Leila Sillantaka

Leila Annikki Sillantaka (s. 20. helmikuuta 1948 Helsinki) on suomalainen tanssija ja tanssipedagogi.

Sillantaka vietti suurimman osan lapsuudestaan Jämsässä. Siellä ei ollut tarjolla tanssikoulutusta, joten hän aloitti lapsena toiminnan ja opettamisen naisvoimisteluseurassa. Sillantaka aloitti tanssin opiskelun viimeisen lukiovuotensa aikana klassisen baletin opetuksen käynnistyttyä Jämsänkoskella. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Sillantaka muutti Helsinkiin. Hän jatkoi tanssiopintojaan Riitta Vainion Modernin tanssin koulussa ja pääsi työhön sen lasten opettajana. Sillantaka oli tanssijana Vainion ryhmässä vuosina 1967–1969. Samanaikaisesti hän opiskeli lääketiedettä. Sillantaka omistautui kuitenkin sitten uralleen tanssin parissa. Hän täydensi tanssiopintojaan lukuisilla ulkomaille suuntautuneilla opintomatkoilla. Sillantaka perusti Göran Löfströmin kanssa vuonna 1969 Helsingin tanssiopiston (alun perin Modernin tanssin studio) ja pääsi heti sen rehtoriksi. Hän oli aikoinaan myös naimisissa Löfströmin kanssa. Sillantaka toimi vuosina 1971–1981 tanssijana Löfströmin kanssa perustamassaan Tanssiteatteri Rollossa. Opettajana hän on vieraillut muun muassa Kuopion konservatoriossa ja Teatterikorkeakoulussa.

Sillantaka teki Löfströmin kanssa aloitteen tanssinopettajien ensimmäisestä valtakunnallisesta työehtosopimuksesta, joka laadittiin vuonna 1984. Hän teki 1990-luvulla Ismo Pornan kanssa ensimmäisen laajan kartoituksen suomalaisesta tanssinopetuksesta. Kesällä 1997 Sillantaka kuului johtaviin vaikuttajiin Kuopiossa järjestetyssä kansainvälisessä Dance and the Child -konferenssissa. Hän toimi Dance and the Child Internationalin hallituksessa vuosina 1997–1999 ja lähti tämän myötä Reginaan (Kanada) ja Berliiniin.

Sillantaka työskenteli Helsingin tanssiopiston nyky- ja lastentanssin opettajana vuoteen 2011 saakka. Hän jatkoi tämän jälkeenkin vastaamista opiston esiintymistoiminnasta. Sillantaka toimi yhä Helsingin tanssiopiston rehtorina Suomen tanssioppilaitosten liiton (STOPP ry) myöntäessä hänelle erikoispalkintonsa 28. toukokuuta 2022. Palkinto myönnettiin pitkäjänteiseksi ja uraa uurtavaksi kuvatusta työstä tanssin perusopetuksen kehittämisessä. Sillantakalle luovutettiin Suomen tanssioppilaitosten liiton puolesta Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton kultainen ansiomerkki. Sillantaka on saanut myös Lastenkulttuurin valtionpalkinnon (1990), Suomen tanssioppilaitosten liiton Vuoden tanssikasvattaja -palkinnon (2007) ja Pro Dancen elämäntyöpalkinnon (2019). Apurahoja hänelle ovat myöntäneet Suomen Kulttuurirahasto (1976), Wainsteinin säätiö (1982) ja Suomen valtio (puolivuotinen taiteilija-apuraha, 1988).

Sillantaka toimi Suomen tanssitaiteilijain liiton hallituksessa vuosina 1980–1981. Hän oli Suomen tanssioppilaitosten liiton perustajajäsen ja pääsi sen hallitukseen ensimmäisen kerran vuonna 1984. Hän on toiminut liiton puheenjohtajana vuosina 1987–1994 ja 2003–2004 sekä varapuheenjohtajana 1999–2002 ja 2014–2016.