Larry Mullen Jr.
| Larry Mullen Jr. | |
|---|---|
 Larry Mullen Jr. esiintymässä U2:n Innocence + Experience Tour -kiertueella vuonna 2015. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Laurence Joseph Mullen Jr. |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1961 Artane, Dublin, Irlanti |
| Ammatti | muusikko, lauluntekijä |
| Puoliso | Ann Acheson |
| Lapset | Aaron Elvis, Ava ja Ezra Mullen |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1976– |
| Tyylilajit | rock, post-punk |
| Soittimet | rummut, lyömäsoittimet, syntetisaattori, laulu |
| Yhtyeet | U2, Passengers, Automatic Baby |
| Levy-yhtiöt | Island Records, Interscope Records, Mercury Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lawrence Joseph ”Larry” Mullen Jr. (s. 31. lokakuuta 1961 Artane, Dublin, Irlanti[1]) on irlantilainen muusikko, lauluntekijä ja näyttelijä. Mullen tunnetaan parhaiten irlantilaisen U2-yhtyeen rumpalina ja perustajajäsenenä.[1] Mullenin soittotyylin kehittymiseen on vaikuttanut mittavasti hänen taustansa soittokunnan rumpalina.[1] Hänen tunnetuimpia rumpuosuuksiaan U2:n kappaleista ovat muun muassa ”Sunday Bloody Sunday”, ”Pride (In the Name of Love)”, ”Where the Streets Have No Name”, ”Zoo Station”, ”Mysterious Ways” ja ”City of Blinding Lights”.
U2:n ohella Mullen on vaikuttanut myös erilaisissa musiikillisissa sivuprojekteissa. Vuonna 1993 hän muodosti U2:n Adam Claytonin sekä R.E.M.:in Michael Stipen ja Mike Millsin kanssa kokoonpanon Automatic Baby,[1] ja vuonna 1996 hän levytti yhdessä Claytonin kanssa tunnusmusiikin elokuvaan Vaarallinen tehtävä.[2] Hän on myös näytellyt elokuvissa Man on the Train (2011) ja Tuhat kertaa hyvää yötä (2013).[3]
U2:n jäsenenä Mullen on voittanut urallaan muun muassa 22 Grammy-palkintoa ja Parhaan kappaleen Golden Globe -palkinnon.[1] Vuonna 2016 Rolling Stone sijoitti Mullenin 96. sijalle sadan kaikkien aikojen parhaiden rumpaleiden listallaan.[4]
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laurence Joseph Mullen Jr. syntyi 31. lokakuuta 1961 Artanessa, Dublinissa. Mullen oli perheensä toinen lapsi ja ainoa poika: hänen lisäkseen perheeseen lukeutuivat isosisko Cecilia sekä nuorempi sisko Mary, joka menehtyi vuonna 1973.[5] Hänen vanhempansa olivat virkamiehenä työskennellyt isä Laurence Joseph Mullen Sr. ja äiti Maureen Mullen (o.s. Gaffney). Maureen Mullen menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1978.[5] Mullenin perhe asui Artanessa osoitteessa 60 Rosemount Avenue.[1][1]
Kahdeksanvuotiaana Mullen kävi musiikkikoulussa, jossa hän opetteli pianonsoittoa. Hän ei kuitenkaan ollut innostunut musiikinteorian tai pianon skaalojen opiskelemisesta, ja lopetti pianonsoiton ollessaan yhdeksänvuotias.[1] Hän on sittemmin soittanut kosketinsoittimia U2:n Vertigo Tour -kiertueella kappaleessa ”Yahweh”.[1] Tällöin Mullen aloitti rumpujensoiton irlantilaisen rumpali Joe Bonnien, ja myöhemmin myös tämän tytär Monican, opetuksessa.[1] Ensimmäisen oman rumpusettinsä Mullen sai vuonna 1973, kun hänen siskonsa Cecilia osti hänelle 17 puntaa maksaneen rumpusetin.[1] Mullen lopetti rumpujensoiton opettelun Monica Bonnien alaisuudessa, ja hän onkin suurimmaksi osaksi itseoppinut rumpali.[1]
Mullen soitti nuorena isänsä ehdotuksesta myös Artane Boys Band -soittokunnan rumpalina.[5] Mullenin tausta soittokunnan rumpalina on vaikuttanut merkittävästi hänen soittotyylinsä kehittymiseen, mikä on havaittavissa esimerkiksi U2:n kappaleen ”Sunday Bloody Sunday” rytmikkäässä ja sotilasvaikutteisissa rumpuosuuksissa.[6] Mullen lopetti soittokunnassa soittamisen sen jälkeen, kun muu soittokunta pyysi häntä leikkaamaan olkapäille ulottuneet hiuksensa.[5] Soittokunnan ohella Mullen soitti myös postialan työntekijöiden liiton yhtyeessä, josta hän oli saanut paikan isänsä avustuksella.[1]
U2:n perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: U2
Mullen opiskeli Mount Temple Comprehensive Schoolissa ja isänsä ehdotuksesta vei koulunsa ilmoitustaululle vuoden 1976 syksyllä ilmoituksen, jossa kerrottiin ”rumpalin etsivän muusikoita yhtyeen perustamiseksi”.[5][1] Ilmoitukseen vastasivat muun muassa Paul Hewson, veljekset David ja Dik Evans, Adam Clayton sekä Mullenin ystävät Ivan McCormick ja Peter Martin. He kokoontuivat ensimmäisen kerran yhteen 25. syyskuuta 1976 Mullenin kodin keittiössä Rosemount Avenuella,[1] ja yhtyeen nimi oli alun perin The Larry Mullen Band.
