Lancashirenkarjakoira

Lancashirenkarjakoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 590
Rodun syntyaika	1700-luku
Alkuperäinen käyttö	Karjaa paimentava koira, maatilojen yleiskoira
Nykyinen käyttö	Harrastuskoira, seurakoira
Elinikä	12–15 vuotta joskus jopa 20 vuottalähde?
Muita nimityksiä	Lancashire Heeler, lancashire’i heeler, heeleri, Ormskirk heeler, hiileri
FCI-luokitus	ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #360
Ulkonäkö
Paino	6–12 kg
Säkäkorkeus	uros 30 cm narttu 25 cm
Väritys	black & tan tai liver & tan
Infobox OK

Lancashirenkarjakoira (engl. Lancashire Heeler) on pienikokoinen englantilainen karjaa paimentava koirarotu, joka on Suomessa vielä melko harvinainen. FCI tunnusti rodun vuonna 2016.

Ulkonäkö

Lancashirenkarjakoira on pieni, vankkarakenteinen ja toimelias työkoira. Luusto on voimakas ja purenta leikkaava. Korvat ovat pystyt tai taittuneet (myös eriparisesti taittuneet sallitaan), ainoastaan lainkaan kohoamattomat luppakorvat ovat virhe. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja väriltään tummat. Runko on noin 2,5 cm säkäkorkeutta pitempi. Etukäpälät ovat hieman ulospäin kääntyneet, mutta liikkeiden tulee silti olla vapaat. Aluskarvaa peittää lyhyt ja tiheä peitinkarva. Sallitut värit ovat musta ja maksanruskea, joissa molemmissa tulee olla punaruskeita (tan-) värimerkkejä. Valkoista sallitaan vain pieni pilkku rinnassa. Ihannesäkäkorkeus uroksilla on 30 cm ja nartuilla 25 cm.

• 
  Black & tan
• 
  Liver & tan

Luonne ja käyttäytyminen

Lähes kaikki lancashirenkarjakoiran luonteenpiirteet kertovat sen alkuperästä maatilojen karjakoirana. Karjaa paimentaessa heelerin tuli olla rohkea sekä kyetä lukemaan karjan eleitä. Niiden täytyi olla työhaluisia ja yhteistyökykyisiä ihmisen kanssa. Vahtikoirina heelerit olivat valppaita sekä itsevarmoja. Nykyäänkin ne saattavat vahtia reviiriänsä haukkumalla. Heelerit toimivat myös seurakoirina taloissa. Heelerit ovat sosiaalisia, ihmisrakkaita ja iloisia persoonia.

Heelerit nauttivat tekemisestä ja haluavat olla mukana perheensä tekemisissä. Heelerit ovat yleensä kontaktinhaluisia ja koulutettavuudeltaan erinomaisia. Kotikoirina heelereillä on usein karjapaimenen aistit, joten se yrittäisi olla laumansa johtaja.

Alkuperä

Lancashirenkarjakoiran alkuperä on melko epäselvä. Yleisin teoria sen synnystä on welsh corgin ja manchesterinterrierin kantamuotojen risteyttäminen. On myös mahdollista, että welsh corgin sijaan on käytetty walesilaisten karjanajajien käyttämää risteytystä, jossa on myös welsh corgia. Myös manchesterinterrierin sijaan on voitu käyttää irlantilaista black&tan -terrieriä. Alun perin nimellä "teurastajankoira" tunnettu pieni black&tan -värinen koira oli erityisen suosittu Länsi-Lancashiressa Ormskirkin alueella, mistä juontuu nimitys "ormskirkinkarjakoira" (Ormskirk Heeler).

1760-luvusta 1800-luvun alkuun heelererit toimivat apuna karjanajossa ajettaessa karjaa teurastamoihin. Heelerit olivat pieniä ja käteviä, kun karjaa ajettiin kapeilla kujilla. Heelerit sulkivat sivukadut edestä ja ohjasivat karjaa haukkumalla sekä ajoivat karjaa eteenpäin puremalla niitä kintereihin (engl. "heel"), josta juontaa rodun nimi. Pieninä koirina heelerit väistivät karjan potkuja painumalla litteäksi. Heelerit myös pyydystivät rottia ja vahtivat karjaa öisin. Heelerit ovat myös paimentaneet lampaita ja kanoja sekä toimineet monessa muussa eri tehtävissä.

Heelerin koko vaihteli paljon. Suurimmat olivat jopa 23 tuumaa (lähes 60cm). Nykyisen rotumääritelmän mukaan heelerit ovat n. 12 tuumaa (n. 30cm). Aikoinaan pidettiin black & tan -väritystä ainoana oikeana karjakoiran värinä. Maatiloilla oltiin black & tan -värille jopa niin uskollisia, että muunväriset tapettiin. Vuonna 1999 rotumääritelmään lisättiin liver & tan.

