Ladysmithin piiritys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ladysmithin piiritys
Osa toista buurisotaa
Kaupungintalo ja tykinammuksen aiheuttama reikä sen tornissa piirityksen aikana.
Kaupungintalo ja tykinammuksen aiheuttama reikä sen tornissa piirityksen aikana.
Päivämäärä:

2. marraskuuta 189928. helmikuuta 1900

Paikka:

Ladysmith, Natal, nykyinen Etelä-Afrikka
28°34′S, 29°47′E

Lopputulos:

Piirityksen epäonnistuminen

Osapuolet

Transvaal

 Yhdistynyt kuningaskunta

Komentajat

Piet Joubert

George Stuart White

Vahvuudet

noin 5 000

noin 13 500

Tappiot

?

810 kaatunutta

Ladysmithin piiritys oli toisen buurisodan aikana 2. marraskuuta 189928. helmikuuta 1900 toteutettu Ladysmithin kaupungin piiritys. Buurit piirittivät kaupunkia puolustaneita brittejä kaikkiaan 118 päivää, kunnes brittien onnistui murtaa saartorengas.

Kartta piirittäjien ja puolustajien asemista.

Toinen buurisota syttyi vuonna 1899. Buurien strategia oli vallata tärkeitä rauteteiden solmukohtia. Tähän liittyen Piet Joubertin johtamat buurit alkoivat edetä hieman sodan alkamisen jälkeen 11. lokakuuta 1899 Transvaalista brittien hallitseman Natalin puolelle. Tavoitteena oli vallata Ladysmith, joka oli tärkeä huoltokeskus ja Durbanista saapuvan rautatien pää. Piiritykseen johtaneiden taistelujen aikana buurien enimmäismäärä oli noin 24 000.[1]

Brittijoukkoja Natalissa komensi kenraaliluutnantti George Stuart White. Britit saivat huomattavat voitot buureista Talanan kukkulalla 20. lokakuuta ja Elandslaagtessa 21. lokakuuta. White päätti voittojensa jälkeen jatkaa hyökkäystä puolustusasemiin vetäytymisen sijaan. 20. lokakuuta käyty Nicholson’s Nekin taistelu oli kuitenkin täysi tappio briteille ja johti Ladysmithin piiritykseen 2. marraskuuta.[1]

Ladysmithin brittijoukkoihin kuului piirityksen aikana noin 13 500 miestä. Kaupungissa oli myös noin 7 500 siviiliä. Buuripiirittäjiä oli kerrallaan enimmillään noin 5 000. Piirittäjillä oli 17 kenttätykkiä, jotka alkoivat tulittaa kaupunkia piirityksen alkaessa.[2] Ladysmithissä oli verrattain suuri määrä tarvikkeita piiritettyjen huoltoa varten. Puolustajia alkoivat kuitenkin vaivata joukkojen keskuudessa levinneet taudit. Buurit sallivat brittien perustaa kenttäsairaalan hieman kaupungin ulkopuolelle.[1]

Buurit yrittivät murtaa brittien puolustusasemat 6. tammikuuta 1900, mutta hyökkääjät lyötiin takaisin Wagon Hillin taistelussa. Tappiostaan huolimatta buurit jatkoivat kaupungin piiritystä. Piirityksen kuluessa olot kaupungissa tulivat entistä tukalemmiksi. Lopulta tautien lisäksi alettiin kärsiä nälästä.[1] Ruuan kuluessa loppuun joukoille alettiin tarjota hevosenlihaa päiväannosten joukossa.[2] Piiritysrenkaan ulkopuolelta tehtiin useita yrityksiä murtaa buurien piiritys. Monet brittien yrityksistä päättyivät buurien torjuntavoittoihin. Britit hävisivät 15. joulukuuta Colenson taistelun, 23.–24. tammikuuta Spion Kopin taistelun ja 5. helmikuuta Vaal Kraantzin taistelun. Kenraali Redvers Bullerin brittijoukkojen onnistui viimein voittaa buurit Tugelajoella 27. marraskuuta ja murtaa saartorengas 28. helmikuuta.[1]

Ladysmithin varuskunnan komentaja, kenraaliluutnantti George Stuart White kättelee piirityksen murtaneiden brittijoukojen komentajaa, majuri Hubert Goughia. John Henry Frederick Baconin maalaus vuodelta 1900.

Ladysmithin piiritys päättyi 118 päivää sen alkamisesta. Piirityksen aikana kuoli noin 810 kaupungin puolustajaa, joista noin 500 menehtyi tauteihin. Britit välttivät niukasti kaupungin menetyksen ja sen mahdollisesti aiheuttaman suuren sotilaallisen katastrofin.[1] Piirityksen murtaminen vapautti lopulta myös brittijoukkoja sodan muille rintamille.[2]

  1. a b c d e f Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 205. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0 (englanniksi)
  2. a b c Boer War National Army Museum. Viitattu 26.8.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]