Lauri Koskinen
Lauri Kustaa Koskinen (22. syyskuuta 1889 Janakkala – 31. tammikuuta 1951) oli suomalainen jääkäri ja vauhdittoman korkeushypyn suomenmestari.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauri Koskisen vanhemmat olivat paperimestari Vihtori Koskinen ja Loviisa Vilhelmiina Tasala. Koskinen vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Katri Maria Jussilan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskinen kävi Helsingin teollisuuskoulun ja Tampereen teknillistä opistoa, missä hän suoritti sähköteknillisen osaston kurssin vuonna 1919. Opintojaan hän jatkoi teknillisessä opinnoissa Saksassa vuosina 1912–1913.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 5. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Hän sai myös jääkäriaikanaan lentäjä koulutuksen niiden muutaman jääkärin ohella Schaulenissa vuonna 1917. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 18. joulukuuta 1917 ja laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan. Hän työskenteli Siemensin tehtaiden palveluksessa joulukuuhun 1918 saakka.[1][2]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskinen palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 11. joulukuuta 1918. Hän työskenteli 1. heinäkuuta 1919 – 8. marraskuuta 1920 välisen ajan Hämeen sähkö oy:n ja 15. marraskuuta 1920 – 9. toukokuuta 1921 välisen ajan Keskusosuusliike Hankkija r.y:n palveluksessa sekä 15. syyskuuta 1921 – 16. syyskuuta 1922 välisen ajan Lammin sähkölaitoksen teknillisenä johtajana. Näiden toimiensa jälkeen hän perusti oman tehdasyrityksen ja toimi sen muututtua nimensä Oy Hiihtovälineeksi sen toimitusjohtajana 13. maaliskuuta 1927 saakka, jonka jälkeen hän työskenteli 1. huhtikuuta 1928 – 31. toukokuuta 1931 välisen ajan Helsingissä Voima- ja polttoainetaloudellisen yhdistyksen palveluksessa ja 1. syyskuuta 1931 – 18. helmikuuta 1935 välisen ajan Iitin sähkö oy:n toimitusjohtajana sekä 19. marraskuuta 1934 alkaen uudelleen Voima- ja polttoainetaloudellisen yhdistyksen palveluksessa.[1][2]
Urheilijaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koskinen oli kova urheilumies ja hän teki Suomen ennätyksen vauhdittomassa korkeushypyssä vuonna 1910 sekä vauhdittomassa pituushypyssä vuonna 1911 sekä oli Suomen mestari vauhdittomassa korkeushypyssä vuonna 1915. Hän osallistui useisiin Saksassa vuosina 1912–1913 pidettyihin kansainvälisiin urheilukilpailuihin. Hänet haudattiin Kangasalan Huutijärvelle.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
  |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.