Eri seuduilla oli omat heelerinsä. Heelereitä oli mm. Yorkshiressa, Norfolkissa, Cheshiressa, Devonshiressa ja Lancashiressa. Muut kuin Lancashiren heelerit katosivat ajan myötä.

Lancashire Heeler Club perustettiin vuonna 1978 ja samana vuonna laadittiin rotumääritelmä. Klubiin rekisteröityihin 817 koiraan perustuu heelerikanta, sillä Britannian kennelklubi, joka hyväksyi lancashire heelerin roduksi 1981, hyväksyi rekisteriinsä vain Lancashire Heeler Clubin rekisteröimiä heelereitä. Ensimmäiset heelerit tulivat Suomeen 1981. Suomen Kennelliitto muutti myöhemmin nimen lancashire heeler viralliseksi suomalaiseksi rotunimeksi lancashirenkarjakoira.

Terveys

Lancashirenkarjakoiralla esiintyy jonkin verran perinnöllisiä silmäsairauksia ja polvien virheellistä rakennetta.

Heelereiden silmissä esiintyy myös paljon merkityksettömiä muutoksia. Vuosien 1994–2005 aikana on tutkittu virallisesti 70 aikuista heeleriä, joista 28:lla oli jokin merkintä diagnoosissa. Yleisimpiä silmäsairauksia nillä ovat linssiluksaatio (voimakkaan linjasiitoksen vuoksi koko kannassa), CEA (collie eye anomalia), harmaakaihi ja PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuminen. Suomessa on toistaiseksi kolme linssiluksaatiotapausta, joista yksi on Suomessa syntynyt koira. Harmaakaihia on yksi selvä ja yksi tulkinnanvarainen tapaus. PRA:ta on tavattu Suomessa yhdessä heelerissä.

Heelereillä esiintyy myös patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaan menoa. Sille altistavat avoimet polvikulmaukset sekä väärät raaja-asennot, kuten sisäänpäin tai ulospäin kääntyneet polvet. Suomessa patellaluksaatiota on kaksi vakavan asteen diagnoosia.

Tilanne Suomessa ja maailmalla

Lancashirenkarjakoirien määrä Suomessa ja maailmalla on melko vähäinen. Suomessa on paljon ulkomailta tuotuja heelereitä. Vuoden 2006 lopussa Suomen kanta oli 274. Ruotsissa kanta on noin 900 koiraa. Englannissa rekisteröityjä heelereitä vuoden 2004 loppuun mennessä oli noin 3800. Niiden määrä on koko ajan kasvamassa. 2000-luvulla Englannissa on rekisteröity vuosittain noin 150–180 heeleriä. Suomessa rekisteröintejä on viime vuosina ollut 30–50.

Käyttö

Ennen lancashirenkarjakoiraa käytettiin pääasiassa maatiloilla apuna karjaa ajossa. Nykyään heelerin kanssa voi harrastaa monipuolisesti eri lajeja. Suomessa heelereitä kisaa agilityn kolmannessa luokassa, ja tokossa kaksi on saavuttanut voittajaluokan. Tokon ja agilityn lisäksi heelerin kanssa voi harrastaa mainiosti vaikkapa jälkeä tai raunioetsintää. Suomessa on toistaiseksi kaksi koiraa saavuttanut agility- ja hyppyvalion arvon. Myös Ruotsissa on agilityvalion arvon saavuttaneita heelereitä. Lisäksi Suomessa on viisi lancashirenkarjakoiraa suorittanut palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti.^lähde? Suomessa on yksi heeler saavuttanut myös jäljestysvalion arvon.

Turkinhoito

Heelereiden turkinhoito on melko vaivatonta. Turkin lyhyyden takia sitä ei tarvitse harjata kuin karvanlähdön aikaan ja muulloin aika ajoin. Turkki pestään puhtaanapidon vuoksi muutaman kerran vuodessa tai tarvittaessa. Kurakelien aikaan tassut ja vatsanalus kaipaavat usein pesua tai ainakin pyyhkimisen.

Lähteet

• Suomen Lancashire Heeler -yhdistys ry
• The Lancashire Heeler, first & second books, by Kathie Kidd & Eeva-Maija Lehtinen
• The Lancashire Heeler Club, silver jubilee handbook, editors Enid & Samantha Lord
• Rotumääritelmä
• Jalostuksen tavoiteohjelma
• Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietokanta
• The Lancashire Heeler Club

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lancashirenkarjakoira Wikimedia Commonsissa