Tämä on lupaava artikkeli.

Laozi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Laotse)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laozi
老子
Laozi E.T.C. Wernerin teoksessa Myths and Legends of China (1922)
Laozi E.T.C. Wernerin teoksessa Myths and Legends of China (1922)
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Koulutus ja ura
Koulukunta Taolaisuus, Itämainen filosofia ja Sata koulukuntaa
Vaikutusalueet Taolaisuus
Tunnetut työt Daodejing

Laozi (kiin. 老子, Lǎozǐ, Wade-Giles: Lao tzu) eli Laotse[2] oli muinainen kiinalainen filosofi ja keskeinen hahmo taolaisuudessa. Nimi Laozi tarkoittaa kirjaimellisesti ”vanhaa mestaria” ja sitä pidetäänkin yleisesti arvonimenä. Laozia palvotaan jumalana taolaisuuden uskonnollisissa muodoissa. Laozin titteli taolaisuudessa on Taishang Laojun, joka viittaa häneen yhtenä ”kolmesta puhtaasta”.

Kiinalaisen perinteen mukaan Laozi eli 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Historioitsijat ovat pitäneet häntä joko useiden historiallisten hahmojen synteesinä, myyttisenä hahmona tai todellisena henkilönä, joka eli 300-luvulla eaa. taistelevien läänitysvaltioiden ja sadan koulukunnan aikakaudella.[3] Laozin ansioksi on laskettu taolaisuuden keskeisen teoksen Daodejingin kirjoittaminen. Se tunnettiin alun perin yksinkertaisesti nimellä Laozi.

Laozi on keskeinen hahmo Kiinan kulttuurissa, ja sekä aateliset että tavalliset kansalaiset ovat väittäneet polveutuvansa hänestä. Zhuangzilla, jota pidetään Laozin aatteellisena ja hengellisenä seuraajana, oli huomattava vaikutus Kiinan kirjallisuuteen, kulttuuriin ja uskontoon. Historian aikana useat autoritarismia vastustavat liikkeet ovat omaksuneet Laozin aatteita.

Laozin historiallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Legendojen mukaan Laozi lähti Kiinasta ratsastaen vesipuhvelilla.[4]

Laozia on perinteisesti pidetty Daodejingin kirjoittajana, vaikka asiasta onkin kiistelty läpi teoksen historian.[5][6][7]

Varhain luotettava viittaus Laoziin (noin vuodelta 100 eaa.) on kiinalaisen historioitsijan Sima Qianin (noin 145–86 eaa.) kirjoittamassa Shiji-kronikassa, joka yhdistää kolme kertomusta. Ensimmäisessä Laozin sanotaan olleen Kungfutsen (551–479 eaa.) aikalainen. Hänen sukunimensä oli Li (kiin. 李, ’luumu’) ja etunimensä Er (kiin. 耳, ’korva’) tai Dan (kiin. 聃, ’pitkä korva’). Hän oli virkamies keisarillisessa arkistossa ja kirjoitti kaksiosaisen kirjan ennen matkustamistaan länteen. Toisessa tarinassa Laozi oli Lao Laizi (kiin. 老來子), myös Kungfutsen aikalainen, joka kirjoitti 15-osaisen teoksen. Kolmannessa kertomuksessa Laozi oli suuri historioitsija ja astrologi Lao Dan (kiin. 老聃, ’vanha pitkäkorva’), joka eli Qin-valtion ruhtinas Xianin (kiin. 獻公) valtakaudella (384–362 eaa.).[8][9]

Kansan legendojen mukaan hänen äitinsä tuli raskaaksi katsoessaan putoavaa tähteä, hän pysyi kohdussa 62 vuoden ajan ja syntyi kun hänen äitinsä nojasi luumupuuta vasten. Niinpä hän olikin syntyessään aikuinen mies, jolla oli harmaa täysparta ja pitkät korvalehdet, joita on pidetty viisauden ja pitkäikäisyyden symbolina.[10][11] Muissa versioissa hän syntyi uudelleen noin kolmessatoista reinkarnaatiossa Fu Xin ajoilta lähtien; viimeisessä inkarnaatiossaan Laozina hän eli 990-vuotiaaksi ja matkusti Intiaan paljastamaan Taon.[12]