Perustetun kokoonpanon nimi vaihtui pian muotoon Feedback. McCormick ja Martin jättivät yhtyeen jo varhaisessa vaiheessa, minkä jälkeen nimi vaihtui muotoon The Hype.[6] Myös Dik Evans erosi yhtyeestä, ja hänen viimeistä esiintymistään edeltäneenä aikana nimi vaihtui muotoon U2.[6] U2:n muodostivat nyt rumpali Mullen, basisti Adam Clayton, kitaristi David ”The Edge” Evans ja laulaja Paul ”Bono” Hewson.
Musiikillinen työ U2:n ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urallaan Mullen on tehnyt musiikillista yhteistyötä muun muassa Nanci Griffithin, Daniel Lanoisin, Emmylou Harrisin, Robbie Robertsonin, Paul Bradyn ja B.B. Kingin kanssa. Hän myös sävelsi ja tuotti Irlannin jalkapallomaajoukkueen kannustuslaulun ”Put ’Em Under Pressure” vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja varten.[1] Kappaletta soitetaan yhä aktiivisesti Irlannin kotiotteluiden yhteydessä.[7]
Yhdessä U2:n basisti Adam Claytonin kanssa Mullen levytti vuonna 1996 tunnusmusiikin elokuvaan Vaarallinen tehtävä.[2] Kappale nousi niin Britannian singlelistan kuin Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -singlelistan seitsemänneksi, ja se oli myös ehdokas Grammy-palkinnon saajaksi kategoriassa Best Pop Instrumental Performance.[2] Vuonna 1993 Mullen ja Clayton muodostivat R.E.M.-yhtyeen Michael Stipen ja Mike Millsin kanssa kokoonpanon Automatic Baby, joka esitti oman versionsa U2:n kappaleesta ”One” Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin virkaanastujaisissa.[1] Kokoonpanon nimi Automatic Baby on viittaus R.E.M.:in vuoden 1992 albumiin Automatic for the People ja U2:n vuoden 1991 albumiin Achtung Baby.
Ura näyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mullen teki ensiesiintymisensä näyttelijänä Phil Joanoun ohjaamassa elokuvassa Entropy, jossa hän esiintyi omana itsenään. Vuonna 2011 hän näytteli ja oli mukana myös tuottajan roolissa elokuvassa Man on the Train,[8] joka on uusintaversio ranskalaisesta L’Homme du Train -elokuvasta.[3] Vuonna 2013 Mullenilla oli rooli elokuvassa Tuhat kertaa hyvää yötä, joka palkittiin muun muassa Montrealin elokuvajuhlilla vuoden 2013 syyskuussa.[9]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mullen tapasi pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Ann Achesonin opiskellessaan ensimmäistä vuottaan Mount Temple Comprehensive Schoolissa, ja hänellä on Achesonin kanssa kolme lasta: poika Aaron Elvis (syntynyt 4. lokakuuta 1995), tytär Ava (syntynyt 23. joulukuuta 1998) ja poika Ezra (syntynyt helmikuussa 2001).[1] Mullen on tavanomaisesti pitänyt perhe-elämänsä yksityisenä, ja hän on puhunut haastatteluissa yksityiselämäänsä liittyvistä asioista vain harvoin.[1] Hän on irlantilaisen näyttelijä Conor Mullenin serkku.
Vapaa-ajallaan Mullen on tunnettu innokkaana Harley Davidson -moottoripyöräharrastajana: esimerkiksi U2:n Zoo TV Tour -kiertueella Mullen matkusti moottoripyörällä yli 16 000 kilometriä konserttien välipäivinä.[1] Mullen on tunnettu myös suurena Elvis Presley -fanina ja Irlannin jalkapallomaajoukkueen innokkaana kannattajana.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Lawrence, Sherry: Larry Mullen Jr. Biography atu2.com. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c U2 Discography – Mission Impossible Soundtrack Album u2wanderer.org. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b U2:n Larry Mullen Jr. valtaa valkokankaan Dome. 27.4.2011. muropaketti.com. Viitattu 20.3.2017.[vanhentunut linkki]
- ↑ Larry Mullen Jr. – 100 Greatest Drummers of All Time Rolling Stone. 31.3.2016. rollingstone.com. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Edge, Adam Clayton, Larry Mullen Jr.: U2 by U2. HarperCollins. ISBN 978-0-06-077674-9
- ↑ a b c U2: U2 by U2. New York: HarperCollins, 2006. ISBN 978-0-00-719668-5
- ↑ O’Brien, Brendan: Here We Go Again Irish Examiner. 16.11.2011. irishexaminer.com. ”Old favourites like Put ’Em Under Pressure were pumped out over the PA system, a new generation of fans experienced their first attempt at the Mexican Wave and punters entertained themselves by floating paper aeroplanes onto the pitch. It was that kind of evening: Giddy and childish and wonderful.” Viitattu 20.3.2018.
- ↑ Larry Mullen Jr. Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- ↑ Tuhat kertaa hyvää yötä imdb.com. Internet Movie Database. Viitattu 20.3.2017. (englanniksi)
|
|---|
| Studioalbumit | |
|---|---|
| Livealbumit | |
| Kokoelmat | |
| EP:t |
|
| Singlet |
|
| Videoalbumit |
|
| ||||||||||||||||||||||
