Legio IV Scythica
Legio IV (tai IIII) Scythica (skyyttiläinen neljäs legioona) oli roomalainen legioona. Sen perusti Marcus Antonius noin vuonna 42 eaa. Sen lisänimi ”Scythia” (’skyyttiläinen’) viittaisi siihen, että legioona olisi taistellut skyyttejä vastaan, mutta ajankohtaa ei tiedetä varmuudella. Legioonan tunnus oli kauris.
Ei tiedetä, missä legioonan leiri 30-luvulla eaa. oli, mutta todennäköisesti se oli sijoitettu Syyriaan. IV Scythica osallistui todennäköisesti Antoniuksen epäonnistuneeseen Parthian sotaan. Vuodesta 31 eaa. legioona oli aktiivinen Moesiassa, missä oli kovia taisteluja vuosina 29–27 eaa. ja on mahdollista, että tänä aikana se ansaitsi lisänimensä. Legioonan leiri oli luultavasti Viminaciumissa.
Vuosina 6–9 jaa. Legio IV Scythica taisteli tulevan keisari Tiberiuksen komennossa Illyriassa ja Pannoniassa. Se osallistui alueella myös erilaisiin rakennustöihin kuten teiden rakentamiseen. Tänä aikana legioonassa palveli tuleva keisari Vespasianus.
Keisari Neron aikana legioona siirrettiin itään osallistumaan sotaan parthialaisia vastaan. Vuonna 62 jaa. Kappadokian maaherran Lucius Caesennius Paetuksen komentamat Legio IV Scythica ja Legio XII Fulminata marssivat Armeniaan. Parthialaiset kuitenkin kukistivat molemmat legioonat Rhandeian taistelussa ja pakottivat ne antautumaan talvella 62–63. Myöhemmin roomalaisen kenraalin Gnaeus Domitius Corbulon joukot onnistuivat kääntämään sotaonnen roomalaisille suotuisaksi, mutta nöyryytettyjen IV Scythican ja XII Fulminatan sotilaiden ei annettu enää osallistua sotaan.
Vuodesta 66 alkaen Legio IV Scythican leiri oli Zeugmassa, Eufratjoen varrella. Samana vuonna legioonan sotilaat määrättiin yhdessä Legio VI Ferratan ja koko Legio XII Fulminatan kanssa kukistamaan juutalaisten kapinaa Juudeassa. Juutalaiset kuitenkin löivät roomalaisarmeijan. Vuoden 69 sisällissodassa IV Scythica tuki Vespasianusta, mutta sitä ei käytetty taisteluissa, koska roomalaiskomentajat pitivät legioonan taistelukykyä huonona aikaisempien tappioiden vuoksi. Vuonna 70 legioona kuitenkin kukisti juutalaisvainon Antiokiassa. Legioonalaiset rakensivat myös kanavan Seleukeia Pieriaan. Tänä aikana legioonassa palveli eräs Tiberius Julius Celsus Polemaeanus, jolle Celsuksen kirjasto Efesoksessa on omistettu.
Legioona osallistui todennäköisesti keisari Trajanuksen ja myöhemmin Lucius Veruksen Parthian sotiin vuosina 114–117 ja 162–166. Vuosina 132–136 legioonan vexillatioita osallistui toiseen juutalaissotaan. Vuosina 181–183 legioonan komentajana toimi tuleva keisari Lucius Septimius Severus, joka käytti myöhemmin legioonaa sodassaan Parthiaa vastaan (194, 197–198). IV Scythica taisteli todennäköisesti myös keisari Caracallan Parthian sodassa vuonna 217. Vuonna 219 legioonan komentaja Gellius Maximus kapinoi keisari Elagabalusta vastaan, mutta hänet kukistettiin nopeasti.
Tämän jälkeen legioona katoaa lähteistä pitkäksi aikaa, mutta se osallistui varmasti roomalaisten ja sassanidien moniin sotiin 200-luvulla, koska legioona mainitaan 400-luvun alussa kirjoitetussa Notitia Dignitatumissa. Tuolloin Legio IV Scythica kuului yhä Syyrian armeijaan, mutta sen leiri ei enää sijainnut Zeugmassa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jona Lendering: Legio IIII Scythica Livius.org. Arkistoitu 26.1.2009. Viitattu 15.3.2010. (englanniksi)