Perinteisten kansanelämäkertojen mukaan hän työskenteli arkistonhoitajana Zhou-dynastian hoville. Työnsä ansiosta hänellä sanotaan olleen vapaa pääsy Keltaisen keisarin teoksiin ja ajan muihin klassikoihin. Tarinoissa kerrotaan, että Laozi ei koskaan avannut muodollista koulua mutta houkutteli siitä huolimatta luokseen suuren määrän opiskelijoita ja uskollisia opetuslapsia. Tarinasta, jossa Kungfutse kysyy Laozilta rituaaleista, on lukuisia muunnelmia.[13][14]

Monissa kansantarinoissa Laozin sanotaan menneen naimisiin ja saaneen Zong-nimisen pojan, josta tuli juhlittu sotilas. Suuri määrä ihmisiä katsoo polveutuvansa Laozista, kuten myös Tang-dynastia katsoi. Simpkins & Simpkinsin mukaan monet (tai kaikki) näistä sukupuista lienevät vääriä. Ne todistavat kuitenkin Laozin vaikutuksesta kiinalaiseen kulttuuriin.[15]

Perinteisten kertomusten mukaan Laozi väsyi kaupunkielämän moraaliseen rappioon ja huomasi kuningaskunnan taantuvan. Näiden legendojen mukaan hän vaelsi 160 vuoden ikäisenä länteen elääkseen erakkona asumattomalla raja-alueella. Kaupungin tai kuningaskunnan läntisellä portilla vartija tunnisti hänet. Vahti pyysi vanhaa mestaria kirjaamaan viisautensa muistiin. Tämä on Daodejingin legendaarinen alkuperä. Tarinan joissakin versioissa vartija on niin liikuttunut teoksesta, että hän lähtee Laozin mukaan eikä koskaan enää palaa. Joissakin legendoissa ”vanhan mestarin” sanotaan lisäksi olleen Buddhan opettaja tai Buddha itse.[13][16]

1900-luvun puoliväliin mennessä tutkijat olivat saavuttaneet konsensuksen siitä, että Laozin historiallisuus oli epätodennäköinen tai sitä ei voitu todistaa ja että Daodejing oli ”kokoelma monen käden kirjoittamia taolaisia sanontoja, jotka saivat alkunsa 300-luvulla eaa.”[17][18]

Nimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laozi on arvonimi. Lao tarkoittaa ”kunnioitettu” tai ”vanha”. Zi tarkoittaa "mestari". Zi-sanaa käytettiin muinaisessa Kiinassa sosiaalisen etuliitteen tavoin ilmaisemaan ”herra” tai ”sir”. Kansanelämäkerroissa Laozin etunimi oli Er, sukunimi Li (Li Er, kiin. 李耳) ja kohteliaisuusnimi Boyang. Dan on Laozille postuumisti annettu nimi, ja häneen viitataan joskus nimellä Li Dan (kiin. 李聃).[19][20][21]

Tang-dynastian aikana häntä alettiin kunnioittaa dynastian esi-isänä, kun taolaiset olivat keksineet yhteyden dynastian Li-sukunimen ja Laozin Li-nimen välille. Hänelle annettiin titteli Taishang xuanyuan huangdi, ”ylivertainen salaperäinen ja alkuperäinen keisari”. Xuanyuan ja Huangdi ovat myös Keltaisen keisarin etu- ja sukunimi.[22][23][24]

Daodejing

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laozi kuvattuna taolaisena jumalana.

Laozin pääteos Daodejing on yksi tärkeimmistä kiinalaista kosmogoniaa käsittelevistä tutkielmista. Kuten suurin osa muista muinaisen Kiinan filosofeista, Laozi selittää usein ajatuksensa paradoksien, analogioiden, muinaisten sanontojen, toiston, symmetrian, riimien ja rytmin kautta.

