Tämä on lupaava artikkeli.

Lambtonin mato

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lambtonin mato
”Hän iski hirviön päähän voimakkaan iskun.” C. E. Brockin kuvitusta teokseen English Fairy and Other Folk Tales (1890).
”Hän iski hirviön päähän voimakkaan iskun.” C. E. Brockin kuvitusta teokseen English Fairy and Other Folk Tales (1890).
Ominaisuudet
Tuntomerkit käärmemäinen ruumis, iso suu ja hampaat, mulkosilmät
Esiintyminen Durhamin kreivikunta ja Wearjoki
Voimat irtileikatut palaset palaavat takaisin yhteen
Kansanperinne
Kansanperinteen
ikä
mahdollisesti jo 1200-luvulla
Kansanperinteen
alkuperä
Lambton-suvun Durhamin jaarlit ja Lambtonin linna
Ensimmäinen
maininta
1800-luku
Alkuperämaa Englanti
Alkuperäalue Northumberland, Koillis-Englanti
Yleinen
luokka
lohikäärme

Lambtonin mato (engl. Lambton Worm) on englantilaisen kansanperinteen lohikäärmettä muistuttava hirviö. Tarua kerrottiin mahdollisesti jo keskiajalla, kirjallisiin lähteisiin se ilmaantuu 1800-luvulla. Se sijoittuu Koillis-Englannin County Durhamiin Wearjoen ympäristöön.

Tarun mukaan nuori aatelismies John Lambton jätti eräänä sunnuntaina kirkossa käynnin väliin ja meni kalastamaan. Hän sai pyydykseensä oudon ja limaisen, matomaisen olennon. Häntä kehotettiin tappamaan otus, mutta hän heittikin sen kaivoon[1] sanoen samalla: ”Luulenpa napanneeni Paholaisen.” Pian tapauksen jälkeen Lambton lähti ristiretkelle.[2]

Lambtonin poissa ollessa madosta kasvoi lohikäärme. Se oli niin suuri, että kykeni nukkuessaan kietoutumaan Penshaw-nimisen kukkulan ympärille.[2] Otuksella oli valtava suu ja hampaat sekä isot pullottavat silmät. Maaseudulla ryömiessään se herätti ihmisissä kauhua ja söi karjaa.[1] Sitä ei voinut tappaa, sillä palasiksi silvottunakin sen kappaleet yhdistyivät uudelleen.[2]

Lambton palasi lopulta matkaltaan. Noidan neuvosta hän kiinnitti haarniskaansa keihäänkärkiä ja asettui seisomaan kivelle keskellä jokea. Kun hirviö kietoutui hänen ympärilleen, keihäänkärjet lävistivät sen. Lambton iski otuksen kahtia, jolloin virta vei kappaleet mukanaan ja esti niitä enää yhtymästä.[2]

Neuvojensa hintana noita vaati Lambtonia surmaamaan ensimmäisen, joka tervehtisi häntä hänen palatessaan linnaansa. Lambton suunnitteli huiputtavansa noitaa niin, että hänen metsästyskoiransa vapautettaisiin oikealla hetkellä. Sen sijaan hän kohtasikin isänsä, jota ei tohtinut murhata. Kostoksi noita kirosi perheen ja julisti, ettei yksikään Lambtonin lordi yhdeksään sukupolveen kokisi luonnollista kuolemaa.[2]

Taru Lambtonin madosta on Koillis-Englannissa yleisesti tunnettu. Tarina sijoittuu Durhamin kreivikuntaan Wearjoen ympäristöön.[1] Durhamissa sijaitseva Lambtonin linna on todellinen paikka.[2]

Tarun pääasialliset lähteet ovat todennäköisesti 1800-luvulla sepitetty humoristinen kansanlaulu sekä vuonna 1875 julkaistu pamfletti, jossa tarina kerrotaan moralisoivaan sävyyn. Laulu ja pamfletti ovat pääkohdissa yhteneväiset, mutta pamfletin kertomus on huomattavasti yksityiskohtaisempi. Kansanlaulusta puuttuvat piikikäs haarniska, noita ja kirous, ja se päättyy Lambtonin madon surmanneen sir Johnin urheutta ylistävään säepariin.[2]

Tarun alkuperää ja ikää on mahdotonta määrittää.[2] Mahdollisesti sitä kerrottiin jo 1200-luvulla. Ristiritari John Lambton lienee mielikuvituksen tuotetta, mutta Lambtonin suku on todella olemassa, ja monet sen jäsenet ovat kuolleet ennenaikaisesti. Robert Lambton hukkui 1583, eversti William Lambton kaatui Marston Moorin taistelussa 1644 ja Henry Lambton kuoli hevosrattaissaan ylittäessään Lambtonin siltaa 1761. Todellinen sir John Lambton (1792–1840) oli Durhamin ensimmäinen jaarli ja toimi 1800-luvun alussa Kanadan kenraalikuveröörinä. Sekä John Lambton että hänen isänsä kuolivat tuberkuloosiin melko nuorina.[1]

Sir John Lambtonin (1792–1840) muistomerkki Tyne and Wearin Penshaw’ssa. Lambtonin madon sanotaan kietoutuneen mäen ympärille kymmenesti.

Bram Stokerin romaani The Lair of the White Worm (1911)[3] mainitsee Lambtonin madon toistuvasti. Keskusteluissaan hahmot viittaavat ”’Matokaivon’ tunnettuun legendaan” ja Lambtonin linnaan[4] ja spekuloivat madon historiallisuudella sekä sen mahdollisella älykkyydellä.[5] Ken Russellin ohjaama elokuvasovitus sai ensi-iltansa 1988.[6]

  1. a b c d Bley, Beverley Foster: The Lambton Worm – The Lord and The Legend Historic UK. 28.4.2023. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Hakusana Lambton Worm, the. Teoksessa A Dictionary of English Folklore. (Simpson, Jacqueline & Roud, Steve (toim.)) Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 978-0-19-172664-4 (englanniksi)
  3. Stoker, Bram: The Lair of the White Worm. (Lyhennetty alkuperäisestä 40 luvusta 28:aan.) Marlow, Buckinghamshire: W. Foulsham & Company, 1925. Wikisource (viitattu 26.11.2024). (englanniksi)
  4. Stoker 1925, luku 5.
  5. Stoker 1925, luku 20.
  6. The Lair of the White Worm AllMovie. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)