Lambtonin mato
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Lambtonin mato | |
|---|---|
 Lambtonin mato, C. E. Brockin piirros vuodelta 1893. |
|
| Ominaisuudet | |
| Tuntomerkit | Pitkä käärmemäinen ruumis, isot terävät hampaat, hehkuvat oranssit silmät |
| Esiintyminen | Lambtonin linnan ympäristö Northumberlandissa Englannissa |
| Kansanperinne | |
| Kansanperinteen alkuperä |
1200-luvun englantilainen kansanperinne |
| Suhteet | |
Lambtonin mato on taru koillisesta Isosta-Britanniasta.[1]
Eräänä sunnuntaina nuori John Lambton ei lähtenytkään perheensä kanssa kirkkoon, vaan livahti linnasta kalaan. Hän tunsi pian vahvan nykäyksen ongessaan ja veti kaikin voimin saaliinsa maihin. Pettymyksekseen ja kauhukseen hän huomasi koukussa suuren madon, limapintaisen ja hehkuvasilmäisen. Hän uskaltautui kuitenkin ottamaan kiinni sen hännästä ja viskaamaan sen kaivoon. Ajan kuluessa John unohti ikävän tapauksen, mutta kaivossa mato kasvoi.
Kun John Lambton varttui mieheksi, hän teki parannuksen ja lähti ulkomaille ristiretkelle. Hän jätti kuitenkin kauhean perinnön. Hirmuinen mato jatkoi kasvuaan, kunnes oli kyllin iso ryömimään ulos kaivosta Wear-jokeen. Iltapäivisin se tuli paistattelemaan päivää kukkulalle ja riehui nälissään maaseudulla ahmien lehmiä ja lampaita. Se piti erityisesti maidosta, jota sille juotettiin ettei se kävisi kylien kimppuun. Joka päivä se kasvoi isommaksi, vahvemmaksi ja nälkäisemmäksi. Kun John palasi kotiin, hän kuuli madosta ja syyllisyydentuntoisena päätti tappaa sen.
John hakkasi madosta paloja miekallaan koko päivän, mutta ne kiinnittyivät aina takaisin. Epätoivoinen John kävi noidan puheilla ja sai neuvon varustaa haarniskansa piikeillä ja taistella matoa vastaan joessa ja lopuksi tappaa ensimmäinen vastaan tuleva elävä olento. Seuraavana päivänä John jatkoi taistelua joessa. Nyt madon palat ajelehtivat virran mukana pois. Mato koetti kuristaa ritarin hengiltä, mutta haarniskan piikit leikkasivat sen pieniksi kappaleiksi, jotka katosivat virtaan. Voiton hetkellä John näki isänsä, jota ei kyennyt surmaamaan. Se merkitsi yhdeksän sukupolven pituista kirousta jonka aikana kaikki Lambtonin suvun miehet saivat väkivaltaisen lopun.
Chester-le-Streetin alueella Englannissa lapset laulavat vieläkin Lambtonin madon ihmeellisestä ja kauheasta tarinasta kertovia lauluja. Ne ovat periytyneet sukupolvelta toiselta 1200-luvulta lähtien.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Penshaw Monument and Worm Hill City of Sunderland England's North East. Viitattu 4.2.2021. (englanti)