Daodejing, jota kutsutaan usein tekijänsä mukaan yksinkertaisesti nimellä Laozi, kertoo Daon (tai Taon) olevan kaiken olemassaolon mystinen lähde ja ideaali: sitä ei voi nähdä, mutta se ei ole yliaistillinen, se on äärimmäisen voimakas mutta nöyrä kaikkien asioiden alkulähde. Daodejingin mukaan ihmisillä ei ole Daossa erikoisasemaa, sillä he ovat vain yksi sen lukuisista (”kymmenestätuhannesta”) ilmenemismuodoista. Ihmisillä on haluja ja vapaa tahto (joten he kykenevät muuttamaan omaa luontoaan). Monet toimivat ”luonnottomasti” ja rikkovat Daon luonnollisen tasapainon. Daodejingin tavoite on johdattaa sitä opiskelevat ”palaamaan” luonnolliseen tilaansa harmoniassa Daon kanssa.[25] Kieltä ja konventionaalista viisautta käsitellään kriittisesti. Taolaisuus näkee ne luontaisesti puolueellisina ja keinotekoisina rakennelmina.[26]

Livia Kohn antaa esimerkin siitä, miten Laozi kehotti muutokseen lähestymistavoissa tai ”palamaan luontoon” toiminnan sijaan. Teknologia voi tuoda väärän tunteen edistyksestä. Laozin antama vastaus ei ole teknologian hylkääminen, vaan rauhallisen, haluista vapaan wu wei -tilan etsiminen. Tämä liittyy Laozin useisiin lausumiin, joissa hallitsijoita kehotetaan pitämään alamaisensa ”tietämättömyydessä” tai ”yksinkertaisina”. Jotkut tutkijat väittävät, että selitys jättää uskonnollisen kontekstin huomiotta, ja muut ovat kyseenalaistaneet sen apologetiikaksi tekstin filosofisen johdonmukaisuuden puolesta. Jos Laozi kirjaimellisesti kehotti hallitsijoita pitämään kansansa tietämättöminä, hänen neuvonsa eivät olleet mitenkään epätavallisia. Tekstin tietyillä termeillä, kuten ”laaksonhenki” (gushen) ja ”sielu” (po), on kuitenkin uskonnollinen konteksti eikä niitä voida helposti sovittaa teoksen puhtaasti eettiseen lukutyyliin.[26]

Wu wei, kirjaimellisesti ”toimimattomuus”, on Daodejingin keskeinen käsite. Wu wei on käsitteenä erittäin monimutkainen ja sanoilla on useita eri merkityksiä, jopa suomenkielisessä käännöksessä; se voi tarkoittaa ”ei-tekemistä”, ”ei-pakottamista”, ”ei-näyttelemistä”, ”tyhjyyden luomista”, ”spontaania toimimista” ja ”hetkessä virtaamista”.[27]

Käsitettä käytetään selittämään ziran eli harmonia Daon kanssa. Siihen kuuluvat ajatukset, että erot arvoissa ovat ideologisia ja että kaikentyyppinen kunnianhimo on peräisin samasta lähteestä. Laozi käytti termiä laveasti ja nimesi keskeisiksi hyveikseen yksinkertaisuuden ja nöyryyden verraten niitä usein itsekkäisiin toimiin. Poliittisella tasolla se tarkoittaa sodan, ankarien lakien ja korkeiden verojen kaltaisten olosuhteiden välttämistä. Jotkut taolaiset näkevät yhteyden wu wein ja esoteeristen käytäntöjen välillä, joihin kuuluu Zhuangzin kuvaama ”istuminen unohduksessa” (mielen tyhjentäminen ruumiintietoisuudesta ja ajatuksista).[26]

Esoteerisen taolaisuuden harjoittajien mukaan kirjassa on erityisiä qigong-mietiskelyyn liittyviä neuvoja taolaisille mestareille ja siinä on selitetty verhottuna tapa palata alkuperäiseen olemassaolon tilaan.[28] Tämä tulkinta tukee näkemystä, jonka mukaan taolaisuus on kuolemattomuuden tavoittelua käsittelevä uskonto.[29][30]

Taolaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Taolaisuus

Laozin katsotaan perinteisesti perustaneen taolaisuuden, joka on kiinteässä yhteydessä Daodejingin ja ”alkutilan” (tai ”alkuperäiseen”) taolaisuuteen. Kansantaolaisuudessa (”uskonnollisessa taolaisuudessa”) Jadekeisaria pidetään tyypillisesti virallisena pääjumalana. Älymystön (”eliitin”) taolaiset, kuten Taivaalliset mestarit, nostavat yleensä Laozin (Laojun, ’Herra Lao’) ja kolme puhdasta jumaltensa pantheonin kärkeen.[31][32]

Laozin tarina on saanut vahvoja uskonnollisia pohjavireitä Han-dynastian ajalta lähtien. Kun taolaisuus vakiintui, Laozia alettiin pitää jumalana. Usko jumalallisen Laozin paljastamaan Daoon johti Taivaallisten mestareiden, ensimmäisen järjestäytyneen taolaisen lahkon, perustamiseen. Myöhemmässä kypsyneessä taolaisessa perinteessä Laozi alettiin nähdä Daon henkilöitymänä. Hänen sanotaan käyneen läpi lukuisia ”muodonmuutoksia” tai ottaneen erilaisia valeasuja eri inkarnaatioissa historian aikana ohjatakseen muita tielleen. Uskonnollisessa taolaisuudessa katsotaan usein, ettei ”vanha mestari” kadonnut Daodejingin kirjoittamisen jälkeen vaan matkusti Intiaan paljastamaan Daon.[12]

Yinxi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laozia esittävä veistos.

Laozin suhteesta Yinxi-nimiseen läntisen portin vartijaan on säilynyt lukuisia legendoja. Daodejingin synnystä kertovan tarinan mukaan juuri Yinxi pyysi Laozia kirjoittamaan viisautensa muistiin. Kertomus siitä, miten Laozi antoi Daodejingin Yinxille, on osa laajempaa teemaa, jossa jumalallinen Laozi luovuttaa kärsivälle ihmiskunnalle sen pelastavan totuuden. Laozin ja Yinxin ympärille kehittyi kansantarinoita, joissa kerrotaan ihanteellisesta suhteesta taolaisen mestarin ja hänen oppilaansa välillä.[33]

600-luvulla kirjoitetussa teoksessa Sandong zhunang (”kolmen luolan helmipussi”) kerrotaan eräs versio heidän välisestä suhteestaan. Laozi teeskenteli olevansa maanviljelijä saapuessaan länsiportille, mutta Yinxi tunnisti hänet ja pyysi opetusta suurelta mestarilta. Laozille ei riittänyt se, että vahti oli tunnistanut hänet, vaan hän vaati selitystä. Yinxi kertoi syvästä halustaan löytää Dao ja selitti, miten hänen pitkät opintonsa astrologiassa olivat auttaneet häntä tunnistamaan Laozin. Laozi hyväksyi Yinxin oppilaakseen. Tapausta on pidetty esimerkillisenä vuorovaikutuksena taolaisen mestarin ja oppilaan välillä; etsijän tulee käydä läpi sopiva testi, ennen kuin hänet hyväksytään. Tulevan oppilaan odotetaan todistavan päättäväisyytensä ja kykynsä, ilmaisevan toiveensa selkeästi ja osoittavan, että hän on edistynyt Daon ymmärtämisessä itsenäisesti.[34]

