Lattiasieni
| Lattiasieni | |
|---|---|
 Itiöemän vaalea reuna. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Luokka: | Avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Serpulaceae |
| Suku: | Lattiasienet Serpula |
| Laji: | lacrymans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Serpula lacrymans |
|
| Katso myös | |
Lattiasieni (Serpula lacrymans)[1] on yleinen rakennusvaurioita aiheuttava lahottajasieni. Aiemmin siitä käytettiin nimeä maaruoste[2]. Luonnossa lattiasieni on kapea-alainen ja kilpailukyvyltään heikko laji, jonka kasvun esteet tai haitat ovat poistuneet ihmisen toimista johtuen. Rakennuksissa on maailmanlaajuisesti pääasiassa havupuista sahattua puutavaraa, joka on lajille luontaista kasvualustaa. Sienen kasvua luonnossa haittaa elävän tai juuri maahan kaatuneen rungon liika kosteus, mitä sahatavarassa ei ole. Itiöt pääsevät leviämään helposti, koska sahatavarassa ei ole leviämistä haittaavaa kuorikerrosta, lisäksi lattiasienen itiöiden tuotto on massiivista. Rakennusvirheiden ja kosteusvaurioiden takia syntyy alueita, jossa on otolliset olosuhteet, mutta ei juurikaan kilpailua muiden lajien toimesta, ja vuodenaikojen vaihtelu on rakennuksissa vähäisempää kuin luonnossa. Se aiheuttaa rakennuspuutavarassa ruskolahoa.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lattiasieni suosii viileää, kosteaa ja seisovaa ilmaa. Sen tieteellinen nimi tulee itiöemän poimuisesta itiölavasta (serpere – kiemurrella) ja sienen kyvystä tuottaa vesipisaroita korkeassa ilmankosteudessa kasvaessaan (lacrimosus – kyynelehtivä). Pintarihmasto usein ohutta, valkoista ja harsomaista. Vanhempi ja paksumpi rihmaston osa voi olla väriltään joko tasaisen likaisenharmaata tai joskus näkyvissä violettia ja keltaista sävyä. Rihmastot kasvavat kohteessa vuosikausia ennen kuin tuottavat ensimmäisen itiöemän joka tuottaa lajin suvullisia itiöitä. Itiöemät laakeita ja kiinnipainautuneet alustaan, kuitenkin ne ovat helposti irrotettavia, keskustasta poimuisia ja ruskeita. Itiöemät saattavat peittää suuria alueita. Nuori itiöemä aluksi kokonaan valkea, myöhemmin itiölava kypsyy keskeltä ja värjäytyy ruskeaksi kypsyvistä itiöistä. Itiöemän reuna on valkea ja itiölavaa korkeampi. Itiöemät syntyvät usein seinälinjoille tai kulmauksiin. Tuottavat yleensä suuria määriä itiöitä.[3]
Lattiasieni on helposti makroskooppisesti tunnistettavissa itiöemien ominaisuuksien perusteella. Samantyyppisiä itiöemiä muodostavat myös jotkin ryppykesikät (Leucogyrophana). Niiden itiöemän keskusta on kuitenkin kellertävämpi. Tämän suvun lajeista osa eroaa siten, että itiöemässä ei ole poimuisuutta vaan epäsäännöllisiä hampaita tai piikkimäisiä muodostumia. Kellarisienen (Coniophora puteana) rihmasto voi muistuttaa erehdyttävästi lattiasientä. Suvut Coniophora, Leucogyrophana ja Serpula ovat kuitenkin selvästi erotettavissa mikroskooppisten tuntomerkkien perusteella.[3]
Lattiasienelle on ominaista voimakas pintarihmaston muodostuminen. Se etenee kaarimaisina muodostumina, kun alusta ja olosuhteet ovat tasaiset ja sopivat. Se tekee myös harmaita rihmastojänteitä, joiden suunnassa rihmaston eteneminen on vaikeammin ennustettavaa. Paksuimmillaan jänteet ovat usean millimetrin paksuisia, juuren tapaisia muodostumia joissa on yhteenpunoutuneita, mikroskooppisesti erityyppisiä rihmoja. Nämä kuljettavat vettä ja niiden avulla lattiasieni pääsee etenemään kuivien alueiden yli jopa useita metrejä ja voivat kasvaa jopa 5 mm vuorokaudessa. Vedenkuljetuskyky tekee lattiasienestä hankalimman rakennuslahottajan. Muut lajit lopettavat kasvunsa kun puu kuivuu rihmaston alueelta, lattiasieni sen sijaan jatkaa kasvuaan täysin kuivassakin puuaineksessa siirtämällään vedellä. Puun lahotuksen yhteydessä vapautuu sen käyttöön myös vettä.[3][4]
Kasvuympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lattiasienen optimaalinen kasvulämpötila vaihtelee välillä on +5-+2 °C, mutta sieni voi kasvaa lämpötila-alueella +3-+26 °C. Sieni pitää tuoretta puuta hieman kuivemmasta puusta, liian suuri kosteus haittaa tai estää lajin kasvua. Puun optimaalinen kosteuspitoisuus välillä on 20-55 %. Rihmasto on myös herkkä tuuletukselle. Alle +5 °C:n lämpötilat ovat sille haitaksi, mutta muiden lahottajien tavoin laji kestää pakkasta. Pohjoisimmat lahotapaukset Suomesta ovat Utsjoelta. Korkean lämpötilan sietokyky on heikko, tappavat lämpötilat ovat jossain +35-50 °C välillä.[3] Se voi kasvaa myös pahvissa ja tekstiileissä.
Rihmasto on myös kalkinsuosija ja etsiytyy kalkkia sisältäviin rakenteisiin. Erittäin usein vauriokohdan läheiset tiilirakenteet voivat olla pahoin rihmaston vallassa.[3]
Torjunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sienen valtaama rakennusmateriaali pyritään yleensä purkamaan. Lämpökäsittely on myös mahdollista, mutta hankalaa rakenteiden lämmöneristävyydestä johtuen. Rakenteet lämmitetään tällöin vähintään kuudeksi tunniksi +40 °C:n lämpötilaan.[3]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lattiasieni – Serpula lacrymans Laji.fi. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Näin Suomi homehtui – osa 1 RE/MAX Center. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ a b c d e f g Seppo Huhtinen: Lattiasieni – vaikea muttei mahdoton vastustaja (pdf) Turun yliopisto, Biologian laitos. Viitattu 24.11.2017.
- ↑ Tuula Husman, Pekka Roto, Markku Seuri: Sisäilma ja terveys – Tietoa rakentajille (pdf) Kansanterveyslaitos (KTL), s. 16,18. Viitattu 24.11.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Lattiasieni (Serpula lacrymans)
- VTT 1980: Lattiasienivaurioiden korjausohjeet. – Ote Puulaboratorion tiedonannosta 4/80. 11 s, 12 liit. Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus.
- Paajanen, L. & Viitanen, H. 1987: Korjattujen lattiasienivauriorakennusten seuranta. – VTT Tiedotteita 749: 1-22, liit. 7 s, VTT. Espoo. ISBN 951-38-2934-0.
- Paajanen, L. & Ritschkoff, A. 1992: Iron in stone wool – one reason for the increased growth and decay capacity of Serpula lacrymans. – Int. Res. Group Wood Preserv.: Document IRG/WP/1537-92.
- Rakennuslehti: Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä
- UniProt, Taxonomy: Serpula lacrymans (englanniksi)