Lehmäntatti
| Lehmäntatti | |
|---|---|
 Lehmäntatti kasvamassa Heinäsaaren rannalla Saimaalla |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Boletaceae |
| Suku: | Lehmäntatit Leccinum |
| Laji: | scabrum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Lehmäntatti (Leccinum scabrum) on Boletaceae-heimoon kuuluva syötäväksi kelpaava ruokasieni. Lajilla on kansanomainen nimitys löpö[2].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehmäntatin kookas ja kupera lakki on 5–15 cm leveä ja väriltään ruskeansävyinen. Lakin pintakelmu ei ole tahmea märkänäkään. Sienen valkea malto on pehmeää ja hajutonta. Pillit ovat nuorena harmaan valkeat, mutta sienen vanhetessa siihen ilmestyy ensin ruskeita täpliä, kunnes pillistö muuttuu kokonaan likaisen ruskeaksi. Sienen pitkä ja hoikka jalka on vaaleanharmaa, ja siinä on tummia pisteitä. Vanhoilla yksilöillä lakki on toukkainen ja pehmeä.[3]
Samankaltaiset lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkolehmäntatti (Leccinum niveum) muistuttaa lehmäntattia, mutta sen väri on kokonaan valkoinen. Lehmäntatin voi sekoittaa myös koivun- (Leccinum versipelle), haavan- (Leccinum aurantiacum), männyn- (Leccinum vulpinum) ja lehtopunikkitattiin (Leccinum populinum). Lajia tavataan soistuneissa metsissä.[3]
Kasvuaika ja -paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehmäntatin itiöemiä tavataan kesä-lokakuussa kaikenlaisissa metsissä koivujen seuralaisena. Lehmäntatti on koivun mykorritsasieni. Laji on yleinen koko Suomessa.[3]
Käyttö ravinnoksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sienen maku on mieto, ja etenkin nuoret, vielä kiinteät yksilöt kelpaavat ruokasieneksi. Pehmeä ja vetinen malto kuitenkin estää sienen säilönnän, ja kuivaaminen tai pakastaminen sitkistää sienen.[3]
Koko Lehmän- ja punikkitattien suvun ongelmana on ruokakäytössä se, että niitä syöneillä on tavattu toisinaan vatsanväänteitä, jotka eivät tosin ole vaarallisia. Syyksi on epäilty trehaloosi-intoleranssia tai mannitolin vaikutusta. Tähän voi auttaa vähintään 20 minuutin kypsennysaika ruokaa laittaessa. Tutkimukset asiasta ovat kesken, mutta missään tapauksessa lehmäntattia ei pidetä myrkkysienenä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
- ↑ Nils Suber: ”Tatit, Boletaceae”, Sienimetsässä, kerääjän ja käyttäjän sieniopas, s. 140. Suomentanut Toivo Rautavaara (suom. toim.). WSOY, 1952.
- ↑ a b c d Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 75. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luontoportti: Lehmäntatti (Leccinum scabrum)
- Laji.fi: Lehmäntatti (Leccinum scabrum) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rogers Mushrooms: Leccinum scabrum (englanniksi)