Laila Jokimo

Laila Tellervo Jokimo (ent. Backman; 5. maaliskuuta 1921 Pihlajavesi, Suomi – 31. toukokuuta 1988 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen näyttelijä ja balettitanssija.

Elämä ja ura

Balettitanssijana

Pihlajavedellä vuonna 1921 syntynyt Laila Jokimo kävi Virroilla kirkonkylän kansakoulua 1930–1932 ja Tampereella keskikoulun iltaopiskelussa. Hän harrasti ratsastusta, kieliä ja maalaustaidetta. Jokimo oli esiintymishaluinen ja haaveili jo lapsena näyttelijän- ja tanssijanurasta.

Jokimo aloitti tanssimisen 14-vuotiaana. Tampereella esitettiin silloin Carmenia ja Jokimo esiintyi siinä espanjalaisittain Ida Tähtisen johdolla. Hän kävi Tampereella Liisi Hallaksen Balettikoulua noin 1934–1937 ja esiintyi Tampereen Teatterissa muun muassa Serpin revyyssä Lennokki sekä lukuisissa Hallaksen ohjaamissa tanssikappaleissa.

Jokimo aloitti syksyllä 1937 Helsingissä Kansallisoopperan balettikoulun, jonka käytyään opiskeli muun muassa Alexander Saxelinin ja myöhemmin vielä Julian Algon oppilaana Tukholmassa. Hän toimi menestyksekkäästi Suomen Kansallisoopperan solistitanssijana 1942–1947. Hän teki sopimuksen Ruotsin Kuninkaallisen Oopperan kanssa, jonka jälkeen hän esiintyi lähinnä Tukholmassa 1947–1949. Hänen tärkeimmistä rooleistaan Suomen Kansallisoopperassa mainittakoon baletit Onnen linna (Heilemä), Näkyjä (portto), Joutsenlampi (pikkujoutsenet; morsian) ja Musta joutsen (Lemminkäisen sisar Ainikki). Baletissa Soirée De Bal 1945 Jokimo esitti komiikkaa irtonaisesti. Samana vuonna balettituotanto Näkyjä suomalaisen baletin toteuttamana saavutti niin suuren menestyksen, että se sittemmin liitettiin oopperan ohjelmistoon Tukholman vierailua varten. Jokimo esitti osansa aistillisen iloisesti.

Jokimo kuului Kansallisoopperan baletin kymmenhenkiseen valioryhmään, joka teki Tukholman vierailun jälkeen pitkän kiertueen Tanskaan ja Norjaan 1946. Suurta menestystä saavuttaneella tähtikiertueella Jokimon cakewalk, jonka hän tanssi yhdessä Jaakko Lätin kanssa, herätti hauskalla huumorillaan ansaittua huomiota. Operettiin Bajadeeri lisättiin ylimääräisiä tanssikohtauksia ja sooloja kaikille tanssitähdille. Mukana oli poreilevaa pikanttia can-cania, jota johtivat Jokimo, Mary Grönroos ja Hannele Keinänen. Jokimo muistetaan erityisesti myös operetista Erämaan laulu, jossa hän näytteli menestyksekkäästi Azurin osan vuonna 1946. Hän piti myös oman menestyksekkään tanssi-iltansa oopperassa keväällä 1947.

Näyttelijänä

Jokimo hakeutui elokuva-alalle 14-vuotiaana, jolloin hän lähetti valokuvansa eräälle elokuvaohjaajalle ja pääsi sen perusteella koekuvaukseen. Hän kävi Helsingissä SF:n filmikoulun 1940–1943. Koulusta päästyään Jokimo opiskeli säännöllisesti laulua, lausuntaa ja puhetekniikkaa sekä muuta alaan liittyvää. Jokimolla oli lukuisia osia suomalaisissa elokuvissa.

