Lauritz Weibull

Lauritz Weibull (1873-1960)

Lauritz Ulrik Absalon Weibull (2. huhtikuuta 1873 Lund − 2. joulukuuta 1960) oli ruotsalainen historioitsija ja arkistonhoitaja.

Hän oli Martin Weibullin ja Sophie Winbergin poika, ja Curt Weibullin veli. Hän aloitti opiskelunsa Lundin yliopistossa 1892, ja hänestä tuli filosofian kandidaatti 1894 ja filosofian tohtori 1900. Tästä alkoi hänen uransa historioitsijana, ja hän päättyi professoriksi Lundiin 1919–1938. Ennen tätä hän myös oli arkistonhoitaja maakunta-arkistossa Lundissa.

Weibull esiintyi radikaalina lähdekriitikkona. Hän oli kiinnostunut varsinkin Skånesta ja muista vanhoista tanskalaisista maakunnista Ruotsin mantereella. Näitä alueita hän nimitti Skånelandiksi. Weibullista tuli Ruotsin historiantieteen tärkein tutkijoiden kouluttaja. Isänsä kanssa hän perusti Historisk Tidskrift för Skånelandin vuonna 1901. Myöhemmin hänen aloitteesta perustettiin historiallinen aikakauslehti Scandia vuonna 1928. Weibull murensi aikaisemman tutkimuksen ihannekuvan viikinkiajasta. Tilalle hän asetti käsityksen, joka pohjautui lähteiden analyysiin.

Teokset

• De diplomatiska förbindelserna mellan Sverige och Frankrike 1629-1631. Ett bidrag till Gustaf II Adolfs och kardinal Richelieus historia (1899)
• Bibliotek och arkiv i Skåne under medeltiden (1901)
• Kritiska undersökningar i Nordens historia omkring år 1000 (1911)
• Historisk-kritisk metod och nordisk medeltidsforskning (1913)
• Liber census Danio. Kung Valdemars jordabok (1916).
• Diplomatarium dioecesis Lundensis. Lunds ärkestifts urkundsbok (1900-09)
• Diplomatarium civitatis Malmogiensis. Malmö stads urkundsbok (1901-17)
• Sven Lagerbring. Skrifter och bref (1907)

Lähteet

• Svensk uppslagsbok 29. Malmö 1936