Colenson taistelu
| Colenson taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista buurisotaa | |||||||
 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 21 000 |
noin 4 500 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
143 kaatunutta |
? | ||||||
Colenson taistelu oli toisen buurisodan aikana 15. joulukuuta 1899 käyty taistelu buurien ja brittien välillä. Britit olivat yrittäneet murtaa buurien piiritysrengasta Ladysmithin kaupungin ympärillä, mutta heidän yrityksensä hyökätä buureja vastaan tyrehtyi taistelussa Tugelajoella Colensossa.
Colenson taistelu oli viimeinen kolmesta niin sanotun mustan viikon huomattavasta brittien tappiosta.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buurit olivat piirittäneet Ladysmithin kaupungin 2. marraskuuta 1899 ja saartorenkaan ulkopuolella britit ryhtyivät toimeen buurien saartorenkaan murtamiseksi. Kenraali Redvers Buller komensi 21 000:n sotilaan joukkoa. Bullerin joukot lähtivät Frerestä kohti Ladysmithin kaupunkia 10. joulukuuta. Annanen Ladysmithiä tiellä oli vielä Tugelajoki ja helposti puolustettavia kukkuloita sen pohjoispuolella. Colenso oli kaupunki joen etelärannalla, jonka kohdalla joen ylitti rautatiesilta. Alun perin tarkoituksena oli edetä Colenson ohi joen ylävirrasta, mutta uutinen Magersfonteinin taistelussa kärsitystä tappiosta sai Bullerin yrittämää suorempaa reittiä.[1]
Buurien puuolella noin 4 500:taa puolustajaa komensi Louis Botha. Puolustusasemat levittyivät Tugelajoen pohjoispuolella painopisteiden ollessa Colenson sillalla ja muilla joen mahdollisilla ylityspaikoilla.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buller päätti hyökätä vyöryttäen buurien asemat silkalla miesylivoimalla tavoitteenaan Colenson pohjoispuolen kukkuloiden valtaus. Brittien tykistö oli aloittanut kukkuloiden tulituksen jo aikaisemmin, mikä toisaalta myös paljasti heidän hyökkäysaikeensa. Itse hyökkäys alkoi aamulla kello 04.00 15. joulukuuta. Kenraalimajuri Fitzroy Hartin komentama irlantilainen prikaati joutui hyökkäyksen aikana harhaan ja hieman alle 200 metrin päässä Tugelajoesta buurit avasivat kiivaan tulen Mauser-kivääreillään. Kello 07.15 tappioita oli tullut jo 400. Lopulta Buller määräsi Hartzin vetäytymään.[1]
Toisaalla brittien tykistöä komentanut eversti C. J. Long yritti tukea kenraalimajuri Henry Hildyardin 2. prikaatia. Brittien tykkien akntama oli buurien tykkejä lyhyempi. Mukanaan heillä oli 12 kenttätykkiä ja 6 laivastotykkiä. Long määräsi viemään tyklkinsä lähemmäksi buureja. Uusissa asemissaan tykistlö joutui buurien vastatulen kohteeksi. Lopulta Long oli käyttänyt tykkiensä kaikki ammukset ja hän oli menettänyt noin kolmanneksen miehistöstään. Lopulta loputkin tyksitön miehistä hylkäsivät tykkinsä. Buller sai tietää asioiden kehityksestä kello 08.00. Hän päätti luopua koko hyökkäyksestä, mutta yritti myös pelastaa Longin tykit. Buller johti itse joukkoa vapaaehtoisia tykkien luokse, mutta lopulta niistä saatiin pelastettua vain kaksi.[1]
Suurin osa briteistä oli vetäytynyt taistelukentältä kello 15.00 mennessä.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brittien tappiot Colensossa olivat yhteensä 1 138. Heistä 143 oli kaatunut, 755 haavoittunut ja 240 kadonnut. Kadonneista suurin osa oli jäänyt sotavangeiksi. Colenson taistelu oli viimeinen kolmesta niin sanotun mustan viikon huomattavasta brittitappiosta buureille. Kaksi aikaisempaa taistelua olivat olleet Stormbergin taistelu 10. joulukuuta ja Magersfonteinin taistelu 11. joulukuuta.[1]
Buller ilmoitti tappiostaan Ladysmithin varuskunnalle. Hän neuvoi myös piiritettyjä brittejä antautumaan, mikäli nämä eivät voisi odottaa vielä ainakin kuukautta. Bullerin tilalle nostettiin kenttämarsalkka Frederick Roberts. Robertsin poika luutnantti Frederick Roberts oli saanut surmansa Longin tykkien pelastusyrityksessä ja sai kuolemansa jälkeen Viktorian ristin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