Hän aloitti filmiuransa tanssijan osassa elokuvassa Aktivistit vuonna 1939. Jokimo tuli suurelle yleisölle tutuksi Kulkurin valssin myötä, jossa hän näytteli Cleo-nimistä akrobaattia. Filmikoulun aikana kuvaamissaan elokuvissa hän oli useimmiten tanssirooleissa. Vuonna 1944 Jokimo teki ensimmäiset puheroolinsa, jotka olivat hillitty Karin Löfberg draamaelokuvassa Sylvi ja pirteä Agnes seurapiirikomediassa Miesmalli.

1940-luvun jälkipuoliskon suomalaisen elokuvan suurin menestys Suomen ulkopuolella lienee ollut vuonna 1946 valmistunut Houkutuslintu, jossa Jokimolla oli naispääosa. Hän näytteli maalle pakenevaa ilotyttöä Maria Linnoilaa. Etenkin Ranskassa elokuva oli yleisömenestys vuosina 1951 ja 1952. Sitä pidetään ainoana suomalaisena elokuvana, josta on kuvia elokuvan erotiikkaa käsittelevissä ranskalaisissa teoksissa. Rankassa roolissa esiintynyt Jokimo sai arvosteluissa kiitosta filmaattisuudesta ja ehyestä suorituksesta.

Jokimo näytteli balettitanssijaa vuonna 1949 valmistuneessa Ingmar Bergmanin ruotsalaiselokuvassa Jano. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi kreivitär Marinan osa kansanballadissa Hallin Janne vuonna 1950. Jokimo olisi halunnut jatkaa elokuvauraansa, mutta hänen aviomiehensä ei hyväksynyt sitä.

Jokimo esiintyi Helsingissä revyyteatteri Punaisessa Myllyssä sota-aikana ja kesäisin rintamilla viihdytyskiertueilla, joiden aikana hän oppi myös ratsastamaan. Hän esiintyi myös lukuisissa muissa tilaisuuksissa, kuten Jussi-gaalassa. Erään helsinkiläisen ravintolan kabarettiohjelmassa 1949 Jokimo heläytteli Mustalaisruhtinattaren lauluja. Hänen kaunista lauluääntään kuultiin lisäksi muun muassa Yleisradion suorissa lähetyksissä. Jokimo olikin yksi 1940-luvun monipuolisimpia suomalaisia esiintyjiä.

Yksityiselämä

Jokimo avioitui kesällä 1950 Lars Håkan Moliisin kanssa. Heille syntyi neljä lasta. Jokimo sairastui vanhimman poikansa kuoltua vuonna 1961 ja muutti perheineen Tukholmaan vuonna 1969. Jokimo asui Tukholmassa kuolemaansa saakka. Hän menehtyi 67-vuotiaana 31. toukokuuta 1988.

Filmografia

• Aktivistit (1939) (masurkan tanssija)
• SF-paraati (1940) (nainen tanssiravintolassa)
• Yövartija vain... (1940) (sairaanhoitaja)
• Poikani pääkonsuli (1940) (rakastajatar)
• Kersantilleko Emma nauroi? 1940 (konttoristi)
• Kulkurin valssi (1941) (naisakrobaatti Cleo)
• Jos oisi valtaa... (1941) (balettitanssija)
• Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941) (balettityttö)
• Täysosuma (1941) (hotelli Honkaharjun baarityttö/tanssija)
• Onnellinen ministeri (1941) (Swingsisters -lauluduon June)
• Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943) (tanssiaisvieras)
• Tyttö astuu elämään (1943) (tanssija)
• Nuoria ihmisiä (1943) (kabareetyttö)
• Sylvi (1944) (Karin Löfberg, Sylvin ystävätär)
• Miesmalli (1944) (Agnes)
• Houkutuslintu (1946) (Maria Linnoila, naispääosa)
• Jano (1949) (balettitanssija)
• Hallin Janne (1950) (kreivitär Marina, kenraalin rouva)

Aiheesta muualla

• Laila Jokimo Elonetissä.
• Laila Jokimo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)