Sandong zhunang jatkaa kertomustaan oppilaan matkasta. Yinxi vihittiin mestariksi, kun Laozi välitti hänelle Daodejingin muiden tekstien ja ohjeiden muassa, aivan kuten taolaiset oppilaat saavat erilaisia metodeja, opetuksia ja kirjoituksia vihkimyksessään. Vihkimys oli vain alustava, ja Yinxi tarvitsi vielä aikaa täydellistääkseen uskoaan, joten Laozi antoi hänelle kolme vuotta aikaa Daon ymmärtämisen hiomista varten. Yinxi aloitti täysimittaisen, uskonnollisen elämän. Ajan kuluttua loppuun Yinxi osoitti jälleen päättäväisyyttä ja täydellistä luottamusta ja lähetti markkinoille sopimuksen mukaan merkiksi mustan lampaan. Lopulta hän tapasi taas Laozin, joka ilmoitti, että Yinxin kuolematon nimi oli luetteloitu taivaisiin, ja kutsui taivaallisen kulkueen vaatettamaan Yinxin kuolemattomien pukuun. Tarina jatkuu kertomuksella siitä, miten Laozi antoi Yinxille useita arvonimiä ja vei hänet matkalle maailmankaikkeuden läpi, jopa yhdeksään taivaaseen. Ihmeellisen matkan jälkeen kaksi viisasta lähtivät barbaarien läntisille maille. Koulutuskausi, uudelleenkohtaaminen ja matkustus kuvaavat korkeimman uskonnollisen aseman, ”kolmen luolan opettajan”, saavuttamista keskiaikaisessa taolaisuudessa. Tässäkin legendassa Laozi on täydellinen taolainen mestari ja Yinxi ihanteellinen taolainen oppilas. Laozi esitetään Daon henkilöitymänä, joka luovuttaa opetuksensa ihmiskunnan käyttöön sen pelastamiseksi. Yinxi seuraa valmistautumisen, kokeen, koulutuksen ja saavutuksen muodollista ketjua.[35]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taolainen pyhäkkö Wudangissa.

Potentiaaliset virkamiehet tukeutuivat koko kiinan historian ajan ei-kungfutselaisten viisaiden, erityisesti Laozin ja Zhuangzin, auktoriteettiin kieltäytyessään minkä tahansa hallitsijan palvelemisesta. Zhuangzilla, Laozin tunnetuimmalla seuraajalla, oli suuri vaikutus kiinalaiseen älymystöön ja Kiinan kulttuuriin yleensä. Zhuangzi on ollut erakkoelämän, luostarielämän muunnelman, keskeinen auktoriteetti. Siinä elämän sosiaalinen puoli uhrataan uskonnollisuuden hyväksi. Zhuangzi piti erakkoutta korkeimpana ihanteena, kunhan se vain ymmärrettiin oikein.[36]

Tutkijat, kuten Aat Vervoom, ovat otaksuneet, että Zhuangzi kannatti yhteiskuntaan sulautunutta erakkoelämää. Tämän näkökulman mukaan eristäytyminen erakoksi tarkoittaa anonyymia piiloutumista yhteiskuntaan. Zhuangzin erakolle tuntemattomuus ja vapaa ajelehtiminen ovat mielentila. Tämä tapa lukea Zhuangzin ajatuksia perustuu hänen itsensä mukaan nimetyn Zhuangzi-teoksen ”sisäisiin kappaleisiin”.[37]

James Bellamyn kaltaiset tutkijat ovat sitä mieltä, että näkökulma saattaa olla oikea, ja sitä on tulkittu samoin tavoin Kiinan historian eri aikoina. Zhuangzin ”ulkoisilla kappaleilla” on historiallisesti ollut kuitenkin keskeinen rooli eristäytymisen kannattamisessa. Vaikka jotkut tutkijat pitävät Laozia Han-dynastian erakkokulttuurin keskeisenä hahmona, historialliset tekstit eivät vaikuta tukevan tätä näkökulmaa.[38]

Politiikantutkijat, joihin Laozi on vaikuttanut, ovat kannattaneet nöyrää johtamistapaa ja hillittyä suhtautumista valtion voimankäyttöön, joko eettisistä ja pasifistisista syistä tai taktisista syistä. Toisessa kontekstissa useat autoritarismia vastustavat liikkeet ovat omaksuneet Laozin heikkojen voimaa käsitteleviä opetuksia.[39]

