
  • Mikkelin lääni 1831–1931: Vaiheiden ja kehityksen pääpiirteitä. WSOY 1936
  • Tilastotieteen oppikirja. Yhteiskunnallisen korkeakoulun julkaisuja 2. Otava 1939, 2. uud. painos 1947
  • Maailmansodan vaikutus Suomen taloudelliseen kehitykseen. Kansantaloudellisia tutkimuksia 10. WSOY 1940 (saksaksi nimellä Die Einwirkung des Weltkrieges auf die wirtschaftliche Entwicklung Finnlands. Helsinki 1940)
  • Der Alkohol und die Erhöhung des Lebensniveaus. Protokoll des XXII Internationalen Kongresses gegen den Alkoholismus, Helsinki 1939. Helsinki 1941
  • Oskar Groundstroem. Helsinki 1941
  • Max Sering. Helsinki 1942
  • Werner Sombart. Helsinki 1942
  • Sosiaalipolitiikka tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen esineenä. Helsinki 1943
  • Kotitalous kansantalouden osana (Laura Harmajan kanssa). Helsinki 1946
  • Försäkringens begrepp och plats i socialekonomiens lärosystem. Skrifter utg. av Nationalekonomiska föreningen i Skåne 6. Gleerup, Lund 1947
  • Arvid Genetz – Arvi Jännes: Elämänvaiheet ja elämäntyö; toim. Leo Harmaja. WSOY 1949
  • Kansantaloustieteellinen sanasto, sanastotoimikunta Leo Harmaja ym. Kansantaloudellinen yhdistys, Helsinki 1949

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit: Finlands professorer 1640–2007, s. 153. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Leo Harmaja
  • Heinonen, Visa: Harmaja, Leo (1880–1949). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leo_Harmaja&oldid=22446133”