Lapinkynsimö
| Lapinkynsimö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Tribus: | Arabideae[1] |
| Suku: | Kynsimöt Draba |
| Laji: | lactea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Draba lactea |
|
| Katso myös | |
Lapinkynsimö (Draba lactea, myös D. wahlenbergii) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden pienikokoinen ristikukkainen kasvi. Suomessa lapinkynsimö on harvinainen ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi[2].
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Löyhästi mätästävä, monivuotinen lapinkynsimö kasvaa 5–10 cm korkeaksi. Ohut, haaraton varsi on kalju, vihreä ja tavallisesti lehdetön. Ruusukelehdet ovat noin senttimetrin pituisia, suipohkoja ja ehytlaitaisia. Lehdissä on hapsikarvojen lisäksi tähti- ja hankakarvoja. Hyvin pienet kukat ovat valkoisia ja sijaitsevat varren latvassa. Lapinkynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät suikeissa, kaljuissa ja 5–7 cm pitkissä liduissa.[3][4]
Lapinkynsimö muistuttaa läheisesti tunturikynsimöä (D. fladnizensis).[5] Suomessa lajista tunnetaan risteymiä kalliokynsimön (D. norvegica) ja lumikynsimön (D. nivalis) kanssa.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinkynsimö on pohjoisen tundran ja vuoristojen kasvilaji. Sitä tavataan Pohjois-Norjan, -Ruotsin ja -Suomen korkeimmilta tunturialueilta, Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeeltä, Alaskasta, Kalliovuorilta ja Pohjois-Kanadan arktiselta vyöhykkeeltä. Lajia tavataan yleisesti myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[5] Suomessa lapinkynsimöä on tavattu ainoastaan Enontekiöllä Kilpisjärven alueella viideltä suurtunturilta. Useat lajista tehdyt havainnot ovat kuitenkin varsin vanhoja. Suomessa laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1910.[4][6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinkynsimö on kalkinsuosija. Suomessa se viihtyy tunturien ajoittain kosteilla kalliopengermillä ja lumenviipymäpaikkojen liepeillä ala- ja keskipaljakalla korkeimmillaan 1000 metrin korkeudella.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
- Väre, Henry: Lapinkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 136.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 178.
- ↑ a b c d Väre 1998, s. 136.
- ↑ a b Den virtuella floran: Lappdraba (ruotsiksi) Viitattu 21.2.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Lapinkynsimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 21.2.2011.