Taloustieteilijä Murray N. Rothbard ehdottaa, että Laozi oli ensimmäinen libertaari, ja vertaa Laozin ajatuksia hallinnosta F. A. Hayekin spontaania järjestystä käsittelevään teoriaan.[40][41] Samoin tavoin Cato-instituutin David Boaz on ottanut kappaleita Daodejingistä vuoden 1997 teokseensa The Libertarian Reader.[42] Filosofi Roderick Long on kuitenkin väittänyt, että libertaariset teemat taolaisessa ajattelussa onkin itse asiassa lainattu varhaisemmilta kungfutselaisilta kirjoittajilta.[43]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bellamy, James A. B.: Some Proposed Emendations to the Text of the Koran. (Citing work by Aat Vervoorn) The Journal of the American Oriental Society 113.4, 1993. (englanniksi)
  • Boaz, David: The libertarian reader. classic and contemporary readings from Lao-tzu to Milton Friedman. New York: Free Press, 1998. ISBN 0-684-84767-1 (englanniksi)
  • Creel, Herrlee G.: What Is Taoism?. and Other Studies in Chinese Cultural History. Chicago: University of Chicago Press, –. ISBN 0-226-12047-3 (englanniksi)
  • Dumoulin, Heinrich: Zen Buddhism. A History. (Volume 1. India and China) Bloomington, Indiana: World Wisdom, 2005. ISBN 0-941532-89-5 (englanniksi)
  • Drompp, Michael Robert: Tang China and the Collapse of the Uighur Empire. A Documentary History. Brill Academic Publishers, 2004. ISBN 9004140964 (englanniksi)
  • Fowler, Jeaneane: An Introduction To the Philosophy and Religion of Taoism. Pathways to Immortality. Brighton: Sussex Academic Press, –. ISBN 1-84519-085-8 (englanniksi)
  • Kohn, Livia: Daoism Handbook (Handbook of Oriental Studies / Handbuch der Orientalisk – Part 4. China, 14). Boston: Brill Academic Publishers, 2000. ISBN 90-04-11208-1 (englanniksi)
  • Kohn, Livia & Lafargue, Michael, editors: Lao-Tzu and the Tao-Te-Ching. Albany: State University of New York Press, 1998. ISBN 0791435997 (englanniksi)
  • Kramer, Kenneth: World Scriptures. An Introduction to Comparative Religions. New York: Paulist Press, 1986. ISBN 0-8091-2781-4 (englanniksi)
  • Long, Roderick T.: Austro-Libertarian Themes in Early Confucianism. The Journal of Libertarian Studies, 2003, XVII. vsk, nro 3, s. 35–62. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Luo, Jing: Over a Cup of Tea. An Introduction to Chinese Life and Culture. Washington, D.C: University Press of America, 2004. ISBN 0-7618-2937-7 (englanniksi)
  • Maspero, Henri: Taoism and Chinese Religion. Amherst: University of Massachusetts Press, 1981. ISBN 0-87023-308-4 (englanniksi)
  • Morgan, Diane: The Best Guide to Eastern Philosophy and Religion. New York: St. Martin's Griffin, –. ISBN 1-58063-197-5 (englanniksi)
  • Renard, John: 101 Questions and Answers on Confucianism, Daoism, and Shinto. New York: Paulist Press, 2002. ISBN 0-8091-4091-8 (englanniksi)
  • Roberts, Moss: Dao De Jing. The Book of the Way. Berkeley: University of California Press, –. ISBN 0-520-24221-1 (englanniksi)
  • Robinet, Isabelle: Taoism. Growth of a Religion. Stanford University Press, 1997. ISBN 0804728399
  • Rothbard, Murray N.: The Ancient Chinese Libertarian Tradition 2005. Ludwig von Mises Institute. (englanniksi)
  • Rothbard, Murray N.: Concepts in the Role of Intellectuals in Social Change Towards Laissez Faire. The Journal of Libertarian Studies, 1990, IX. vsk, nro 2, s. 43–67. (englanniksi)
  • Simpkins, Annellen M. & Simpkins, C. Alexander: Taoism. A Guide to Living in the Balance. Boston: Tuttle Pub, 1999. ISBN 0-8048-3173-4 (englanniksi)}
  • Van Norden, Bryan W.; Ivanhoe, Philip J.: Readings in Classical Chinese Philosophy. Indianapolis, Indiana: Hackett Publishing Company, –. ISBN 0-87220-780-3 (englanniksi)
  • Watson, Burton: Complete Works of Chuang Tzu, s. 408. New York: Columbia University Press, 1968. ISBN 0-231-03147-5 (englanniksi)
  • Watts, Alan with Huan, Al Chung-liang: Tao. The Watercourse Way, s. 134. New York: Pantheon Books, 1975. ISBN 0-394-73311-8 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri url puuttuu. (fr) Ranskan kansalliskirjasto, BnF catalogue général, Pariisi, Ranskan kansalliskirjastoUrlView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Kiinankieliset nimet: suomeen mukautettu vai kansainvälinen nimiasu? kielitoimistonohjepankki.fi
  3. ↑ Kohn (2000), s. 4
  4. ↑ Renard (2002), s. 16
  5. ↑ Simpkins & Simpkins (1999), s. 11–13
  6. ↑ Morgan (2001), s. 223.
  7. ↑ Hornstein (2002), s. 403–404.
  8. ↑ Fowler (2005), s. 96
  9. ↑ Robinet (1997), s. 26
  10. ↑ Simpkins & Simpkins (1999), s. 11–12
  11. ↑ Morgan (2001), s. 303.
  12. ↑ a b Kohn 2000, s. 3–4.
  13. ↑ a b Simpkins & Simpkins (1999), s. 12–13
  14. ↑ Morgan (2001), s. 223–224
  15. ↑ Simpkins & Simpkins (1999, s. 12
  16. ↑ Morgan (2001), s. 224–225.
  17. ↑ Watts (1975), s. xxiii
  18. ↑ Watson (1968), Introduction, s. 8 – ”Most scholars now agree that it is impossible to say Lao Tzu ever lived, or, if he did, to determine exactly when.”
  19. ↑ Luo (2004), s. 118
  20. ↑ Kramer (1986), s. 118
  21. ↑ Kohn (2000), s. 2.
  22. ↑ Kohn (2000), s. 720
  23. ↑ Drompp (2004), s. 254
  24. ↑ Fowler (2005), s. 153
  25. ↑ Ivanhoe & Van Nording (2005), s. 162.
  26. ↑ a b c Kohn (2000), s. 22.
  27. ↑ Watts (1975), s. 78–86
  28. ↑ Robinet (1997), s. 26, 28.
  29. ↑ Maspero (1950), s. 211
  30. ↑ Creel (1982), s. 40.
  31. ↑ Maspero (1981), s. 41
  32. ↑ Robinet (1997), s. 63
  33. ↑ Kohn & Lafargue (1998), s. 14, 17, 54
  34. ↑ Kohn & Lafargue (1998), s. 55
  35. ↑ Kohn & Lafargue (1998), s. 55-56
  36. ↑ Bellamy (1993), s. 55–56.
  37. ↑ Bellamy (1993), s. 58–63.
  38. ↑ Bellamy (1993), s. 64, 67
  39. ↑ Roberts (2001), s. 1–2
  40. ↑ Rothbard (2005).
  41. ↑ Rothbard (1990).
  42. ↑ Boaz (1997)
  43. ↑ Long (2003).

