Lamont Dozier
Lamont Dozier (16. kesäkuuta 1941 Detroit – 8. elokuuta 2022[1]) oli yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja musiikkituottaja. Hänet tunnetaan erityisesti työstään Brian ja Eddie Hollandin kanssa Motown-yhtiössä 1960-luvulla.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dozier aloitti musiikkiuransa 13-vuotiaana The Romeos -yhtyeen laulajana.[2] Hän esiintyi 1950-luvulla Detroitissa ja nauhoitti vuonna 1960 debyyttisinglensä taiteilijanimellä Lamont Anthony. Single julkaistiin Motownin perustaja Berry Gordyn sisaren omistamalla Anna Records -levymerkillä.[3] Vuonna 1963 Gordy palkkasi Dozierin omaan levy-yhtiöönsä antaen hänelle yhteistyökumppaneiksi tuottaja-lauluntekijäveljekset Brian ja Eddie Hollandin.[4]
Dozier ja Hollandit (nimet esitetään usein muodossa Holland–Dozier–Holland) kirjoittivat ja tuottivat 1960-luvulla suuren määrän menestyskappaleita Motown-artisteille, joista menestyneimmäksi osoittautui The Supremes. Yhtye nosti peräkkäin listaykköseksi kuusi Dozierin ja Hollandien kirjoittamaa kappaletta, joista ensimmäinen oli vuoden 1964 ”Where Did Our Love Go?”.[4] The Four Tops -yhtyeelle he tekivät muun muassa listahitit ”I Can’t Help Myself (Sugar Pie, Honey Bunch)” ja ”Reach Out, I’ll Be There”.[3] Myös The Isley Brothers, Marvin Gaye, The Marvelettes ja Martha and the Vandellas nauhoittivat heidän materiaaliaan.[5]
Dozier ja Hollandit ajautuivat erimielisyyksiin Motownin kanssa rojaltien jakamisesta, ja pitkän oikeuskäsittelyn jälkeen kolmikko päätti vuonna 1968 perustaa oman yhtiönsä. He alkoivat tuottaa musiikkia omien Invictus- ja Hot Wax -levymerkkiensä alla.[3][5] Dozier alkoi uudelleen nauhoittaa musiikkia sooloartistina.[3] Vuonna 1973 hän lopetti yhteistyön Hollandien kanssa ja siirtyi ABC Recordsille.[3]
Balladi ”Trying to Hold On to My Woman” menestyi hyvin ja Dozierin ABC-debyyttialbumi Out Here on My Own saavutti kultalevyrajan.[2] Hän nauhoitti ABC:lle vielä albumit Black Bach ja Love & Beauty ennen siirtymistään Warner Bros. Recordsille vuonna 1976.[3]
Vuonna 1980 Dozier perheineen muutti Englantiin.[2] Hän tuotti ja kirjoitti 1980-luvulla musiikkia muun muassa Aretha Franklinille, Eric Claptonille ja Phil Collinsille.[5]
Holland–Dozier–Holland valittiin vuonna 1988 Songwriters Hall of Fameen ja vuonna 1990 Rock and Roll Hall of Fameen.[2][4]
Kappaleita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Can I Get a Witness (Marvin Gaye) [6]
- Heat Wave (Martha and the Vandellas) [6]
- Nowhere to Run (Martha and the Vandellas) [6]
- I Can’t Help Myself (The Four Tops) [6]
- Reach Out I’ll Be There (The Four Tops) [6]
- You Can’t Hurry Love (The Supremes) [6]
- Baby Love (The Supremes) [6]
- Stop! In the Name of Love (The Supremes) [6]
- You Keep Me Hangin’ On (The Supremes) [6]
- Two Hearts (Phil Collins) [6]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dozierin omalla nimellään julkaisemat sooloalbumit.[3]
- Out Here on My Own (1974)
- Black Bach (1975)
- Love & Beauty (1975)
- Right There (1976)
- Peddlin’ Music on the Side (1977)
- Bittersweet (1979)
- Lamont (1981)
- Working on You (1981)
- Bigger Than Life (1983)
- Inside Seduction (1991)
- Reflections Of (2004)
- Reimagination (2018)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lamont Dozier, Writer of Numerous Motown Hits, Dies at 81 nytimes.com. Viitattu 10.8.2022.
- ↑ a b c d Lamont Dozier Songwriters Hall of Fame. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Hogan, Ed: Lamont Dozier Allmusic. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Holland, Dozier and Holland Rock and Roll Hall of Fame. Arkistoitu 7.1.2014. Viitattu 30.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Hardy, Phil: ”Holland, Dozier And Holland”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Kuolleet | Motown-hittejä liukuhihnalta tehtaillut Lamont Dozier on kuollut Helsingin Sanomat. 10.8.2022. Viitattu 11.8.2022.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