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bodde, Derk & Feng, Youlan: A History of Chinese Philosophy. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 1983. ISBN 0-691-02021-3 (englanniksi)
  • Henricks, Robert G.: Lao Tzu: Te-Tao Ching – A New Translation Based on the Recently Discovered Ma-wang-tui Texts. New York: Ballantine Books, –. ISBN 0-345-37099-6 (englanniksi)
  • Kaltenmark, Max: Lao Tzu and Taoism. Stanford, California: Stanford University Press, –. ISBN 0-8047-0689-1 (englanniksi)
  • Laotse: Tao te ching. (Suomentanut Pertti Nieminen. Ilmestynyt 1963 nimellä Salaisuuksien tie WSOY:n kustantamana) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6439-5
  • Moeller, Hans-Georg: The Philosophy of the Daodejing. New York: Columbia University Press, 2006. ISBN 0-231-13678-1 (englanniksi)
  • Peerenboom, R. P.: Law and Mmorality in Ancient China. The Silk Manuscripts of Huang-Lao. Albany, New York: State University of New York Press, 1993. ISBN 0-7914-1237-7 (englanniksi)
  • Waley, Arthur: The Way and Its Power. Lao Tzu’s Tao Te Ching and Its Place in Chinese Thought. New York: Grove Press, –. ISBN 0-8021-5085-3 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Laozi
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Laozi. (englanniksi)
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laozi.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laozi&oldid=22345325”